Kiireinen päivä
Tämä päivä on ollut toimintaa täynnä. Aamu alkoi heti varsan metsästyksellä, kun Kuisku oli päässyt livahtamaan karsinasta huolimattoman iltatallin tekijän (en minä ainakaan…) takia. Kirjoittelin kommelluksesta Kuiskun omaan päiväkirjaan, jos kiinnostaa tietää mistä tamma löytyi, kannattaa käydä lukaisemassa.
Seuraava ”ohjelmanumero” oli match show Maatila Pemberleyssä. Meidän oli tarkoitus mennä sinne Pulmun kanssa yhdessä, mutta hänelle tulikin yllättäviä työkiireitä. Lupasin kuitenkin viedä koko porukan näytille, kun ne oli kerta sinne mukaan ilmoitettu. Onneksi kaikki kolme, Kassu, Kiti ja Chino, menivät kiltisti kyytiin, ettei tarvinnut senkään takia jäädä kotiin.
Näyttelypaikalla saikin sitten olla koko ajan juoksemassa. Osallistujia oli nimittäin sen verran vähän, että ehdin juuri ja juuri viimeistellä seuraavan hevosen, kun oli jo taas aika rientää kehään. Päivä alkoi lämminveristen luokalla, jossa oli viisi osallistujaa. Neljä näistä oli puoliverisiä, mutta ensimmäisessä parissa oli eksoottisempi tapaus, american paint horse. Kiti, joka oli alkuun tapansa mukaan vähän epävarma, sai parikseen FWB-orin. Eikä orin seura hirveästi edesauttanut rentoutumista. Kuten olettaa saattaa, tamma sai tietysti kommenttia pyöristyneestä vatsanseudustaan, mutta onneksi sille on ihan ymmärrettävä syy (tuomarikin uteli heti millä orilla Kiti on laitettu). Mutta Kiti sai kuin saikin kaikesta huolimatta punaisen ruusukkeen!
Toinen luokka oli avoin kylmäverisille, jossa olikin hieman laajempi rotukirjo. Kassun lisäksi mukana oli toinen suomenhevonen, boulognenhevonen, pohjoisruotsinhevonen (Kassun pari) ja vuonohevonen. Kassun pari oli kyllä oriksi tosi rauhallinen kaveri, vähän samanlainen kun meidän ruuna Sisu. Kassu sen sijaan oli heti nenä pitkällä tutkimassa koristeena olleita kuivakukkia ja pettyi kovin, kun ne eivät olleetkaan syötäviä. Kukkien maistelu oli varmasti syy siihen, että Kassu sai sinisen ruusukkeen…
Luulin jo, että saan pitää Kassun luokan jälkeen vähän pidemmän hengähdystauon, mutta täysiveristen luokassa olikin vain kaksi osanottajaa. Molemmat olivat arabeja, todella hienoa sellaisia. Harmi, ettei meille ole vielä löytynyt sopivaa lännenarabia. Arabikuume sen kun kasvaa kasvamistaan… Mutta arabien ihailut piti jättää sikseen, sillä seuraavana oli Chinon vuoro. Seitsemän ponin luokassa oli neljä shettistä, Chinon rotutoveri, sekä vielä paintiakin eksoottisempi welara. Chino olisi mielellään tehnyt lähempää tuttavuutta sen parina olleeseen oikein suloiseen shetlanninponitammaan. Läheltä piti, ettei se päässytkin sen tekemään, sillä ravia esittäessä meinasin lentää rähmälleni, kun kompastuin omiin jalkoihini. Ori otti muutaman sivuloikan ja sain vain juuri ja juuri pidettyä otteeni ohjissa. Päästiin kuitenkin kunnialla kierros loppuun ja kävimme pokkaamassa tuomarilta punaisen ruusukkeen.
Tässä vaiheessa tajusin, että minullahan on nyt kaksi hevosta esitettävänä punaisten kehässä. Niinpä oli äkkiä saatava joku esittämään toinen niistä. Eräs ihana pelastava enkeli, joka oli menossa esittämään vasta sinisten kehässä, suostui ottamaan Kitin handlattavakseen ja minä esitin sitten Chinon. Kehässä meitä oli vastassa mm. omat suosikkini FWB-tamma Ivory Colibri, arabitamma T.H. Perfect Choice, shettistamma Glowmoor Contessa ja aasitamma Flippan. Hurmaava Flippan valittiinkin punaisten parhaaksi Kitin tullessa kolmanneksi. Sinisten kehässä Kassun kanssa mittelöivät mm. Kassun rotutoveri EP Viljari (joka näistä kahdesta lopulta veti pidemmän korren ollen kolmas), komea shettisori Wyat Casper Ghost ja toinen arabitamma Caifa Givre. Parhaaksi valittiin Kitin parina ollut FWB-ori Clockwork Orange Vegas.
Enää olikin jäljellä BIS-kehä, mutta sitä en enää jäänyty katsomaan, vaan laitoin hevosia valmiiksi matkaa varten, jotta päästäisiin mahdollisimman pian lähtemään, sillä päivä oli ollut pitkä. Mutta tietenkään Kassu ei suostunut heti menemään kyytiin, vaikka kotona oli niin hienosti mennyt. Ehdin siis vielä hyvin kuulla BIS-kehän tulokset ja olin todella iloinen kuullessani, että Flippan valittiin päivän parhaaksi. Tamma oli kyllä niin mahtava persoona, mikä pisti miettimään, että sellainenhan olisi kiva Pikkisessäkin. Mitähän Pulmu tykkäisi ajatuksesta…
Olin aivan poikki kun sain Kassun viimein kyytiin. Kyllä taas uni maittaisi näin raskaan ja vauhdikkaan päivän jälkeen. Lähdin ajelemaan kotia kohti musiikit täysillä, jotta en nukahtaisi matkalla. Pulmu oli onneksi tallilla meitä vastassa, joten yhdessä saimme hevoset ja kamat nopeasti purettua, jonka jälkeen ajattelin vielä auttaa Pulmua iltatallissa. Jostain syystä minut kuitenkin passitettiin kotiin nukkumaan… No, ei varmaan mikään ihme, jos meinaa nukahtaa seisaaltaan kauralaarin ääreen.
Milja
Kiusankappale
Enzo on ollut viimeaikoina varsinainen kiusankappale sanan varsinaisessa merkityksessä. Viime viikolla se rynni tarhasta ulos semmoisella vauhdilla, että kaaduin maahan ja sain käteni todella kipeäksi. Tänään se sitten kaatoi minut uudestaan, ikäväkseni olin juuri puhdistanut sen karsinan ja kottikärryni olivat täynnä märkiä alusia ja lantaa kun se tuuppasi minua selkään niin, että lensin kottikärryjen kera komeasti tallin käytävälle. Itku kurkussa sai taas käytävän lattiaa lakaista. Onneksi Milja oli samaan aikaan tallissa ja tuli auttamaan minua.
Olin ajatellut ratsastaa Enzon tänään läpi, mutta suunnitelmani muuttuivat kun satuloidessani oria se nappasi minua hampaillaan kyljestäni. En käsitä mikä Enzoon on iskenyt, pakkaset kenties? Vai alkaako tallissa asua jo liikaa hevosia sen makuun… Enzo ei ole koskaan asunut näin monen hevosen kanssa samassa tallissa, ehkä sille ei vain sovi se, että tallissa on vähän väliä menoa ja vilinää. Varasin varmuuden vuoksi vielä hierojan käymään Pikkiksessä josko Enzo vain olisi jumissa… Jostain muualtakin kuin päästänsä. Hieroja sanoi tulevansa vielä tällä viikolla käymään meillä, sovimme hänen hoitavan myös muutaman muun hevosen samalla kun tänne asti tulee.
Karkuri
Sain melkein sydänkohtauksen kun menin aamulla talliin ruokkimaan hevoset. Kuiskun ja Elli-emän karsinan ovi oli selällään, äiskä kökötti siellä kyllä edelleen tyytyväisenä, mutta pikkuvarsaa ei näkynyt missään! Kirosin mielessäni iltatallin tehneen henkilön (toim. huom. valitettavasti se olin minä), joka oli unohtanut sulkea oven kunnolla. Sydän syrjällään lähdin katsomaan ensin kaikki karsinat läpi, mutta kuten arvelinkin, kaikkien ovet olivat visusti kiinni kuten kuuluu. Ryntäsin pesukarsinan kautta satulahuoneeseen, jossa kurkkasin myös kuivaushuoneen, mutta missään ei ollut jälkeäkään Kuiskusta. Myös toimisto ja rehuvarasto (yllättävää kyllä) olivat siinä kunnossa kun ne oli edellisiltana jäänyt.
Viimeinen oljenkorteni oli oleskeluhuone, koska ei tamma olisi mitenkään voinut päästä tallista pihalle. Päästessäni ovelle huomasin, että se olikin hiukkasen raollaan. Ja voi kuinka suloinen näky siellä minua odottikaan. Kuisku oli löytänyt nukkumapaikan sohvalta ja siellä se nyt onnellisena tuhisi. Jännä miten se olikaan sinne löytänyt tiensä. Ilmeestä päätellen tamma olisi mielellään jatkanut uniaan, mutta ilkeä täti se vaan tuli herättämään. Mutta taisi Kuiskulla olla jo vähän nälkäkin, sillä emän luo päästessään se suunnisti oitis maitobaariin.
Tämä kaikki kesti ehkä kokonaisuudessaan viisi minuuttia, mutta minusta se tuntui ikuisuudelta… Onneksi neiti löytyi, eikä mitään ollut sattunut.
Muutamaa laukkakilpailua myöhemmin
Voihan herranduudeli sentään. Tänään kilpailimme Chinookin kanssa viidensissä laukkakilpailuissamme. En olisi villeimmissä unissanikaan uskaltanut toivoa saamamme kaltaista menestystä todeksi, mutta Chinook on selvästi syntynyt laukkaponiksi. Onneksi tajusimme sen tarpeeksi ajoissa ja pääsemme vielä kilpailemaan monissa kilpailuissa mikäli poniherran terveys vain kestää. Chinookilla on ollut sydän ja joillain kerroilla pääkoppakin mukana laukoissa ja tämän ansiosta olemme ensimmäisen kilpailun viimeisen sijan jälkeen sijoittuneet vain kolmansiksi tai ensimmäisiksi! Chinook on tienannut jo 6900v€! Enemmän kuin mitä koko poninketale aikoinaan maksoi!
Olimme tänään siis Anfarwol Acresissa kilpailemassa toiseen kertaan. Voitimme oman lähtömme joka oli 700 metrin matka hiekkapohjalla allowance-tasolla. Ilmoitin orin heti seuraaviin kilpailuihin samaiselle farmille, tällä kertaa lähtönä G3. Pitäkää meille peukkuja!
Ainiin, niitimme Chinookin kanssa myös menestystä Elysen pikkujoulujen pulkkailukilpailuissa. Vaikka taisinkin pyörtyä kisailun aikana…
Estevalmennus (100cm), valmentajana Sylttis
Viimeisin valmennus kaksikon kanssa tuntui jo hieman haikelta, joten lähdimme alkuun maastoon kävelemään. Pidin reippaan vauhdin yllä, kun ratsukko käveli vieressäni. Chinook näytti niin rauhalliselta tutussa maastossa, eikä edes pitkin ohjin kävellessä ori yrittänyt tempoa omiaan menemään, eikä säikkynyt postilaatikoita. Takaisin tallille tullessa ori kyllä ilmoitti kuninkaallisesti itsensä saapuneeksi, mutta pettyi, kun matkamme jatkui tarhojen ohi kentälle, eikä muiden hevosten luokse.
Esteet odottivat valmiina ja Chinook piristyi taas aivan uudella tavalla huomatessaan tulevan tunnin tekemiset. Ravissa ori silmäili taas innokkaana esteille päin ja odotti laukkaan siirtymistä innokkaana. Laukka nostettiin ravivoltin jälkeen hieman yllätyksenä orille, mutta vauhtia ei silti jäänyt puuttumaan. Lämmittelyn esteet mentiin taas helposti leikitellen vauhdin kanssa. Ratsastaja pisti orin nopeasti ruotuun, eikä orin hulluttelulle jäänyt aikaa, kun oli aika siirtyä kunnon treeniin.
Esteet olivat metrin ja hieman alle. Ponin kanssa esteet näyttivät tavattoman suurilta ja etenkin tälläisen pätkän vierellä, mutta ratsastajaa vain nauratti sanomani. Hän viittasi kintaalla näillekin esteille, eikä jännittänyt ollenkaan. Varmalla asenteella aloitettiin ensimmäisellä esteellä, pystyesteellä. Chinookilla tuntui olevan tuli hännän alla ja vauhtia enemmän kuin tarvittaisi, mutta ratsastajalla oli aivan mieletön vaikutus orin innokkuuteen. Ratsastaja ei repinyt hevosen suusta vaan sai orin helposti hillitsemään tahtiaan. Ponnistuksissa Chinook saa kuitenkin panostaa kaikkensa ja esteisiin jää hyvin ilmavaraa vaikka hypättäisiin korkeampaakin estettä.
Tunnin aikana tunnen oloni hieman vähäsanaiseksi sillä ratsastaja hoitaa homman kuin suorilta kädeltä puhtaasti kerralla. Pientä haastetta haettiin kolmen esteen sarjalla missä ratsastajakin pääsi pätemään sanallaan. Chinookin innostus kostautui hieman sarjoille, eikä askelia saatu sovitettua, mutta muutaman kerran hypättyään homma alkoi valottua orillekin, ettei esteiden välissä kannattanut paikaa kaasua täysin pohjaan.
Loppuverryttelyyn otettiin vielä kevyempi sarja ja pieni irroittelu laukassa kevyemmällä ohjassa, jossa Chinook innostuikin kunnolla. Meno oli aika vauhdikasta, mutta ratsastaja sai orin siirtymään raviin ilman ohjista roikkumista. Mitä kylmäpäisyyttä. Lopussa ravissa mentiin pitkin ohjin, kevyesti länkkäri meiningillä. Loppukäynnit oli mukava kävellä pitkin ohjin ilman jalustimia. Hyvä treeni ja hymä mieli, joka näkyi myös Pulmun ilmeestä.
Uusia hevosia
Talliin on taas saapunut uusia asukkeja, eilen syntyi ihastuttava pieni suomenhevostamma joka sai nimekseen Kuiskuri. Kuiskurista tulee toivon mukaan Miljan uusi kenttäpeli kunhan vauveli hieman kasvaisi ja pysyisi terveenä. Minun uusin ostokseni taas on peräti Amerikasta meille matkannut ruunikko täysveritamma Chica! Chica on kilpaillut laukkakilpailuissa kasvattajansa luona. Meillä Chica tulee toivottavasti toimimaan esteratsuna. Ensin kuitenkin Chica astutetaan ja vasta sen jälkeen aloitetaan ratsuhevosen työt.
Tämä tietenkin aiheuttaa muutoksia tallimme karsinajärjestelyissä, saas nähdä millaisen järjestyksen keksimme poikien järkytykseksi.
Pulmu
Kuun viimeinen
Kassu valmistautuu suureen koitokseen, joka tapahtuu kuun viimeisenä päivänä. Silloin osallistumme nimittäin Kilpailukeskus Bailadorissa järjestettäviin Kenttäratsastusjaoksen Cup-kilpailuun. Kyseessä on Kassun ensimmäinen Cup ja mukaan lähtee myös velipoika Sisu, jolle tapahtuma on yhtä lailla ensimmäinen laatuaan. Starttaan kummankin kanssa suomenhevosille avoimessa CIC1-luokassa ja jännityksellä odotan montako ratsukkoa meitä on vastassa.
Mitä muuta Kassun kisarintamalle kuuluu? No, olemme siirtyneet äskettäin kansalliselle tasolle! Toistaiseksi ei ole sijoituksille päästy, mutta on kyllä sen verran kovia hevosia ollut vastassa, että ne ovat jo alkuunsa jääneet haaveiksi. Kassu kävi muuten myös nappaamassa voiton kouluratsastuskisoista! Lisäksi olemme osallistuneet pariin vähän erikoisempaan tapahtumaan, olimme nimittäin Elysen pikkujouluissa laskemassa pulkkamäkeä ja täällä kotona Pulmu järjesti tosi hauskat kilpailut, kun kilpailimme esteratsastuksessa ilman satulaa.
Haaveista totta
Aivan hetki sitten tuli haaveistamme totta, kun Pikkiksessä lainassa ollut Fiktion tamma Elli (Iki-Elene) varsoi aivan ihanan ruunikon tammavarsan! Itse odotin niin paljon varsan syntymää, että hypin innosta ainakin kymmenen minuuttia Pulmun pyöritellessä silmiä. Mutta ei hänkään voinut olla ihastelematta pikkutammaa. Itseasiassa Pulmu oli se, joka varsalle keksi nimen. Kaikenlaisia vaihtoehtoja tuli pyöriteltyä mielessä, mutta nyt, kun varsa viimein syntyi, oli selvää, että Kuiskuri se on.
Varsominen hoitui pikavauhtia, sellaista tahtia on tuskin missään ennen nähty. Ja itseasiassa laskettu aika olisi ollut vasta muutaman päivän päästä. Saa nähdä millainen vauhtiveikko Kuiskusta tulee, kun maailmaankin oli niin kiire tulla. Mutta Ellillä oli äidin tehtävät vielä hyvin takaraivossa – onhan sen edellisen varsan syntymästä on hieman reilu vuosi aikaa – niinpä uskalsin jättää kaksikon rauhassa tutustumaan toisiinsa, vaikka mieluusti olisin ihastellut niitä vielä tunnin jos toisenkin.
Kisahumua
Pulmu järjesti meillä tänään esteratsastuskisat, mutta tällä kertaapa ei saanut olla satulaa mukana! Itse osallistuin Kassulla 80 cm luokkaan ja meno oli kyllä aika mielenkiintoista, sillä väsymys painoi päälle. Edellispäivänä olimme nimittäin juhlimassa Elysessä pikkujouluja ja ilta venyi pitkäksi itse kullakin. Sijoituimme kuitenkin kuuden lähtijän luokassa kolmanneksi. Mukana oli taas monenlaista ratsukkoa, mutta oma suosikkini oli ehdottomasti pienimpään, 40 cm luokkaan osallistunut kirjava shetlanninponitamma Glowmoor Quitita, ratsastajanaan omistaja taffel. Heidän suorituksensa oli kyllä niin hulvaton, että sai nauraa vatsa kippurassa!
Avatakseni vielä eilisiä pikkujouluja, kerrottakoon, että osallistuimme Pulmun kanssa kumpikin pulkkamäkikisaan ja minä vielä Sisun kanssa lumiukkomestaruuteen. Pulmuhan meni ja nappasi pulkkamäkikisassa Chinon kanssa voiton kotiin ja me Sisun kanssa sijoituimme lumiukkoinemme kolmanneksi, vaikka niinkin epäonnisesti kävi, että raukkaparka kaatui kesken kaiken. Elysen pikkujoulut olivat oikein onnistuneet ja innolla odotamme seuraavia, joita vietetään Granstadissa kouluratsastuskisojen ohessa.
Milja
Hengähdyshetki maastossa
En ollut pitkään aikaan käynyt Kitillä maastossa joten päätin tänään sateisen keskiviikon kunniaksi viedä likaisen loskan värisen tammani rauhalliselle maastolenkille. Kiti ei ollut innoissaan satuloidessani sitä aamukuudelta kun aamupalaakaan ei oltu vielä tarjoiltu, mutta uskoisin saaneeni sen mielen muuttumaan kun työnsin sen nenän eteen kourallisen porkkanoita. Kerroin Kitille samalla suunnitelmastani maastoratsastuksen suhteen, mutta enpä tiedä ymmärsikö se mitään mitä sille puhuin.
Saimme olla maastolenkillämme ihan kahdestaan, edes lenkkeilijöitä ei näkynyt meidän lenkin aikana. Kiti nautti selvästi kun sai kävellä rauhallisessa tahdissa pitkin maita ja mantuja, minäkin nautin sillä sade oli loppunut.
Palasimme takaisin tallille kun Milja oli jakamassa hevosille aamuruokia, tästä suivaantuneena Kiti päästikin mojovan hirnahduksen ilmoille ja rynni melkein karsinan oven läpi päästäkseen ruokakupolleen. Jouduin vielä häiritsemään tamman aamupalan nautiskelua riisuakseni siltä suitset ja satulan, pikaisen harjauksen jälkeen jätin Kitin vielä torkkumaan karsinaansa ennenkuin se pääsisi tarhailemaan kaverinsa Melitan kanssa.
