Parin päivän tauon jälkeen oli taas Kasinollan vuoro tepastella valvovan silmän alla. Tänään päätettiin keskittyä ihan sileällä työstämiseen, joten suunnattiin kentälle. Alkukäyntien aikana laitettiin Katin istunta kuntoon, ja sen jälkeen ruvettiin työstämään. Tehtiin paljon taivutuksia molempiin suuntiin, ja sen jälkeen jatkettiin samaa ravissa, ja otettiin mukaan pysähdykset ja siitä suoraan raviin -siirtymiset. Kasinolla vaikutti maasta käsin katsottuna oikein kevyeltä ja pehmeältä, ja liikkui kivan lennokkaasti säilyttäen koko ajan tahdin. Kun oltiin tarpeeksi jumppailtu, aloitettiin pohkeenväistöillä ravissa. Ensin pituushalkaisijalle, ja siitä väistöä vuorotellen kumpaankin suuntaan. Alkuun ori ei oikein tajunnut, että mitä sen pitäisi tehdä, mutta kun annoit selkeämmät avut, hiffasi orikin siltä vaaditun asian. Parit onnistuneet väistöt, ja jatkettiin avotaivutuksilla. Näitä tehtiin kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja kunhan muutama onnistunut askel tuli, lopetettiin siihen. Tästä jatkettiin laukkatehtävillä, mutta suunnittelin, että muutama helppo tehtävä, ja sitten rentoa ravailua loppuun. Näinpä aloitettiin sillä, että ensin taivuteltiin oria laukassa ympyröillä ja volteilla, ja mentiin lävistäjiä, jonka jälkeen puoli kierrosta vastalaukkaa, ja sitten ravin kautta käyntiin, ja uudelleen laukka, ja sama tehtävä uudestaan. Kasinolla liikkui oikeen kivasti, joskin sen askeleesta huomasi, että hieman alkaa jo väsyttää. Loppuun otettiin pari kierrosta laukkaa löysin ohjin ja mahdollisimman rennosti kevyessä istunnassa, ennen kuin siirryttiin käyntiin ja lopeteltiin siltä erää.

Kolmantena päivänä oli jo hieman väsymystä ilmassa, joten tehtiin huolelliset alkuverryttelyt ja pari verkkahyppyä tukin yli, ennen kuin siirryttiin vesiesteelle. Ehkä hiljaa itsekseni myhäilin, että Katilla kävi tuuri, kun oli ollut lämmintä useampana päivänä, eikä vesi varmasti ollut enää jäätävää, muttei siitä sen enempää. Päätettiin, että muutama onnistunut hyppy ja pari tehtävää, ja se saisi olla siinä. Vieläkin Kasinollan silmissä oli se pilke, joka maastoradalla vaaditaan, joten aloitettiin siitä, että otettiin laukkaa veteen ja vedestä pois. Tässä tuli pieni alashyppy veteen mennessä, mutta Kasinolla suoritti sen oikein mallikkaasti, eikä vierastanut yhtään vettä. Otettiin tämä ”läpijuoksu” kahdesti, ja sen jälkeen otettiin mukaan tukin yli hyppy veteen ja laukalla vedestä pois, jossa pieni ylöshyppy. Ei näyttänyt tuottavan vaikeuksia, joten jatkettiin samalla tehtävällä vielä kertaalleen. Ori alkoi hieman väsyä, ja hypyistä hävisi se tietty terävyys ja voima joka kenttäratsastuksessa vaaditaan. Otettiin vielä yksi tehtävä loppuun ja se oli tukin yli veteen hyppy, laukka vedessä josta ylöshyppy ja pieni tukkieste. Yhden kerran jälkeen alkoi näyttää sen verran väsyneeltä, joten uskallettiin ottaa tästä suoraan loppuverryttelyt, eli isoa ravia ympyröillä ja rennossa pitkässä muodossa pari ympyrää laukkaa. Ori oli oikein mallikkaasti, ja se saikin mun taskunpohjalta muutaman ylimääräisen namin. Lupailin, että jatkossakin tulen valmentamaan tätä ratsukkoa, sillä tätä oli ilo seurata.

Seuraavana päivänä jatkettiin taas maastoesteiden parissa, ja tänään otettiin työn alle pitkän matkan laukkaaminen sekä vesieste. Alkuun ympäriinsä ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa taivutellen ja kaarrellen. Otitte myös muutamat vaihdot, ja pidemmän pätkän isompaa laukkaa. No, kun oltiin suhteellisen valmiita, aloitettiin hyppely parin tukin yli, joiden jälkeen suunnattiin vähän kauemmas radalle. Kaksi simppeliä estettä, mutta välissä montasataa metriä, joka pitäis mahdollisimman isolla laukalla tulla. No, lähditte suorittamaan, ja mä olin suurinpiirtein puolessa välissä tarkkailemassa. Ensimmäinen este mentiin tyylikkäästi yli, ja sitten sitä vauhtia alkoi löytyä. Vaikka itsekin lajia harrastaneena tiedän, että ei se oikeasti käsistä lähtenyt, niin silti hieman hirvitti. Kasinolla laukkasi ihan älyttömän isoa ja ylöspäin menevää laukkaa ja hieman ennen estettä vauhti muuttui hallitummaksi, ja este ylitettiin isolla hypyllä, ja sitten Kati hidasti, ja tuli rennosti ravaillen kohtaan, jossa seisoin. Otettiin sama tehtävä vielä kertaalleen, ja sitten riittäisi, eihän me nyt kuitenkaan haluttu kiusata pientä oripoikaa. Myös toinen suoritus näytti oikein hyvältä, vaikkakin hieman vauhti hiipui spurtissa, mutta ei se mitään – näyttävää se oli silti. Päätettiin jättää vesiesteet kolmannelle valmennuspäivälle, ja lähdettiin yhtä matkaa kohti tallia, rennosti ravaillen ja kävellen.

En ollut juuri koskaan valmentanut kenttäratsastuksen maastoesteosuutta, mutta tänään sekin tuli kokeiltua. Ratsukko käveli alkuverryttelyitä kentällä, josta siirryttiin kävellen ja ravaillen kohti maastoesterataa. Olin ajatellut että tullaan muutamaa tehtävää ja harjoitellaan lähestymisiä huolella. Otitte alkuun nurmipohjalla vähän ravia ja laukkaa taivutellen ja hyppien matalaa tukkiestettä. Kasinolla oli alusta asti melko hyvin kuulolla, ja vaikka se pää karkasi välillä taivaisiin, ei meno silti muuttunut hallitsemattomaksi. Pitkästä aikaa katsoessa maastoesteitä, tuli hinku päästä itsekin kisaamaan mutta hevosten ollessa niin nuoria, jätin sen haaveeksi ja keskityin valmennukseen. Tukkiesteeltä jatkettiin ”portaisiin” ja yhdelle kapealle risuesteelle. Portaat olivat siten, että ensin mentiin alas kolme porrasta, ja samantien tultiin ylös kolme porrasta. Porrastehtävä mentäisiin ensimmäisenä, ja mulle tuli jo hiki kun katselin teidän menoa. Huh. Alkuun otettiin pari haparoivaa askelta, mutta toisella kerralla tultiin jo varsin hienosti, pysyitte hyvin tasapainossa, ja meno näytti suhteellisen vaivattomalta. Teidän välinen yhteistyö ja sen lujuus näkyivät suorituksessa ja kehuinkin muutamaan otteeseen varmaa otettanne maastoesteillä. Viimeiseksi tehtäväksi valitsin sen kapean risuesteen, jolle piti ottaa huolellinen lähestyminen. Luulin tehtävää hieman haastavammaksi, kun este oli hieman ylämäkeen, mutta molemmilla kahdella kerralla tehtävä meni puhtaasti läpi. Kehujen jälkeen saitte lähdeä ravailemaan tallille päin, ja mä jäin vielä itsekseni radalle haaveilemaan.