Emme me sitten sentään juhannuksena kisoihin lähteneet, mutta mukavasti heti sunnuntaina päätimme herätä aikaisin ja suunnata Minnantilalle starttaamaan ensimmäinen seuratason Aloittelijaluokka. Tuttuun tapaan matka sujui Kuiskun kanssa mallikkaasti.
Tamma oli intopiukeena, kun pääsimme perille. Minä taas kauhusta jäykkänä. No, kauhu on ehkä vähän liioittelua, mutta kyllä nämä ensimmäiset yhteiset kisat jännitti. Meidän lähtövuoro oli onneksi alkupäässä, joten sain ajatukset muualle, kun ryhdyin heti laittamaan Kuiskua kuntoon.
Jo verkassa ihmettelin, kuinka hienosti Kuisku kuunteli ja totteli apujani. Olikohan minulla edes alla oikea hevonen? Kotona treeni kun ei ole ikinä sujunut näin sulavasti! Vauhtia oli silti ehkä pikkuisen liikaa, mutta kouluradan jälkeen en olisi voinut olla tyytyväisempi tamman käytökseen.
Varusteiden vaihdon jälkeen kävimme hyppäämässä pari verkkaestettä, jonka jälkeen olikin jo meidän estekokeen vuoro. Kolmannella esteeellä puomit kolisivat pysyen kuitenkin kannattimillaan, mutta seuraavalla tuli pudotus. Neljä virhepistettä jäi meidän suorituksemme saldoksi ja tässä vaiheessa olimme luokassa kymmenen parhaan joukossa.
Kun maastokoe iltapäivällä koitti, Kuiskussa riitti edelleen virtaa. Ja maaliin selvittiin kunnialla. Lopulta sijoituimme yhdeksänneksi, kun osallistujia oli kaikkiaan 42 (joista kolme hylättiin). Aika hiukeaa näin ekaksi kerraksi!
