Toiveisiini taidettiin vastata, sillä saapuessani kolmatta kertaa valmentamaan Raisua ja Pulmua, ihan oikeasti paistoi jopa aurinko ja oli vain pieni pakkanen! Kevät tuntui jo hiukan enteilevän tulostaan, vaikka varmasti sitä ennen ennättäisikin olemaan muutamat kovemmatkin pakkasyöt. Kenttä oli pidetty onneksi hyvässä kunnossa, jäljistä päätellen se oli vasta samana aamuna käyty lanaamassa, joten siihen pystyin turvallisin mielin rakentamaan esteradan. Raisu ja Pulmu olivat jälleen aloitelleet jo omatoimisesti lämmittelemään, joten saatuani radan valmiiksi pystyimme aloittamaan viipymättä. Olin suunnitellut ratsukolle melko perinteisen esteradan, joka ei sisältänyt sarjoja ja oksereita kummempia hirvityksiä. Verryttelyesteenä sai toimia kakkoseste, enkä tällä kertaa huomannut Raisussa minkäänlaisia laiskottelun merkkejä. Päinvastoin, ori tuntui varsin tyytyväisenä lähestyvän joka kerta estettä ja hyppäävän sen yli ilman mutinoita. Varsinainen rata ei tuottanut sen pahempaa jälkeä. Ensimmäinen este oli jo okseri, mutta se ei oria hätkäyttänyt ja kakkosesteelle tultiin jälleen kerran hillitysti, tosin hieman Pulmunkin ansioista. Kolmoselle täytyi tehdä aika tiukka kaarros oikeaan, mutta se ei tuottanut sen suurempia ongelmia kuin itse hyppykään. Este toisensa jälkeen ne jäivät ratsukon taakse ja vasta sarjalla ori kolautti b-osalla ylimmän puomin alas. Se oli silkka huolimattomuusvirhe ja pyysinkin Pulmua ohjaamaan Raisun uudemman kerran sarjalle. Nyt tiputusta ei tullut, Pulmu kun tuntui pelaavan varman päälle ja maaliin tultiinkin tuota yhtä pudotusta lukuunottamatta puhtain radoin. Raisun leipälaji oli selvästi esteratsastus, jos vertasi aiempiin kertoihin.
