Enzo hierottavana
Anna saapui tänään hieromaan Enzoa. Enzo käyttäytyi omalla pellemäisellä tavallaan joten koin parhaaksi siirtää Enzon pesupaikalle hieronnan ajaksi. Enzoa ei oltukaan pitkään aikaa hierottu ja ori oli ensin ihmeissään ja yritti vilkuilla Annan touhoja ennenkuin rauhoittui paikalleen.
Anna löysi muutaman todella jumissa olleen kohdan Enzon selästä ja sai hierottua paikat auki. Saimme käskyksi ratsastaa oria muutaman päivän ajan selkää rauhallisesti jumpaten ja mielellään vain kentällä. Maastolenkkeilyt olisivat muutaman päivän ajan tauolta, Enzolla kun on tapana alkaa maastossa poukkoroimaan mitä ihmeellisimmille syille.
Toivottavasti Enzon käytös palautuisi auki hierottujen jumituksien ansiosta takaisin normaaliksi. Sovimme Annan kanssa, että hän alkaa käymään meillä Pikkiksessä säännöllisemmin tsekkaamassa jokaisen hevosen tilannetta.
Sukulaisia käymässä
Sain viime viikolla soiton serkultani Kaisalta, joka kyseli löytyisikö meiltä sopivaa ratsua hänen tyttärelleen Sinille. Sinillä olisi nimittäin syntymäpäivä tulevalla viikolla ja hän oli kovasti toivonut pääsevänsä kokeilemaan ratsastusta. Ja olihan meillä, nimittäin Sisu. Sovimmekin samantien ratsastuksen aivan Sinin syntymäpäivälle.
Tänään he sitten saapuivat Pikkikseen kuuden aikoihin. 10-vuotias pomppasi innoissaan ulos autosta ja minä riensin onnittelemaan synttärisankaria. ”No niin, mennänkö heti hakemaa Sisu?”, kysyin ja niin sitä mentiin. Sinikin sai taluttaa, koska Sisu on sellainen löntystelijä, joka ei varmasti keksi mitään taluttajan pään menoksi.
Laitoimme yhdessä Sisun kuntoon ja suuntasimme sitten kentälle. Sini nousi ruunan kyytiin pienellä avustuksella ja kun jalustimet saatiin säädettyä oikean pituisiksi, lähdimme kiertämään kenttää käynnissä. Sini olisi jo tässä vaiheessa halunnu kokeilla mennä ilman taluttajaa, mutta siitä huolimatta, että Sisu on luotettava ratsu, sai Sini tyytyä muiden aloittelijoiden tapaan talutusratsastukseen näin ensimmäisellä kerralla. Ravia tyttö sai toki kokeilla.
Tämä päivä oli mukavaa vaihtelua niin Sisulle, Sinille, kuin minullekin. Toivotin Sinin ja Kaisan tervetulleeksi toisenkin kerran ratsastelemaan ja puuhailemaan hevosten kanssa. Kenties seuraavalla kerralla Kaisakin uskaltautuisi hevosen selkään.
Maltti on valttia
Kitin vatsa kasvaa järkyttävää vauhtia ja vielä pitäisi odottaa useampi viikko ennenkuin varsan syntyminen on käsillä! Onneksi viime päivät ovat kuluneet varsin sutjakkaasti ja vielä kun joulu on tulossa niin aika taitaa kulua ekstra-nopeasti.
Kiti oli tänään harjatessani sitä erittäin herkällä tuulella, harjatessani sen vatsan seutua se luimisteli ja kerran jopa varoitti minua nostamalla hieman jalkaansa ja esittävänsä potkaisevansa. Harjasinkin tamman rauhallisin ottein loppuun ja päätin antaa Kitille vapaapäivän ja vein sen Mellun seuraksi tarhaan. Saas nähdä kauanko Mellua ja Kitiä voi pitää samassa tarhassa, Kiti on muutaman kerran jo ärhennellyt Mellullekin jos pikkutamma on mennyt liian lähelle arvon Kitiä.
Meille on tulossa hieroja käymään vielä tällä viikolla katsomaan Enzoa ja taidanpa pyytää josko hän hieroisi myös Kitiä. Ehkäpä tamman mielikin siitä paranisi.
Joulukuusten haku
Mutta arvatkaapas missä. No Walesissa asti! En tiedä sainko jonkun aivotärähdyksen parin päivän takaisissa pariponiravikisoissa, kun lähdin sinne asti ”retkeilemään” joulukuusen haun merkeissä. Joka tapauksessa, lähdimme Anfarwolin väen avuksi hakemaan kuusia joulutoria varten ja metsässä pidimme pienen piknikin kuumaa kaakaota juoden ja pullaa syöden. Kotiinviemisiksi kaikki mukana olleet saivat riimun, kaviokoukun ja pussillisen heppanameja. Riimu ei ehkä ole Kassun värinen, mutta eiköhän se jollekin käyttöön tule. Vaikka Kuiskulle sitten kun neiti kasvaa. Alla vielä vähän fiiliksiä runon muodossa.
Aamulla itseni Walesista löysin.
Oliko mut sidottu naruin ja köysin?
Ei, omasta halusta matkaan lähdin, 
vaik koneeseen hädin tuskin juosta ehdin.
Kassu kun ei taaskaan kyytiin halunnut,
enhän mä sitä taas ajoissa tajunnut.
Taistella sai taas monta tuntia
ja kaahata läpi kymmeniä kuntia.
Silloin mä mietin: miksi reissuun läksin,
saahan niitä kuusia meiltä päinkin.
Mut kun seura ja eväät on mitä parhaat, 
oon minäkin iloinen, ehkä sen jo arvaat.
Tutustumista
Chica mutusti karsinassaan rauhassa heiniä kun päätin, että nyt olisi korkea aika alkaa tutustumaan toisiimme paremmin. Harjasin tammaa rauhallisin vedoin samalla tunnustellen mistä kohdista rapsuttaessa Chica nauttii eniten. Lavat paljastuivat Chican lempparikohdaksi ja tamma nautti täysin sieluin kun rapsutin sitä kumisualla. Harjauksen jälkeen suitsin Chican ja talutin sen kentällemme. Olin sanonut Miljalle, ettei tulisi ratsastamaan kun työskentelisin Chican kanssa maasta käsin koko kentällämme.
Irroitin riimunnarun Chican kuolaimista ja vapautin tamman, kuvittelin Chican lähetävän heti laukaten kentän toiseen päähän – mutta Chicapas pääsi yllättämään minut. Se jäi paikalleen ja katseli minua lempeillä silmillään. Tammalla ei ollut aikomustakaan lähteä hulluttelemaan. Kannustin Chicaa taputtamalla sen takapuolta, mutta ei, Chica vain kierteli minun ympärilläni ja käveli perässäni.
Se siitä irtojuoksutuksesta siis, päätinkin vain käyttää tilanteen hyödyksi ja pelleillä Chican kanssa. Tamma tosiaan seurasi minua vaikka kuinka juoksin pitkin kenttäämme ja kiertelin tötteröitä.
Vapaapäivä
Kassulla on ollut tänään vapaapäivä. Ja ihan ansaittu. Kaikenlaista on takana ja monenlaista on vielä edessäpäin. Viimeisimmät kisat olivat Walesissa asti. Siellä osallistuimme jo tutuksi tulleeseen tapaan kansalliseen CIC1-luokkaan. Ikävä kyllä tutuksi on tulleet myös häntäpään sijat. Mutta me emme lannistu. Suoritukset ovat mielestäni olleet aina vähintään kohtuullisia, kilpakumppanit vaan ovat aina olleet piirun verran parempia.
Seuraavan kerran kisailemme näyttelyiden merkeissä täällä kotona, sillä Pulmu keksi järjestää itsenäisyyspäivälle suomenhevosnäyttelyn. Sinne olen ilmoittanut Kassun lisäksi myös Sisun ja harkinnan alla on, että laittaisiko Kassun tyttärenkin mukaan, vaikka ihan pikkuvarsahan se vielä on. Mutta kotitallillahan sitä tässä vaan ollaan, joten…
Katriina ratsastaa Enzolla
Katriina oli kysynyt josko saisi tulla meille ratsastamaan ja kehittämään ratsastustaitojansa. Innostuin heti ideasta ja rupesin miettimään minkä hevosen Katriinalle uskaltaisi antaa. Kiti olisi varma vaihtoehto, mutta tamma on jo siirtynyt mammalomalle ja odotamme sille varsaa syntyväksi ennen joulua. Jäljelle jäisi minun vastuuhevosistani siis Chinook, Mellu ja Enzo. Chinook on tuskallista ratsastettavaa itsellenikin eli ei sitä, Mellu ei osaa vielä juurikaan mitään joten Enzo saisi luvan toimia Katriinan ratsuna.
Alla Katriinan kertomus päivän kulusta.
Harjasin Enzoa tallissa puhtaissa housuissani ja vartavasten tätä päivää varten ostetussa ratsastustakissa. Pakkohan se oli, kotirytkyt ovat kotirytkyjä ja spesiaalipäivinä pukeudutaan siististi, sanon minä. Kyllä tuntui hevonen erilaiselta. Niin ryhdikkäästi se pesukarsinassa seisoi ja vahti liikkeitäni. Pulmu meitä vieressä vahti ja sai oloni tuntumaan tuntiratsastajalta. -Onhan tässä vähän sellaiset vibat. Ei ole kyllä ihan perus ratsastuskoulukamaa tämä Enzo, Pulmu naureskeli kun mainitsin tuntemuksistani.
Ratsastustunnin teemaksi Pulmu oli ideoinut oikeaoppisen kokoamisen, tuntuman, eri askellajien hallinnan ja oikeaoppisessa temmossa ratsastamisen keskikäynnissä, harjoitusravissa, keskiravissa, harjoituslaukassa ja keskilaukassa. Ehdimme uurastaa tunnin aikana myös pohkeenväistön ja vastalaukan parissa. Pulmu näytti minulle selästä käsin kaikki harjoiteltavat asiat ja käynti- ja raviharjoituksissa kulki vierellämme ohjeistaen mitä siellä selässä tuli tehdä. Täytyy kyllä sanoa, että uudelta se tuntui. Aivan kuin olisin ollut täysin eri eläimen selässä keikkumassa. Tunsin itseni hetkittäin huonoksi, noloksi ja täysin epäonnistuneeksi hevosharrastuksessani. Pihassani oli tallillinen hevosia ja silti olin tälläinen nolla. Aina kun eksyin negatiivisiin ajatuksiin, Pulmu heittikin ilmoille kehuja. Koin tunnin aikana mielettömän määrän ahaa-elämyksiä kun oivalsin miten jokin asia tehdään.
Hommaa riitti ja allekirjoittanut harrasteratsastaja oli kuin maratonin juossut treenin jälkeen. -Tälläinen voisi olla normaali treenimme, Pulmu virkkoi pirteänä tunnin jälkeen ja tarjosi minulle pullollisen jääkylmää vettä. Jos minäkin aion todella sen oman laadukkaaman hevosen talliin hankkia, niin oma kunnonkohotus lienee ensimmäinen etappi kohti unelmaa. Haluan kyllä kiittää Pikkulinnun ystävällistä henkilökuntaa ja upeaa tilaisuutta päästä kokeilemaan aivan uudenlaista ratsastuskokemusta. Kiitos!
Kiitos Katriina kun kävit meillä tunnilla, tämä oli uutta niin minulle kuin Enzollekin mutta mielestäni meillä kaikilla kolmella meni oikein mainiosti! Ja psst te Enzon päiväkirjan lukijat, muistakaahan käydä piipahtamassa Katriinan tallilla!
Tulevaisuuden suunnitelmia
Kun Chica muutti minun luokseni Pikkikseen, olin jo suunnitellut sille tietynlaista tulevaisuutta. Tarkoitukseni olisi ratsuttaa tamma, mutta vasta kun Chica olisi tehnyt meille ensimmäisen varsansa. Etsin pitkään sopivaa oria jolla astuttaa Chica, kunnes törmäsin wishmasterin kasvattamaan ja omistamaan Rogueen. Rogue oli tehnyt upean jälkeläisen yhden kasvattini kanssa ja kun ori itse palkittiin esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla, oli päätös orin käytöstä sinetöity.
Chica astutettiin marraskuun viimeisenä päivänä, varsomisen laskettu aika olisi 12-14.1 paikkeilla.
Vielä on mietinnässä teemmekö Chicalle vielä toisen varsan ennen varsinaisen ratsukoulutuksen aloitusta vai siirtyykö Chica samantien hommiin ensimmäisen varsan vieroituksen jälkeen.
Rauhallinen hetki
Viime päivinä on ollut niin paljon menoa ja melskettä, että rennompi päivä olisi jo poikaa. Mutta tänäänkin on vielä illalla luvassa kisat Kassun kanssa. Näin aamutuimaan ennen töihin lähtöä päätin kuitenki napata matkaani Sisun.
Annoin ruunan ensin syödä rauhassa aamiaisen ennen kuin harjasin sen puhtaaksi. Sitten laitoin vain Sisulle suitset, sillä nyt mieleni teki ratsastaa ilman satulaa. Ulkona nousin jakkaran kautta Sisun kyytiin ja lähdimme köpöttelemään metsää kohti.
Pakkasta oli kolmisen astetta, ihan sopivasti siis, ettei ainakaan tarvitse jäätyä. Taitoimme matkaa hiljaisuudessa rennosti käynnissä minun haaveillessa lumisateesta. Kiersimme vajaan tunnin lenkin metsässä ja pääsimme kommelluksitta takaisin tallille. Sitten alkoikin olla jo kiire lähteä töihin, mutta onneksi sain edes hetken tehdä muuta kuin kiirehtiä paikasta toiseen.
Juoksua, puunausta, juoksua, puunausta…
Tämän päivän ohjelmassa oli match show Maatila Pemberleyssä. Meidän oli tarkoitus mennä sinne Pulmun kanssa yhdessä, mutta hänelle tulikin yllättäviä työkiireitä. Lupasin kuitenkin viedä koko porukan näytille, kun ne oli kerta sinne mukaan ilmoitettu. Onneksi kaikki kolme, Kassu, Kiti ja Chino, menivät kiltisti kyytiin, ettei tarvinnut senkään takia jäädä kotiin.
Näyttelypaikalla saikin sitten olla koko ajan juoksemassa. Osallistujia oli nimittäin sen verran vähän, että ehdin juuri ja juuri viimeistellä seuraavan hevosen, kun oli jo taas aika rientää kehään. Päivä alkoi lämminveristen luokalla, jossa oli viisi osallistujaa. Neljä näistä oli puoliverisiä, mutta ensimmäisessä parissa oli eksoottisempi tapaus, american paint horse. Kiti, joka oli alkuun tapansa mukaan vähän epävarma, sai parikseen FWB-orin. Eikä orin seura hirveästi edesauttanut rentoutumista. Kuten olettaa saattaa, tamma sai tietysti kommenttia pyöristyneestä vatsanseudustaan, mutta onneksi sille on ihan ymmärrettävä syy (tuomarikin uteli heti millä orilla Kiti on laitettu). Mutta Kiti sai kuin saikin kaikesta huolimatta punaisen ruusukkeen!
Toinen luokka oli avoin kylmäverisille, jossa olikin hieman laajempi rotukirjo. Kassun lisäksi mukana oli toinen suomenhevonen, boulognenhevonen, pohjoisruotsinhevonen (Kassun pari) ja vuonohevonen. Kassun pari oli kyllä oriksi tosi rauhallinen kaveri, vähän samanlainen kun meidän ruuna Sisu. Kassu sen sijaan oli heti nenä pitkällä tutkimassa koristeena olleita kuivakukkia ja pettyi kovin, kun ne eivät olleetkaan syötäviä. Kukkien maistelu oli varmasti syy siihen, että Kassu sai sinisen ruusukkeen…
Luulin jo, että saan pitää Kassun luokan jälkeen vähän pidemmän hengähdystauon, mutta täysiveristen luokassa olikin vain kaksi osanottajaa. Molemmat olivat arabeja, todella hienoa sellaisia. Harmi, ettei meille ole vielä löytynyt sopivaa lännenarabia. Arabikuume sen kun kasvaa kasvamistaan… Mutta arabien ihailut piti jättää sikseen, sillä seuraavana oli Chinon vuoro. Seitsemän ponin luokassa oli neljä shettistä, Chinon rotutoveri, sekä vielä paintiakin eksoottisempi welara. Chino olisi mielellään tehnyt lähempää tuttavuutta sen parina olleeseen oikein suloiseen shetlanninponitammaan. Läheltä piti, ettei se päässytkin sen tekemään, sillä ravia esittäessä meinasin lentää rähmälleni, kun kompastuin omiin jalkoihini. Ori otti muutaman sivuloikan ja sain vain juuri ja juuri pidettyä otteeni ohjissa. Päästiin kuitenkin kunnialla kierros loppuun ja kävimme pokkaamassa tuomarilta punaisen ruusukkeen.
Tässä vaiheessa tajusin, että minullahan on nyt kaksi hevosta esitettävänä punaisten kehässä. Niinpä oli äkkiä saatava joku esittämään toinen niistä. Eräs ihana pelastava enkeli, joka oli menossa esittämään vasta sinisten kehässä, suostui ottamaan Kitin handlattavakseen ja minä esitin sitten Chinon. Kehässä meitä oli vastassa mm. omat suosikkini FWB-tamma Ivory Colibri, arabitamma T.H. Perfect Choice, shettistamma Glowmoor Contessa ja aasitamma Flippan. Hurmaava Flippan valittiinkin punaisten parhaaksi Kitin tullessa kolmanneksi. Sinisten kehässä Kassun kanssa mittelöivät mm. Kassun rotutoveri EP Viljari (joka näistä kahdesta lopulta veti pidemmän korren ollen kolmas), komea shettisori Wyat Casper Ghost ja toinen arabitamma Caifa Givre. Parhaaksi valittiin Kitin parina ollut FWB-ori Clockwork Orange Vegas.
Enää olikin jäljellä BIS-kehä, mutta sitä en enää jäänyty katsomaan, vaan laitoin hevosia valmiiksi matkaa varten, jotta päästäisiin mahdollisimman pian lähtemään, sillä päivä oli ollut pitkä. Mutta tietenkään Kassu ei suostunut heti menemään kyytiin, vaikka kotona oli niin hienosti mennyt. Ehdin siis vielä hyvin kuulla BIS-kehän tulokset ja olin todella iloinen kuullessani, että Flippan valittiin päivän parhaaksi. Tamma oli kyllä niin mahtava persoona, mikä pisti miettimään, että sellainenhan olisi kiva Pikkisessäkin. Mitähän Pulmu tykkäisi ajatuksesta…
Olin aivan poikki kun sain Kassun viimein kyytiin. Kyllä taas uni maittaisi näin raskaan ja vauhdikkaan päivän jälkeen. Lähdin ajelemaan kotia kohti musiikit täysillä, jotta en nukahtaisi matkalla. Pulmu oli onneksi tallilla meitä vastassa, joten yhdessä saimme hevoset ja kamat nopeasti purettua, jonka jälkeen ajattelin vielä auttaa Pulmua iltatallissa. Jostain syystä minut kuitenkin passitettiin kotiin nukkumaan… No, ei varmaan mikään ihme, jos meinaa nukahtaa seisaaltaan kauralaarin ääreen.
