Pulmun ja Chinookin kävellessä alkukäyntejä kiinnitin huomiota heti siihen, kuinka ori tallusteli menemään vauhdikkaasti eteenpäin pään heiluessa tahdissa mukana. Pulmu istui kuitenkin rauhallisena selässä ja antoi ponin tallustella letkeänä. Ensivaikutelmani Chinookista olikin reipas, mutta varma poni, joka ei varmasti hätkyile turhia. Alkuverryttelyissä poni lähtikin kiitämään reippaasti ja kehoitin Pulmua vaatimaan ponilta rauhallisempaa tahtia. Aluksi Chinook ei meinannut myöntyä tähän, mutta ratsastajan jatkaessa vaatimista ori kuitenkin taipui tämän tahtoon. Positiivisena piirteenä ponista kyllä huomasin heti, että se ei juuri välittänyt kanssakulkijoistaan, vaan kaikesta huolimatta keskittyi tekemiseen.
Kuten muidenkin ratsukoiden kanssa, aloitimme myös Pulmun ja Chinookin kanssa puomeilla. Ensimmäisille ravipuomeille ori tuli kuin höyryveturi ja kiisi kaksi puomia yhdellä kerralla ratsastajansa puristaessa ohjia rystyset valkoisina. Kehoitinkin Pulmua ratsastamaan oria enemmän istunnalla hölläten ohjista ja tarpeen vaatiessa tekemään voltin vaikka juuri ennen puomeja. Tällä menetelmällä poniori saatiin aisoihin ja puomit alkoivat sujumaan ponin edetessä sopivampaa vauhtia. Laukassakin Pulmu teki muutamia ylimääräisiä voltteja, mutta Chinook ei painanut enää yhtä pahasti ohjalle kuin ravissa ja malttoi mielensä. Kun hypyt tulivat mukaan kuvioihin, intoutui Chinook niistä vieläkin enemmän ja kävi hieman kuumaksi. Päädyimmekin harjoittelemaan pienillä estekorkeuksilla nimenomaan hallintaan liittyviä asioita. Aluksi ori oli tästä hieman eri mieltä ja olisi mielellään painanut kaasun pohjaan ja rallatellut menemään täysiä, mutta työskentelyn myötä se saatiin aina vain paremmin kuulolle.
Kaiken puurtamisen jälkeen loppuverryttelyissä liikkui letkeästi rento poni, joka oli selkeästi tyytyväinen itseensä päästyään työskentelemään. Loppukäyntien aikana annoin vielä ratsukolle palautetta valmennuksesta: ”Chinook vaikuttaa erittäin motivoituneelta ponilta, mitä tulee työntekoon ja sen ainoaksi ongelmaksi näkisinkin toisinaan liiaksi kiihtyvän vauhdin ja kuumumisen, mutta sen poni korvaa kultaisella sydämellään. On ihanaa seurata, kuinka se nauttii kipittäessään tuhatta ja sataa. Sait ratsastettua orin hienosti kuulolle, vaikka sitä saikin useampaan otteeseen palautella ponin mieleen.”
