Viimeisenä päivänä halusin keskittyä ratsukon saumattomaan yhteistyöhön sekä siihen, että Raisun lihakset saataisiin kunnolla vertymään. Raisu oli selkeästi aavistuksen väsynyt, joten Pulmu sai todenteolla ahkeroida saadakseen orin liikkumaan kunnolla eteen. ”Toivottavasti me ei nyt pahasti kastuta”, huikkasin Pulmulle, kun taivaalta tipahteli ajoittain vesipisaroita. Ratsukko oli jo verrytellyt ravissa, mutta pyysin Pulmua ottamaan Raisun käyntiin ja ratsastamaan mahdollisimman pitkää ja rentoa lisättyä käyntiä. Raisu oli hieman vastahakoinen eikä meinannut lähteä venyttämään rehellisesti. ”Anna vaan reilusti tilaa ohjalla, ja päästä itsesikin vähän liioitellun rennoksi”, ohjeistin ratsukkoa. Hiljalleen Raisu alkoi antaa periksi ja venyi selästäänkin ihan silminnähden. Pyysin ratsukkoa siirtymään raviin. Pyysin Pulmua ratsastamaan muutamat ravilisäykset lävistäjille. Ensimmäisellä kerralla Raisu lähti vähän hitaasti, mutta lisäys oli silti laadukas. Muutamien toistojen kautta saimme Raisun takaosan polkemaan hyvin alle, ja ori alkoi näyttää ihan kelvolliselta kouluratsulta.

Pyysin ratsukkoa siirtymään kolmikaariselle kiemurauralle, jonka keskimmäinen kaarre oli tarkoitus ratsastaa laukassa. Laukka tuli siis saada nopeasti rennoksi ja hyvään pakettiin. Rentouden saavuttamiseksi annoin Pulmulle luvan taivuttaa Raisua laukannostopisteessä aavistuksen sisälle. ”Tosi hyvä!” kehuin ratsukkoa onnistuneesta suorituksesta. Sade oli hieman yltynyt ja väsymys paistoi läpi niin ratsastajasta kuin hevosestakin. ”Otetaan vielä parit keskilaukat lävistäjillä laukassa ja lopetellaan siihen”, hymyilin ratsukolle. Pulmu jaksoi tsempata ja ratsukko esitti todella hyvää keskilaukkaa molempiin suuntiin. Vettä alkoi tulla taivaalta kaatamalla, joten ratsukko loppuverrytteli nopeasti samalla, kun kävimme Pulmun kanssa läpi heidän vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ratsukkona.

Suunnitellessani Pulmun ja Raisun intensiivikurssia olin hieman huolissani, pääsisimmekö ollenkaan hyppäämään maastoesteitä. Onnekseni Suomen kevät pääsi yllättämään ja lumet sulivat hyvissä ajoin. Maasto oli todella hyvässä kunnossa ja aurinko paistoi, joten seurasin hymyillen ratsukon alkuverryttelyä kentän laidalta. Raisu vaikutti olevan innoissaan ja samoin Pulmu tuntui olevan yhtä hymyä. Kun ratsukko oli verrytellyt riittävästi kaikissa askellajeissa, lähdimme kävelemään maastoon. Tarhojen vieressä oli pienillä väleillä kolme matalaa tukkia, jotka olivat ratsukon ensimmäinen tehtävä. Pulmu nosti laukan ja Raisu lähti kohti tukkeja korvat tiukasti hörössä. Ratsukko suoriutui niistä tyylikkäästi. ”Jatka portaiden viereiseen ylämäkeen!” huusin Pulmulle. Raisu syöksyi ylämäkeen kuin tykinkuula enkä voinut olla naurahtamatta. Pyysin ratsukkoa tulemaan kaikki kolme porrasta rauhallisesti käynnissä. Raisu oli selkeästi kerännyt energiaa välipäivän aikana ja se oli syöksymässä tehtävään pää viidentenä jalkana. Pulmu piti kuitenkin paketin hyvin kasassa. ”Nojaa vaan ihan reilusti taakse ja anna riittävästi tilaa ohjalla”, neuvoin Pulmua.

Halusin harjoitella ratsukon kanssa erityisesti bankettia. Matkalla sinne ratsukko hyppäsi muutamia yksittäisiä esteitä. Renkaista koottu kapea este oli Raisulle hieman hankala, ja ensimmäisellä kerralla se syöksyi siitä tyylipuhtaasti ohi. Pulmu ei tästä kuitenkaan hämääntynyt vaan otti lähestymisen rennosti uudestaan. Tällä kertaa lähestyminen oli parempi, mutta Raisu otti esteelle aivan valtavan loikan. En voinut kuin kehua yhä ratsunsa selässä keikkuvan Pulmun pettämätöntä tasapainoa. Banketille Raisu lähti innoissaan, mutta se epäröi hieman ylöshypyssä. Alashyppy ja sen jälkeen tuleva kevyesti alaspäin vievä yksittäinen este sen sijaan sujuivat Raisulta erinomaisesti. ”Pidä pohkeet todella hyvin kiinni ja auta vähän äänellä siinä ylöshypyssä”, neuvoin ratsukkoa. Toisellakin kerralla Raisu tuntui hieman kyttäävän ylöshyppyä, mutta se oli jo huomattavasti parempi. Toistimme bankettia niin kauan, että ratsukko sai sille useamman peräkkäisen rennon suorituksen. Lähdimme hiljalleen kävelemään takaisin tallille, kun taivaalle kerääntyi uhkaavan näköisiä pilviä.

Pulmu lämmitteli Raisua samalla, kun rakensin esteitä kevyesti lämmittävän kevätauringon valaistessa iltapäivää. Kerroin Pulmulle, että tämän päivän tehtävät vaatisivat hyvää kontrollia hevosen laukkaan. ”Kannattaa ottaa alkuverryttelyyn mukaan temponvaihteluita”, neuvoin ratsukkoa. Ensimmäistä tehtävää varten olin rakentanut okserin puolikkaan kentän pituushalkaisijan keskelle. Tarkoituksena oli hypätä tätä yksittäistä estettä toistuvasti kääntäen joka toisella kerralla vasemmalle ja joka toisella oikealle. Pyysin ratsukkoa nostamaan laukan ja siirtymään tehtävälle. Keskelle kenttää rakennettu este tuntui hieman hämmentävän Raisua ja ori hakeutui hypyssä vinoon, mikä teki kääntämisestä haasteellista. Lisäsin esteeseen johdepuomit, joiden tarkoituksena oli ohjata Raisun hyppyä suoremmaksi. Seuraavilla kerroilla hyppy oli suora, mutta ori tuntui kaatuvan kaarteissa Pulmun sisäpohjetta päin. Taitavana ratsastajana Pulmu sai ongelman varsin nopeasti korjattua, ja loppua kohden tehtävä onnistui ratsukolta erinomaisesti.

Toiseksi tehtäväksi olin valinnut ihan perinteisen suhteutetun välin. Rakensin molemmille pitkille sivuille kahden pystyesteen suhteutetun välin. Pyysin ratsukkoa hyppäämään näitä välejä jatkumona niin, että toinen tultiin lyhyemmässä ja toinen pidemmässä laukassa. Tällä tehtävällä halusin pistää ratsukon yhteistyön ihan kunnolla testiin. Raisu alkoi selkeästi innostumaan hyppäämisestä, joten pidemmästä laukasta siirtyminen lyhyempään ei ollutkaan ihan pala kakkua. Pidemmässä laukassa tultava väli onnistui ratsukolta ilman ongelmia, mutta seuraava jäi auttamattomasti ahtaaksi ja Raisu otti jälkimmäiselle melkoisen hissihypyn. Pulmu sai seuraavilla kerroilla ottaa todella napakat pidätteet ja istua tiiviimmin satulaan ennen kuin Raisu ymmärsi selkeästi lyhentää. Ratsukko paransi suoritustaan jatkuvasti ja kaksi viimeistä toistoa olivat erittäin sujuvia. Raisu hyppäsi terävästi ja keskittyneesti koko valmennuksen ajan ja olin vaikuttunut, ettei ori juurikaan kolautellut. ”Hyvää työtä! Nauttikaa huomisesta välipäivästä”, hymyilin ratsukolle. Loppuverryttelyssä annoimme Raisun venyttää kaulaansa reilusti ja liikkumaan rennosti eteen pitkillä askeleilla.

Olin saapunut edellisenä iltana Pikkulinnun tallille tarkoituksenani pitää viikon mittainen intensiivikurssi Pulmulle ja hänen komealle suomenhevosorilleen Raisulle. Halusin tutustua hevoseen ja ennen kaikkea ratsastajaan, joten aloitimme viikon kevyellä kouluvalmennuksella. Lumet olivat juuri sulaneet ja kenttä oli todella hyvässä kunnossa. Tarkkailin ratsukon alkuverryttelyä ja huomasin, että Pulmu sai ihan tosissaan kannustaa ratsuaan eteen. ”Käytä vaan rohkeasti sitä raippaa! Älä jää kaivamaan pohkeilla”, neuvoin Pulmua. Hiljalleen Raisu alkoi vertyä ja ratsukon meno näytti varsin sujuvalta. Pulmun istui ratsunsa selässä eleettömästi ja katselin heidän menoaan hieman kadehtien. Pyysin Pulmua ottamaan verryttelyyn mukaan paljon voltteja ja taivuttelua. Halusin myös nähdä ratsukolta avotaivutuksen ravissa pitkällä sivulla. ”Hyvä! Vähän vähemmän taivutusta ja etuosaa enemmän sisälle”, neuvoin ratsukkoa. Raisu alkoi taipua todella hyvin molempiin suuntiin ja se liikkui rennosti eteen.

Pyysin Pulmua nostamaan laukan ja siirtymään ympyrälle. Annoin ratsukolle hetken aikaa ratsastaa laukka kuntoon, jonka jälkeen pyysin Pulmua ratsastamaan kahdeksikkoa. Tarkoituksena oli vaihtaa laukka käynnin kautta kahdeksikon keskellä. Raisu siirtyi hyvin laukasta suoraan käyntiin, mutta uusi laukannosto oli hieman laiska. Kehoitin Pulmua kokoamaan Raisun aavistuksen paremmin ennen käyntiin siirtymistä ja antamaan uudet laukka-avut mahdollisimman nopeasti ja terävästi. Seuraava kerta onnistui huomattavasti paremmin ja totesin, että vasen laukka tuntui olevan Raisulle yleensäkin helpompi. Muutaman onnistuneen vaihdon jälkeen annoin ratsukon hetken ravailla rennosti ympyrällä. ”Voisimme ottaa tähän loppuun vielä vähän vastalaukkaa”, ehdotin ratsukolle. Pulmu nyökkäsi ja nosti laukan. Raisu jännittyi hieman, joten neuvoin Pulmua antamaan aavistuksen löysempää ohjaa, pitämään laukkapohkeet paikoillaan ja istumaan itse mahdollisimman rennosti. Valmennuksen loppuun saimme varsin onnistuneen pätkän rentoa vastalaukkaa. ”Hyvää työtä! Huomenna ohjelmassa on sitten rataesteitä”, huikkasin ratsukolle ennen kuin jätin heidät loppuverryttelemään itsenäisesti.