Saavuin tallille etuajassa ja koottuani maneesiin esteet menin talliin katsomaan ratsukkoa. Siellä Chinook seisoi käytävällä Pulmun selvitellessä tämän häntää takuista. Moikkasin häntä ja ensimmäistä kertaa hän moikkasi minua selvästi takaisin. Chinook ei hirnahtanut, mutta oli valmis ottamaan vastaan herkkuja hamuamalla käsiäni ja taskujani. Pettymys oli suuri, kun mitään ei ollut ja pian satulaakin sovitettiin selkään. Pullistamaan ori on hyvä, tokaisi Pulmu, joka sanoikin, että vyötä pitää kiristää selkään noustuaan. Nyökkäsin.
Maneesissa oli hiljaista, eikä edes pakkanen kipristellyt lämpimässä maneesissa. Chinook hirnahti maneesiin päästyään odottaen vastausta tyhjältä, mutta ei näyttänyt lannistuvan hiljaisestakaan vastauksesta. Sulkiessani oven ratsuko takana Chinook päästi viimeisen yksinäisen hörähdyksen kaverin toivossa. Pulmu talutti orin keskelle maneesia, jonne menin häntä auttamaan. Roikuin toisella puolella, että hän pääsi selkään ja yhdessä kiristimme vyön. Chinook ei tykännyt ylivoimasta ja olikin valmis lähtemään liikkeelle kesken vyön kiristämisen.
Tänään olimme nousseet uudelle tasolle esteillä, metriin, jota ratsukko oli treenannut toisen treinerin kanssa aiemmin. Olin hyvillä mielin, että pääsisin taas näkemään ratsukon edistymiset. Pulmu patisti oriin reippaaseen raviin alkukäyntien jälkeen ja ratsasti muutamat isot voltit esteiden välistä. Laukkaa nostaessa Chinook ei tarvinnut paljoa kannustamista, kun sieltä lähdettiin taas kovassa vauhdissa. Lämmittelyn pienet esteet mentiin kuin leikiten, kun muutama kuukausi takaperin se oli heidän treenauksen taso. Upeaa kehitystä ratsukossa.
Lähemmäs metriä siirryttäessä Chinook pysyi edelleen reippaana, mutta ratsastajalla tuntui olevan entistä enemmän itsevarmuutta, vaikken uskonut, että sitä voisi enempää ollakaan. Ori pidettiin tiukasti ohjaksissa sillä pienikin heltiäminen antoi orille vallan juosta tuhat lasissa. Nyt oli tärkeää keskittyä hyviin ratsastusteihin esteille tullessa. Ensimmäinen este menee aina helposti, mutta seuraavat lähellä oleviin esteisiin pitki tsempata aivan uudella tavalla sillä Chinook ei vauhdin huumassa aina ollut samaa mieltä siitä minne oltiin menossa.
Tasainen ja varma ratsastaja vei oria haluamallaan tavalla, eikä Chinookilla jäänyt paljoa omaa valtaa tuntiin, kuten ei pidäkään. Chinookissa huomattavissa suurta kehitystä parin kuukauden takaisesta ja lopussa ravatessa tuo samainen kutina tuntui vaivaavan ja käyntin jälkeen sopikin ottaa satula pois, että ori pääsi hieman piehtaroimaan. Pulmua nauratti kovasti hyvä tunti ja valmentajan vähäsainaisuus, kuten aina.
