Eilen olimme Donnan kanssa mätsärissä ja tänään oli Sisun vuoro. A. N. Yymi järjesti jälleen pienen tapahtuman, jossa oli tilaa kahdelletoista hevoselle. Sisu oli näistä siis yksi. Ruuna sai parikseen Irethin omistaman torinhevosen, joka oli niin ikään myös ruuna, ”Miska”. Meidät arvosteltiin viidentenä ja Sisu esiintyi hienosti edukseen. ”Yllättävän samannäköinen pari. Kauniit samanväriset ruunat, joita kumpaakaan ei ole turhan monella harmaalla aivosolulla siunattu. Näitä olisi voinut jäädä rapsuttelemaan loppupäiväksi!”, kommentoi tuomari ojentaessaan ruusukkeita, joista punainen kiinnitettiin Sisun suitsiin.

Näin ollen herra pääsi match shown päätteeksi osallistumaan punaisten kehään. Siellä ruuna sijoittuikin hienosti kolmanneksi! Voiton vei welsh B -ori ja toiseksi tuli suomenhevostamma. Arvostelupaperiin oli kirjattu seuraavaa: ”Ihana, hellyyttävä halinalle! Vähän ruunamainen pötkylä suuren torinhevosorin rinnalla. Väriltään kaunis, ihana suokkimainen lempeä ilme. Melkoinen seuramies, pitäisi ainakin tämän tuomarin rapsuttelupuuhissa tuntitolkulla, jos ei pitäisi tuomaroida mätsäriä loppuun.” Oli vaan tainnut tuomari olla muissa maailmoissa, kun oli kommentoinut sekä Sisun, että Miskan papereihin, että vastapari olisi ollut ori.

Kävimme Sisun kanssa verestämässä muistoja kilparadalla estekisojen merkeissä. Ruunan viimeisistä kisoista on ehtinyt vierähtää jo yllättävän paljon aikaa, vaikka tuntuu, että vasta äskenhän sen kisaura päättyi. Matkustimme siis tänään Sisun ja Kassun kanssa Viroon Merenrannan Ratsutilalle harjoituskisoihin. Joo, ehkä vähän pitkä matka harjoituskisoihin, mutta reissu oli hieno ja toi mukavaa vaihtelua etenkin Sisun tämänhetkiseen elämään. Sillä ei nimittäin olla juuri kotimetsiä pidemmälle lähdetty. Viime kuussa kävimme kyllä pokkaamassa näyttelyistä toisen ”Näyttelyn paras ruuna”-maininnan, minkä johdosta Sisulle myönnettiin viikko takaperin Champion-Ruuna-arvonimi!

Mutta palataksemme tähän päivään, Sisu osallistui siis 80 sentin esteluokkaan, kun taas Kassun kanssa ratsastin Helpon A:n. Taattuun Sisun tyyliin sijoitushan sieltä tuli! Tälle herralle ei näköjään edes pidemmät tauot paljon hallaa tee. Kyseessä on nyt sitten ruunan kuudestoista sijoitus ja varmasti tulemme jatkossakin käymään silloin tällöin näissä pikkukisoissa, jottei Sisun tarvitse kotona homehtua.

Sisun ei ole enää nähty ontuvan, joten se taisi onneksi olla vain ohimenevä juttu. Se on tietysti hyvä asia niin yleisesti, kuin senkin kannalta, että ruunalla on 15. päivä edessä kouluratsastuskilpailut. Edessä on siis matka eteläiseen Ruotsiin ja siellä ratsastamme Helppo A -luokassa.

Ja ainiin! Samana päivänä Sisu viettää 10-vuotissynttäreitään! Kamalan nopeasti on aika rientänyt, vastahan ruuna oli vielä nuori ja villi oripoika. Nyt takana on hieno ura kenttäratsuna ja onpa se näyttelyissäkin menestynyt. Tulevaisuuden suunnitelmissa siintävät erilaiset laatuarvostelut.

Kun menin eilen illalla hakemaan Sisua tarhasta, se tuli minua portille vastaan ontuen. Kaivoin puhelimen taskusta soittaakseni eläinlääräkille samalla kun talutin ruunan talliin. Selvisi, ettei hän ehtisi paikalle ihan heti, mutta tulisi vielä samana iltana. Niinpä jätin Sisun karsinaan ja puuhasin iltatallin parissa lääkäriä odotellessa.

Eläinlääkäri saapui noin tunnin kuluttua ja tutki Sisun ensin kokonaisvaltaisesti, jonka jälkeen talutin ruunaa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Mutta enää Sisu ei ontunutkaan, ei käynnissä, eikä edes ravissa. Epäilimme, että se olikin vain nyrkäyttänyt jalkaansa tarhassa ja ontui siksi jonkin aikaa. Yö oli kuitenkin tulossa, joten Sisu olisi joka tapauksessa jäänyt karsinaan, joten sovimme, että tarkistetaan tilanne vielä uudelleen seuraavana päivänä. Tänä aamuna Sisu kävelikin ihan normaalisti, eikä ontumisesta ollut jälkeäkään.

Sain viime viikolla soiton serkultani Kaisalta, joka kyseli löytyisikö meiltä sopivaa ratsua hänen tyttärelleen Sinille. Sinillä olisi nimittäin syntymäpäivä tulevalla viikolla ja hän oli kovasti toivonut pääsevänsä kokeilemaan ratsastusta. Ja olihan meillä, nimittäin Sisu. Sovimmekin samantien ratsastuksen aivan Sinin syntymäpäivälle.

Tänään he sitten saapuivat Pikkikseen kuuden aikoihin. 10-vuotias pomppasi innoissaan ulos autosta ja minä riensin onnittelemaan synttärisankaria. ”No niin, mennänkö heti hakemaa Sisu?”, kysyin ja niin sitä mentiin. Sinikin sai taluttaa, koska Sisu on sellainen löntystelijä, joka ei varmasti keksi mitään taluttajan pään menoksi.

Laitoimme yhdessä Sisun kuntoon ja suuntasimme sitten kentälle. Sini nousi ruunan kyytiin pienellä avustuksella ja kun jalustimet saatiin säädettyä oikean pituisiksi, lähdimme kiertämään kenttää käynnissä. Sini olisi jo tässä vaiheessa halunnu kokeilla mennä ilman taluttajaa, mutta siitä huolimatta, että Sisu on luotettava ratsu, sai Sini tyytyä muiden aloittelijoiden tapaan talutusratsastukseen näin ensimmäisellä kerralla. Ravia tyttö sai toki kokeilla.

Tämä päivä oli mukavaa vaihtelua niin Sisulle, Sinille, kuin minullekin. Toivotin Sinin ja Kaisan tervetulleeksi toisenkin kerran ratsastelemaan ja puuhailemaan hevosten kanssa. Kenties seuraavalla kerralla Kaisakin uskaltautuisi hevosen selkään.

Viime päivinä on ollut niin paljon menoa ja melskettä, että rennompi päivä olisi jo poikaa. Mutta tänäänkin on vielä illalla luvassa kisat Kassun kanssa. Näin aamutuimaan ennen töihin lähtöä päätin kuitenki napata matkaani Sisun.

Annoin ruunan ensin syödä rauhassa aamiaisen ennen kuin harjasin sen puhtaaksi. Sitten laitoin vain Sisulle suitset, sillä nyt mieleni teki ratsastaa ilman satulaa. Ulkona nousin jakkaran kautta Sisun kyytiin ja lähdimme köpöttelemään metsää kohti.

Pakkasta oli kolmisen astetta, ihan sopivasti siis, ettei ainakaan tarvitse jäätyä. Taitoimme matkaa hiljaisuudessa rennosti käynnissä minun haaveillessa lumisateesta. Kiersimme vajaan tunnin lenkin metsässä ja pääsimme kommelluksitta takaisin tallille. Sitten alkoikin olla jo kiire lähteä töihin, mutta onneksi sain edes hetken tehdä muuta kuin kiirehtiä paikasta toiseen.

Aamulla talliin mennessä ei ollut vastassa kovin mukava näky, sillä Sisussa oli havaittavissa selkeitä ähkyn oireita. Ruuna on tähän mennessä ollut aina terve kuin pukki, joten tämä tuli täysin puskista. Se meni toistuvasti makuulleen ja yritti piehtaroida. Seistessään se katseli kylkiään ja kuopi lattiaa, joka ei kuulu sen normaaleihin tapoihin. Sitten ei muuta kuin riimu päähän, hevonen ulos karsinasta ja pihalle kävelemään. Pulmun käskin soittamaan eläinlääkärille.

Eläinlääkäri sattui olemaan lähistöllä tarkastuskäynnillä, joten hän saapui paikalle jo kymmenen minuutin kuluttua. Ja niin Sisu saatiin nopeasti lääkittyä. Ähkyn syytä pohtiessa päädyimme siihen tulokseen, että kisauran loppuminen, eli näin ollen liikunnan muutos, olisi aiheuttanut sen, sillä esimerkiksi ruokinnassa ei ole tapahtunut muutoksia, eikä ruoan laadussakaan ole ollut vikaa.

Iltaa myöten Sisu vaikutti jo pirteämmältä ja parempivointiselta, joten saatoimme hyvillä mielin sulkea tallin ja lähteä nukkumaan. Huomenna tsekataan ruunan vointi heti ensitöiksi.

Ainakin näillä näkymin olimme eilen Sisun kanssa viimeistä kertaa kilpailemassa. Ehkä villeihin tai Virtuaalisten Suomenratsujen järjestämiin kisoihin saatamme vielä joskus lähteä, mutta nyt Sisu on ansainnut kunnon loman. Olimme jälleen Siitostalli Zenissä, joka onkin muodostunut meidän vakkaripaikaksi. Sisu oli jo kahdessa edellisessä kilpailuissa sijoittunut toiselle ja kolmannelle sijalle, joten tähän viimeiseen saimme hieman ekstrajännitystä siitä josko täältäkin saataisiin ruusuke kotiinviemisiksi. Ja saatiinhan me! Oikein voittajan ruusuke! Voiko hienommin kisauraansa päättää.

Loppuun vielä yhteenvetoa Sisun kisaurasta. Ruunahan starttasi kaikenkaikkiaan 29 kilpailussa. Aloitimme aloittelijaluokista, joihin osallistuttiin kahdeksan kertaa, sijoittuen kolmesti. Siitä sitten noustiinkin aika pikaisesti harraste-, tutustumis- ja helpon luokan kautta CIC1-luokkiin. Sisun siirtyessä aluetason CIC1-luokkiin sillä oli jo kasassa seitsemän sijoitusta, joista yksi oli voitto harrasteluokasta aluetasolta. Ensimmäisen kerran starttasimme kansallisella tasolla elokuun 28. päivä. Sinä päivänä olimme luokan toiseksi viimeiset. Mutta nyt on siis takana yhteensä 29 kilpailua ja yhteensä 12 sijoitusta, joista kaksi voittoja, ja Sisun sijoitusprosentti on noin 41 %.

Päivä alkoi kauniina ja aurinkoisena ja koska pääsin aikaisin töistä, päätin ottaa Sisun ja lähteä pienelle maastolenkille. Viime päivinä on ollut niin kova helle, että ei ole jaksanut tehdä juuri mitään. En tietenkään ollut katsonut ollenkaan tämänpäivän säätiedotusta, joten minulla ei ollu aavistustakaan tulevasta.

Olin ihan omissa ajatuksissani, sillä en huomannut taivaalle kerääntyviä tummia pilviä. Olimme köpötelleet viitisentoista minuuttia, kun jyrähti ensimmäisen kerran. Ja heti perään vettä alkoi tulla kuin saavista kaataen. Eipä siinä edes kissaa ehtinyt sanoa tai peräti kääntyä kotiin päin. No, kotiin päin kuitenkin käännyttiin, jotta päästäisiin edes joskus suojaan, sillä reitin varrella ei ollut lähellä suojaisia paikkoja. Kotimatka mentiinkin vähän vauhdikkaammin, varsinkin kun taivaalta alkoi tulla rakeita. Eikä edes kovin pieniä… Sääliksi kävi Sisuakin, sillä aika kopaus kuului, kun rae osui kypärääni.

Nopeasti loppui siis meidän maastoretki. Toivottavasti huomenna on parempi sää, koska meillä on taas kisat edessä.