Milja
Aihearkisto: Milja
Ensimmäinen sijoitus ekoista kisoista!
Kati kysyi minulta tuossa joku tovi sitten, että ottaisinko Donnan vastuulleni ja minähän nyökyttelin heti sillä ajatuksella, että saisin vaihtelua noihin minun kolmeen suomenhevoseeni. Vaikka Donnan koulutusvaiheita on luonnollisesti tullut tässä seurailtua ja välillä apuanikin on kaivattu, päätin ensimmäisenä tarkastella tamman tilanteen perusteellisesti. Olisiko se jo valmis kisakentille? Onhan sillä tässä jo melko pitkään treenattu aktiivisesti. Donnahan sai reilu vuosi takaperin varsan, kun päätimme astuttaa sen jo kolmivuotiaana. Lopulta päädyin siihen lopputulokseen, että käymme ensin kokeilemassa jotkut pienet harkkakisat ja siitä sitten lähdemme etenemään tilanteen mukaan.
Tänään järjestin täällä Pikkiksessä esteharjoituskisat, joihin ilmoitin Donnan kahteen luokkaan. Ensin alle pikkuinen 60 sentin luokka, jonka se tulisi varmasti suorittamaan leikiten, ja siihen sitten päälle 80 cm.
Mutta luulo ei ole tiedon väärti. Donnan mielestä 60 sentin esteet olivat pelkkä vitsi. Heti ensimmäiselle tuli kielto. Uudella yrityksellä mentiin kyllä yli, mutta loppurata oli sellaista löntystelyä, että ei ole ennen nähty. Varmaan kaikki nauroivat meidän suorituksellemme, kun Donna mennä hölkötteli ravissa eteenpäin vailla huolen häivää. No, aika selvää, että viimeiseksihän sillä suorituksella ja ajalla tultiin.
Seuraava luokka, joka oli 80 cm, menikin sitten jo hurjasti paremmin. Kaasu löytyi vihdoin ja Donnan olemus muuttui innokkaammaksi. Sellainen olo minulle kyllä jäi, että olisi ne esteet saaneet olla Donnan mielestä vieläkin vähän korkeampia. Sijoituimme kuitenkin lopulta kolmanneksi, vaikka hetken aikaa pidimme hallussamme kakkossijaa.
Mitä tästä päivästä voimme päätellä: Jos ei halua nolata itseään, kannattaa jättää Donnan kanssa naurettavan helpot pikkuluokat väliin. Tämä päiväkirjamerkintä on hyvä merkitä jotenkin kivasti, että sitä lukiessa tulee mieleen ensimmäisenä ne päivän positiiviset puolet.
Vastahan se syntyi…
Juhlistimme tänään Kuiskun 6-vuotissyntymäpäiviä porkkanakakun kera. Miten onkaan aika vierähtänyt näin nopeasti. Vasta hetki sitten saimme iloita tuoreen varsan syntymää ja nyt se muka täyttää jo kuusi. Ja nyt tämä varsa odottaa omaa varsaansa. Tiineys on sujunut tähän asti oikein hyvin. Vielä ei kuitenkaan olla edes puolessa välissä, joten odoteltavaa riittää. Kuiskun menoakaan se ei ole haitannut, joten harva se päivä löytää edestään tamman aikaansannoksia. Viimeisimpänä tempauksena oli oma-aloitteisesti siirtynyt yön aikana käytävän toiselle puolelle isompaan karsinaan. Neiti oli saanut jopa oven keploteltua kiinni, joten aamulla kun menin talliin, näytti siltä, että tamma olisi aina asunut siellä. En tiedä yrittikö Kuisku vihjailla jotain, mutta en nyt kuitenkaan ihan vielä aio siirtää sitä toiseen karsinaan.
Pikku-Kuisku tulossa
Nyt se on sitten tehty, eli Kuisku on astutettu. Koska etsimäämme voikkoa oria ei vielä löytynyt, valitsin tammalle Taikakuun Kartanosta rautiaan orin nimeltä Kärmeniemen Räyskä. Tämä Ykäksi kutsuttu ori on palkittu 3-vuotiaana varsa-arvostelussa toisella palkinnolla, jääden vain pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta. Kilpahevosen urallaan se on sijoittunut menestyksekkäästi etenkin kenttäratsastuksessa ja sijoituksia on kerääntynyt myös niin rata-, kuin maastoesteiltäkin. 21-vuotiaana ori osallistui Kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun, jossa se palkittiin hienosti I-palkinnolla saaden tilaisuuden parhaimmat pisteet. Ykä vietti aivan äskettäin 23-vuotissyntymäpäivään ja vielä ori jaksaa mennä porskuttaa. Jälkeläisiä sillä on ennestään kaksi, jotka kumpikin ovat saaneet varsa-arvostelusta II-palkinnon ja kilpailleet hyvällä menestyksellä kenttäratsastuksessa.
Yksi tärkeimmistä syistä, miksi valitsin Ykän, on kuitenkin sen luonne ja ratsastettavuus. Toivon, että tämä orivalinta tasapainottaisi sopivasti Kuiskun räiskyvää luonnetta ja tekisi varsasta miellyttävämmän ratsastaa. Mielestäni tulevalla varsalla on hyvät eväät tulla erinomaiseksi kenttäratsuksi. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.
No huh huh
Kyllä minä tiesin, että Kuiskussa on potentiaalia, mutta että tällainen kisaura. Tänään päättyi tamman kisaura porrastetuissa kenttäkilpailuissa hienosti toiseen sijaan helpossa luokassa. Takana on nyt kymmenen starttia, joista seitsemän sijoituksia! Sijoituksistakin neljä olivat voittoja. Eli sijoitusprosentti 70 ja voittoprosentti 40, huikeaa! Kuiskun sedän Sisun sijoitusprosentti on 41, joten kyllä nuorempi sukupolvi veti kevyesti pidemmän korren.
Tällä hetkellä tamman tulevaisuus on hieman auki. Jatkammeko vielä kilpailemista muissa tahoissa vai teetämmekö Kuiskulle varsan. Todennäköisesti päädymme jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja sitten varsan jälkeen lähdemme taas kilpailemaan. Toiveissa olisi löytää pienhevoskokoinen voikko ori, mutta nähtäväksi jää löytyykö sellaista mistään. Jos sitä ei nyt löydy, niin etsimme jonkin hienon KERJ-palkitun orin ja kokeilemme onnea voikon suhteen sitten myöhemmin.
Kantakirjaus
Tänään oli Kuiskun kantakirjausvuoro ja tammaa tarjottiin luonnollisesti R-suunnalle. Sen ensimmäisessä kahdessa sukupolvessa neljä kuudesta on kantakirjattu, joista ii. Raisu ja ei. Ilon-Ajatus II-palkinnolla, sekä isä Kasinolla ja emä Iki-Elene III-palkinnolla. Muut paitsi Ilon-Ajatus ovat R-suunnalle palkittuja, Ilon-Ajatus sen sijaan J-suunnalle. Koska tamman vanhemmat ovat ”vain” III-palkittuja, ei kantakirjauskelpoisutta saatu niiden avulla, mutta sepäs ei haitannut, sillä Kuisku on pärjännyt hienosti näyttelyissä. Jo ensimmäisestä virallisesta näyttelystään se kahmaisi MVA-SERTin ollen Best in Show -kehässä toinen, minkä myötä siitä tulikin ktk-kelpoinen. Sittemmin tamma on saanut myös RCH:n ja irtoSERTin. Tavoitteenamme on kerätä sertit vähintään Champion-arvonimeen.
Takaisin kantakirjaukseen. Tämänkertaisessa tammojen tilaisuudessa oli yhteensä 37 hevosta, Kuisku mukaan luettuna. Tuomareina toimivat Peppi S., Vibaja, Tanja N. ja aksu. Ennen Kuiskun vuoroa ei oltu juuri II-palkintoja jaettu, joten jännitys sen kun kasvoi… Meidän vuoromme oli siis neljäntenätoista ja sitä ennen vain yksi oli palkittu kakkosella. Jännitys vaihtui kuitenkin lopulta suureksi iloksi, sillä Kuiskulle lueteltiin seuraavanlainen pisterivi: 19 + 18 + 17 + 19. Eli yhteensä 73 pistettä ja II-palkinto! Mahtavaa!
Ekat kenttäkisat
Emme me sitten sentään juhannuksena kisoihin lähteneet, mutta mukavasti heti sunnuntaina päätimme herätä aikaisin ja suunnata Minnantilalle starttaamaan ensimmäinen seuratason Aloittelijaluokka. Tuttuun tapaan matka sujui Kuiskun kanssa mallikkaasti.
Tamma oli intopiukeena, kun pääsimme perille. Minä taas kauhusta jäykkänä. No, kauhu on ehkä vähän liioittelua, mutta kyllä nämä ensimmäiset yhteiset kisat jännitti. Meidän lähtövuoro oli onneksi alkupäässä, joten sain ajatukset muualle, kun ryhdyin heti laittamaan Kuiskua kuntoon.
Jo verkassa ihmettelin, kuinka hienosti Kuisku kuunteli ja totteli apujani. Olikohan minulla edes alla oikea hevonen? Kotona treeni kun ei ole ikinä sujunut näin sulavasti! Vauhtia oli silti ehkä pikkuisen liikaa, mutta kouluradan jälkeen en olisi voinut olla tyytyväisempi tamman käytökseen.
Varusteiden vaihdon jälkeen kävimme hyppäämässä pari verkkaestettä, jonka jälkeen olikin jo meidän estekokeen vuoro. Kolmannella esteeellä puomit kolisivat pysyen kuitenkin kannattimillaan, mutta seuraavalla tuli pudotus. Neljä virhepistettä jäi meidän suorituksemme saldoksi ja tässä vaiheessa olimme luokassa kymmenen parhaan joukossa.
Kun maastokoe iltapäivällä koitti, Kuiskussa riitti edelleen virtaa. Ja maaliin selvittiin kunnialla. Lopulta sijoituimme yhdeksänneksi, kun osallistujia oli kaikkiaan 42 (joista kolme hylättiin). Aika hiukeaa näin ekaksi kerraksi!
Koska kisoihin?
Kuisku täytti jo joku tovi sitten neljä vuotta, mutta kilparadoille emme ole vielä päässeet. Sopivia kisoja ei ole vielä sattunut eteen, mutta ei se treenauskaan ole pahitteeksi. Sisun ja Kassun kanssa olimme juuri Virossa harjoituskilpailuissa, mutta harmittavasti sielläkään ei ollut Kuiskulle sopivaa luokkaa, joten sen osalta reissu jäi tekemättä. Mutta eiköhän me kisaura päästä korkkaamaan vielä tässä kesäkuun aikana. Seuraavat sopivat kisat olisi juhannusaattona ja -päivänä. Ne eivät vain allekirjoittanutta hirveästi houkuttele, heh. Onneksi kisoja löytyy vielä neljälle seuraavallekin päivälle, joten varmasti joku niistä valikoituu Kuiskun ensimmäiseksi kilpailuksi.
Heinäkuussa suunnitelmissa olisikin sitten kantakirjaus! Hirveä jännitys on päällä jo nyt. Kuiskun kanssa on kyllä tullut käytyä harjoittelemassa muutamissa VSN- ja NJ-näyttelyissä ja tällä hetkellä tilannehan on se, että neiti on enää yhden sertin päässä Champion-arvonimestä.
Estekisoissa Virossa
Kävimme Sisun kanssa verestämässä muistoja kilparadalla estekisojen merkeissä. Ruunan viimeisistä kisoista on ehtinyt vierähtää jo yllättävän paljon aikaa, vaikka tuntuu, että vasta äskenhän sen kisaura päättyi. Matkustimme siis tänään Sisun ja Kassun kanssa Viroon Merenrannan Ratsutilalle harjoituskisoihin. Joo, ehkä vähän pitkä matka harjoituskisoihin, mutta reissu oli hieno ja toi mukavaa vaihtelua etenkin Sisun tämänhetkiseen elämään. Sillä ei nimittäin olla juuri kotimetsiä pidemmälle lähdetty. Viime kuussa kävimme kyllä pokkaamassa näyttelyistä toisen ”Näyttelyn paras ruuna”-maininnan, minkä johdosta Sisulle myönnettiin viikko takaperin Champion-Ruuna-arvonimi!
Mutta palataksemme tähän päivään, Sisu osallistui siis 80 sentin esteluokkaan, kun taas Kassun kanssa ratsastin Helpon A:n. Taattuun Sisun tyyliin sijoitushan sieltä tuli! Tälle herralle ei näköjään edes pidemmät tauot paljon hallaa tee. Kyseessä on nyt sitten ruunan kuudestoista sijoitus ja varmasti tulemme jatkossakin käymään silloin tällöin näissä pikkukisoissa, jottei Sisun tarvitse kotona homehtua.
Suomenhevosvarsojen arviointi
Tänään suuntasin auton nokan kohti Virtuaalisten Suomenratsujen järjestämää varsa-arviointia. Kuiskun ratsukoulus nimittäin saatiin kuin saatiinkin siihen pisteeseen, että sen kehtaa jossain esittääkin. Kolmivuotiaiden ryhmään, johon Kuiskukin siis osallistui, minulta oli tulossa myös kaksi hevosta Fiktiosta. Lisäksi ryhmässä oli kolmetoista muuta nuorta suomenhevosta.
Päivä alkoi rakennearvostelulla ja vaikka Kuisku ei tänään esiintynyt niin hyvin edukseen kuin esimerkiksi edellisissä näyttelyissä, tamma sai hienosti kahdeksikon maksipisteiden ollessa kymmenen.
Seuraavana oli vuorossa ratsastuskoe. Kolmivuotiaat suorittavat tälle ikäluokalle suunnitellun helppo C -kouluohjelman, jonka ohella tarkastellaan liikkeitä, kuuliaisuutta, tahtia ja irtonaisuutta, sekä ryhdikkyyttä ja tasapainoisuutta. Ratsastuskokeen ensimmäisestä, eli arviointiosasta Kuisku sai 6,8/10 pistettä. Kouluohjelman suorituksien perusteella nuoret laitettiin vielä paremmuusjärjestykseen, jolloin Kuisku sijoittui ryhmän puoliväliin. Tästä osiosta se sai 5/10 pistettä. Suoritus meni ihan ok, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Tämä päivä on kuitenkin ollut hyvää harjoitusta tuleviin koitoksiin.
Lopuksi annettiin pisteet käytöksestä, jota oli seurattu koko tapahtuman ajan. Prosentteina Kuisku sai käytöksestään 65.554%, joka tamman luonteeseen nähden hyvä tulos ja se oikeutti viiteentoista pisteeseen kahdestakymmenestä. Kaiken päälle lisättiin vielä sukupisteet, jotka oli jokaiselle hevoselle laskettu jo etukäteen. Niihin vaikuttivat vanhempien kilpailumenestys, sekä palkinnot ja arvonimet. Tästä osuudesta Kuisku sai täydet kymmenen pistettä.
Sitten olikin enää palkitsemisien vuoro. Kuiskun yhteispisteet olivat 44,8 pistettä ja se palkittiin ensimmäisellä palkinnolla!
Kesä tulee…
Ei ihan vielä, mutta pian. Edellisestä kirjoituksesta on aikaa, mutta se korjaantuu nyt. Alkuvuosi on ollut hiljainen, vaikka kaikenlaista onkin tapahtunut. Tammikuun 13. päivä Chica varsoi meille ihastuttavan suurimerkkisen tammavarsan, joka sai nimen Dose of Dope, eli tuttujen kesken Donna. Sen isä on hieno ERJ-I- ja KERJ-II-palkinnoin palkittu holsteininhevosori Wister Rogue. Kiti sen sijaan sai jo kolmannen varsansa, tällä kertaa orista Rasconza PB. Suloinen pikkuneiti Brownie Bites, eli BB palkittiin aivan äskettäin neljännessä nuorten kouluhevosten laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla! BB tulee myyntiin aivan näinä päivinä, tosin on se ollut hiljaisessa myynnissä jo syntymästään saakka. Uusiakin varsoja on jo odotettavissa, sillä sekä Kiti että Chica ovat kantavina, tällä kertaa kumpikin ratsuponioreista.
Alkuvuonna on palkittu BB:n lisäksi myös muita hevosiamme. Ensinnäkin Enzo ja Chino kantakirjattiin kumpikin tammikuussa II-palkinnolla. Eikä Enzo ei ollut kaukana ykköspalkinnosta. Vielä saman kuun aikana Enzo osallistui Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun napaten 108,5 pisteellä KRJ-I-palkinnon ja Yleislaatuarvosteluun, jossa se palkittiin YLA1-palkinnolla tilaisuuden parhaana hevosena! Sen lisäksi orilla on tällä hetkellä uudistetun pisteytyksen aikana saadut parhaat kokonaispisteet. Jännityksellä seuraamme palkitaanko se vuoden lopussa parhaana hevosena. Helmikuussa oli Sisun vuoro ”koittaa onneaan” laatuarvostelussa ja sen kohdalla laatis tarkoitti Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelua. Ruuna kun on, ei Sisu saanut jälkeläisosiosta lainkaan pisteitä. Niinpä se sai KERJ-III-palkinnon. Mikäli jälkeläisosiosta olisi saatu se 20 pistettä, ori olisi ollut I-palkinnon hevonen. Viimeisimpänä ennen BB:n laatuarvostelua palkittiin Kiti KRJ:n laatiksessa I-palkinnolla, joka menikin aika tiukille, sillä tamma sai tasan 100 pistettä. Seuraava laatuarvosteluun menijä on todennäköisesti Kassu, joka suuntaa Sisun tapaan KERJ:n laatikseen.
Tapahtumien järjestelyn suunnalla on nyt meidän puolesta ollut hiljaista, mutta pian olisi tarkoitus alkaa taas järjestää keskiviikko- ja lauantaikisoja este- ja kouluratsastuksen merkeissä. Itselläni ei ole tällä hetkellä kilparatsua lainkaan, sillä Kassukin päätti juuri kisauransa, mutta kyllä tässä on kädet täynnä Kuiskua ratsuttaessa. Tamma on nyt 3-vuotias ja tavoitteenamme on osallistua tällä kaudella suomenhevosvarsojen arviointiin ja kunhan se kääntyy nelivuotiaaksi, minulla on toivottavasti allani jo kilparatsu. Koska Kuisku on nyt myös kantakirjakelpoinen, on kantakirjaus suuntana mahdollisesti jo nelivuotiaana.
Mainittakoon tähän loppuun, että Pulmu otti ja laittoi nimenmuutospaperit maistraattiin ja tottelee nykyään nimeä Kati. Älkää siis turhaan ihmetelkö mihin Pulmu on talliltamme kadonnut.
Milja