Raisu eteni melko varovaisesti eteenpäin, sillä suvikelin aiheuttamat tierat häiritsivät sen menoa melkoisesti. Minä koitin niitä aina välillä kopsutella pois Pulmun pyynnöstä, mutta eihän ne nyt kauaa poissa pysyneet, vaikka kentällä olikin lunta hyvin niukanlaisesti. Vauhdin nopeutuessa paakkuuntunut lumi alkoi lentelemään kavioista kuitenkin itsestään ja perusteellisen lämmittelyn jälkeen olinkin jo varma, ettei sää estäisi tämän valmennuksen kulkua. Kuten edelliselläkin kerralla, Raisu tuntui innostuvan esteistä melkoisesti ja hyppäsikin jo verryttelyestettä hyvin tahdikkaalla vauhdilla turhia jarrutuksia liiaksi käyttämättä. Pulmu tuki hyvin hevosta avuillaan ja sai kuin saikin säädeltyä melko hyvin haluamakseen. Pian ratsukko jo kiiti varsinaisella radalla, mutta minun oli tuon tuosta hieman huomauteltava Pulmulle vauhdista. Ainakin näin sivustakatsojana meno näytti aika melkoiselta ja vaikka kenttä ei vaikuttanutkaan olevan jäinen, saattoi lumi siltikin jostain syystä hiukan vedättää arvaamattomalla tavalla. Raisu nakkeli niskojaan vastalauseeksi, mutta pysyi kuitenkin hyvin ratsastajansa hallinnassa. Sään takia olin tarkoituksella jättänyt jyrkempiä kaarteita pois, joten ei loppuen lopuksi ollut mikään kovin suuri yllätys, että ratsukko suoriutui puhtain radoin. Pulmun posket hehkuivat punaisena ja Raisun tummaan karvapeite oli hien tummentama, mutta onnistuneen suorituksen jälkeen läkähtyminen ei haitannut tippaakaan!
