Milja
Aihearkisto: Milja
Kuun viimeinen
Kassu valmistautuu suureen koitokseen, joka tapahtuu kuun viimeisenä päivänä. Silloin osallistumme nimittäin Kilpailukeskus Bailadorissa järjestettäviin Kenttäratsastusjaoksen Cup-kilpailuun. Kyseessä on Kassun ensimmäinen Cup ja mukaan lähtee myös velipoika Sisu, jolle tapahtuma on yhtä lailla ensimmäinen laatuaan. Starttaan kummankin kanssa suomenhevosille avoimessa CIC1-luokassa ja jännityksellä odotan montako ratsukkoa meitä on vastassa.
Mitä muuta Kassun kisarintamalle kuuluu? No, olemme siirtyneet äskettäin kansalliselle tasolle! Toistaiseksi ei ole sijoituksille päästy, mutta on kyllä sen verran kovia hevosia ollut vastassa, että ne ovat jo alkuunsa jääneet haaveiksi. Kassu kävi muuten myös nappaamassa voiton kouluratsastuskisoista! Lisäksi olemme osallistuneet pariin vähän erikoisempaan tapahtumaan, olimme nimittäin Elysen pikkujouluissa laskemassa pulkkamäkeä ja täällä kotona Pulmu järjesti tosi hauskat kilpailut, kun kilpailimme esteratsastuksessa ilman satulaa.
Haaveista totta
Aivan hetki sitten tuli haaveistamme totta, kun Pikkiksessä lainassa ollut Fiktion tamma Elli (Iki-Elene) varsoi aivan ihanan ruunikon tammavarsan! Itse odotin niin paljon varsan syntymää, että hypin innosta ainakin kymmenen minuuttia Pulmun pyöritellessä silmiä. Mutta ei hänkään voinut olla ihastelematta pikkutammaa. Itseasiassa Pulmu oli se, joka varsalle keksi nimen. Kaikenlaisia vaihtoehtoja tuli pyöriteltyä mielessä, mutta nyt, kun varsa viimein syntyi, oli selvää, että Kuiskuri se on.
Varsominen hoitui pikavauhtia, sellaista tahtia on tuskin missään ennen nähty. Ja itseasiassa laskettu aika olisi ollut vasta muutaman päivän päästä. Saa nähdä millainen vauhtiveikko Kuiskusta tulee, kun maailmaankin oli niin kiire tulla. Mutta Ellillä oli äidin tehtävät vielä hyvin takaraivossa – onhan sen edellisen varsan syntymästä on hieman reilu vuosi aikaa – niinpä uskalsin jättää kaksikon rauhassa tutustumaan toisiinsa, vaikka mieluusti olisin ihastellut niitä vielä tunnin jos toisenkin.
Kisahumua
Pulmu järjesti meillä tänään esteratsastuskisat, mutta tällä kertaapa ei saanut olla satulaa mukana! Itse osallistuin Kassulla 80 cm luokkaan ja meno oli kyllä aika mielenkiintoista, sillä väsymys painoi päälle. Edellispäivänä olimme nimittäin juhlimassa Elysessä pikkujouluja ja ilta venyi pitkäksi itse kullakin. Sijoituimme kuitenkin kuuden lähtijän luokassa kolmanneksi. Mukana oli taas monenlaista ratsukkoa, mutta oma suosikkini oli ehdottomasti pienimpään, 40 cm luokkaan osallistunut kirjava shetlanninponitamma Glowmoor Quitita, ratsastajanaan omistaja taffel. Heidän suorituksensa oli kyllä niin hulvaton, että sai nauraa vatsa kippurassa!
Avatakseni vielä eilisiä pikkujouluja, kerrottakoon, että osallistuimme Pulmun kanssa kumpikin pulkkamäkikisaan ja minä vielä Sisun kanssa lumiukkomestaruuteen. Pulmuhan meni ja nappasi pulkkamäkikisassa Chinon kanssa voiton kotiin ja me Sisun kanssa sijoituimme lumiukkoinemme kolmanneksi, vaikka niinkin epäonnisesti kävi, että raukkaparka kaatui kesken kaiken. Elysen pikkujoulut olivat oikein onnistuneet ja innolla odotamme seuraavia, joita vietetään Granstadissa kouluratsastuskisojen ohessa.
Milja
Tämä tarina on tosi
Tarina alkaa kahdesta ystävyksestä. Ruunikosta ponista ja rautiaasta piirtopäisestä hevosesta. Kaksikosta, joka on ollut mitä parhaimmat ystävät pienistä pojanklopeista asti. Ne keksivät jos jonkinlaisia juttuja niin omistajiensa kuin muiden hevosten päänmenoksi. Esimerkiksi ahkeran karkailun vuoksi ne siirrettiin sähkölankaisesta tarhasta lauta-aitaiseen tarhaan, jotta niitä ei aina tarvitsisi metsästää milloin sieltä ja milloin täältä.
Mutta nyt, lähes kuusi vuotta myöhemmin, on kaksikko kokenut suuren kriisin ja sen myötä välirikon. Syytä tähän ei tiedetä. Liekö syynä lähistöllä sijaitsevan tallin tamma, joka pääsi toissaviikolla karkaamaan Pikkiksen maille. Oli syy mikä tahansa, yhtäkkiä orit alkoivat tapella ilman mitään syytä, välillä todella rajustikin, vaikka aiemmin ne eivät olleet kuin leikkisästi telmineet ja vähän näykkineet toisiaan mistä nyt vain sai pikkuissen hampailla napsaistua. Jonkin aikaa tarhan toimintaa seurattuamme selvisi, että yleensä tappelun aloitti pikkuisempi kaveri. Lopulta orit oli pakko erottaa, ennen kuin kummallekaan sattuisi pahempi haaveri.
Tässä vaiheessa kuvaan astui eräs läsipäinen ruuna. Tämä oli sattuimoisin toisen riitapukarin veli, joten veljekset päätettiin laittaa samaan tarhaan. Siitä lähtien ne ovatkin olleet kuin paita ja peppu. Poni sen sijaan viihdyttää nykyään itseään mm. virikkeillä, joita tarhaan sille veimme. Lisäksi se keksii kaikenlaista ihan itsekseenkin.
Niinpä niin, loppu hyvin, kaikki hyvin. Pojat ovat tällä hetkellä oikein tyytyväisiä elämäänsä ja elävät varmasti elämänsä onnellisesti loppuun asti. Sen pituinen se.
Ähky
Aamulla talliin mennessä ei ollut vastassa kovin mukava näky, sillä Sisussa oli havaittavissa selkeitä ähkyn oireita. Ruuna on tähän mennessä ollut aina terve kuin pukki, joten tämä tuli täysin puskista. Se meni toistuvasti makuulleen ja yritti piehtaroida. Seistessään se katseli kylkiään ja kuopi lattiaa, joka ei kuulu sen normaaleihin tapoihin. Sitten ei muuta kuin riimu päähän, hevonen ulos karsinasta ja pihalle kävelemään. Pulmun käskin soittamaan eläinlääkärille.
Eläinlääkäri sattui olemaan lähistöllä tarkastuskäynnillä, joten hän saapui paikalle jo kymmenen minuutin kuluttua. Ja niin Sisu saatiin nopeasti lääkittyä. Ähkyn syytä pohtiessa päädyimme siihen tulokseen, että kisauran loppuminen, eli näin ollen liikunnan muutos, olisi aiheuttanut sen, sillä esimerkiksi ruokinnassa ei ole tapahtunut muutoksia, eikä ruoan laadussakaan ole ollut vikaa.
Iltaa myöten Sisu vaikutti jo pirteämmältä ja parempivointiselta, joten saatoimme hyvillä mielin sulkea tallin ja lähteä nukkumaan. Huomenna tsekataan ruunan vointi heti ensitöiksi.
Syksy on täällä taas
Joka vuonna se tulee ja onhan se nytkin ollut jo jonkin aikaa. Luonto on ihanan värikäs ja lämmin sää on tehnyt tästä syksystä erityisen mukavan. Talvikin sieltä pikkuhiljaa jo lähenee, viime yönäkin mentiin asteen verran pakkasen puolelle. Viime viikolla ennusteltiin jo lumisateita, mutta niitä ei tänne Pikkikseen saatu. Toivotaan kuitenkin, ettei se talvi ihan vielä tulisi, lokakuussa kun tässä vasta mennään. Viime vuonnahan ensilumi tuli lokakuun lopulla. Sellainen toive kuitenkin olisi, että loskakelit voitaisiin skipata kokonaan!
Kesän jälkeen on ollut hiljaisempaa tallin omassa päiväkirjassa, mutta hevosten päiväkirjat ovat täyttyneet useammallakin merkinnällä. Kaikenlaista onkin ehtinyt tapahtua. Muun muassa kilpailuja on järjestetty ahkerasti keskiviikkoisin ja lauantaisin. Aluksi työnjako oli vähän erilainen, mutta nykyään estekisat on Pulmun vastuulla ja koulukisat minun. Ruby, Chinook ja Kasinolla pääsivät kilparadoille elo-syyskuussa ja erityisesti Kassu on pärjännyt huikean hienosti.
Milja
Kisatauko
Kassun sijoitusprosentti sen kun paranee; eilisten kisojen jälkeen se nousi kuuteenkymmeneen prosenttiin. Nyt ori jää pienelle kisatauolle, mutta treenaus jatkuu entiseen malliin, sillä tarkoitus on päästä lokakuun puolen välin jälkeen starttaamaan aluetasolla CIC1-luokassa. Kilpailuoikeus kyseiseen luokkaan saadaan vasta kun ori täyttää viisi vuotta, joka tapahtuu siis lokakuun 18. päivä.
Tuttarista siirtyminen suoraan CIC1-luokkaan on suuri askel, mutta olen varma, ettei se ole Kassulle homma eikä mikään. Helppoon luokkaan meillä kun ei enää ole asiaa pisteiden noustessa kyseiselle tasolle liian suuriksi.
Kuulumisia kisaradoilta
Kassun kisaura on lähtenyt hyvin käyntiin. Pelkkä ”hyvin” on kylläkin vähättelyä, joten ennemmin voisi sanoa kisauran lähteneen käyntiin LOISTAVASTI. Jo ensimmäisessä kilpailussa sijoituimme viidenneksitoista viidenkymmenen ratsukon luokassa, joka on kyllä aika huikea suoritus aloittelevalta ratsulta. Seuraavassa käytiinkin hakemassa voitto kotiin! Kolmas ja neljäs suoritus olivat taas oikein kelpoja, vaikkei sijoituksille ylletykään. Viimeiset kolme kertaa olemmekin taas olleet sijoituksilla, ensin voitto, sitten toinen sija ja viimeisimpänä kolmas sija. Edelliset kisat olivat muuten orin ensimmäiset aluetason kisat! Tällä hetkellä Kassun sijoitusprosentti on hienosti ~57 % ja voittoprosenttikin ~29 %! Ei siis yhtään hassummin, varsinkin kun kysessä on vasta 4-vuotias nuori herra.
Huomenna starttaamme jälleen aluetasolla tutustumisluokassa Rochdale Arenalla järjestettävissä kilpailuissa. Pitäkäähän meille peukkuja!
Viimeinen kisareissu
Ainakin näillä näkymin olimme eilen Sisun kanssa viimeistä kertaa kilpailemassa. Ehkä villeihin tai Virtuaalisten Suomenratsujen järjestämiin kisoihin saatamme vielä joskus lähteä, mutta nyt Sisu on ansainnut kunnon loman. Olimme jälleen Siitostalli Zenissä, joka onkin muodostunut meidän vakkaripaikaksi. Sisu oli jo kahdessa edellisessä kilpailuissa sijoittunut toiselle ja kolmannelle sijalle, joten tähän viimeiseen saimme hieman ekstrajännitystä siitä josko täältäkin saataisiin ruusuke kotiinviemisiksi. Ja saatiinhan me! Oikein voittajan ruusuke! Voiko hienommin kisauraansa päättää.
Loppuun vielä yhteenvetoa Sisun kisaurasta. Ruunahan starttasi kaikenkaikkiaan 29 kilpailussa. Aloitimme aloittelijaluokista, joihin osallistuttiin kahdeksan kertaa, sijoittuen kolmesti. Siitä sitten noustiinkin aika pikaisesti harraste-, tutustumis- ja helpon luokan kautta CIC1-luokkiin. Sisun siirtyessä aluetason CIC1-luokkiin sillä oli jo kasassa seitsemän sijoitusta, joista yksi oli voitto harrasteluokasta aluetasolta. Ensimmäisen kerran starttasimme kansallisella tasolla elokuun 28. päivä. Sinä päivänä olimme luokan toiseksi viimeiset. Mutta nyt on siis takana yhteensä 29 kilpailua ja yhteensä 12 sijoitusta, joista kaksi voittoja, ja Sisun sijoitusprosentti on noin 41 %.
III-palkinnon kantakirjaori
Kassu kantakirjattiin tänään R-suunnalle 66 pisteellä III-palkinnolle! Tilaisuudessa toimivat tuomareina Cannabia, Tanja N., aksu ja Peppi S., jotka antoivat orille pisterivin 17 + 16 + 16 + 17. Päivä sujui oikein mukavasti ja Kassu esiintyi hyvin edukseen. Oria tullaan tulevaisuudessa tarjoamaan jalostukseen, ensin kuitenkin keskitytään kilpailu-uraan, joka on tarkoitus aloittaa syyskuussa.
