Mellun kanssa ollaan edistytty kohtalaisen hitaasti. Aluksi tuntui, että tamma oppi ja omaksui uusia asioita nopeammin kuin muut ratsuttamani hevoset, mutta nyt tilanne tuntuu seisahtuneen paikalleen. Tamma tulee kokoajan tutummaksi minulle ja mitä enemmän opin tammaa tuntemaan, sitä enemmän minusta tuntuu siltä ettei Mellusta ole kovinkaan mahtavaksi kilpahevoseksi. Toki Mellu on vielä nuori ja hitaasti kehittyvää sorttia, mutta saas nähdä mille tasolle asti tamman kanssa pääsemme.

Olemme nyt tarponeet 9 kertaa kouluratsastuskilpailuissa helppo d-tasolla ja Mellulla on joka kerta mennyt jokin plörinäksi. Muutaman viikon päästä aion startata Mellun kanssa helppo c-tasolla ja pikkuhiljaa alan nostamaan vaativuustasoa. Olen vitsillä sanonut Miljalle, että entäpä jos Mellusta tekisin vain matkaratsastushevosen. Voipi olla, että sitä täytyy alkaa miettimään ihan tosissaan jos tulokset eivät parane.

Melita on kotiutunut loistavasti! Siitä ja Kitistä on tullut parhaat kaverit, tai oikeastaan Kiti on tainnut ottaa Melitan suojatikseen ja on toiminut Mellulle loistavana esimerkkinä. Olenkin ottanut Kitin aina kentälle mukaan kun olen puuhastellut Mellun kanssa. Mellu on jo oppinut paljon uutta ja olen ollut useampaan kertaan sen selässä. Se on kehittynyt hurjaa vauhtia ja minulla alkaa jo ajatukset harhailemaan myymisen suhteen. Olen jo ehdottanut Miljalle josko Mellu jäisi sittenkin meille, mutta neljän hevosen päivittäinen ratsastus palautti minut maanpinnalle. Mellu olisi meillä vain sen aikaa, että saisin sen starttaamaan kansallisissa koulukilpailuissa.

Koulukilpailuista puheenollen, osallistuimme Windsorissa järjestettyihin porrastettuihin koulukilpailuihin helppo d-luokkaan. Mellu suoriutui paineen alla uudessa paikassa ja tilanteessa erinomaisesti, mutta tuomarin mielestä suoriuduimme heikosti ja olimmekin luokan viimeisiä. En voinut kuitenkaan pettyä jumbosijaamme, olinhan itse päättänyt tuoda nuoren juuri kolmivuotiaaksi kääntyneen hevosen isoihin kilpailuihin.

Huomenna olisi luvassa seuraavat kilpailut samassa paikassa kuin viimeksikin, haluan totuttaa Mellun kilpailutilanteeseen samassa paikassa kunnes se on itsevarmempi.

En ymmärtänyt mitä tallin pihaan hevostrailerin ajanut ukko selitti, miten niin uusi hevoseni on pieni ja surkea? Tajusin asian vasta kun trailerin ovi avattiin ja talutin pienikokoisen holsteintamman ulos trailerista. Tämäkö on Melita? Olihan se myyjän kotisivuilla olleessa videossa ollut pienen näköinen mutta olin pistänyt sen Melitaa juoksuttaneen miehen pituuden piikkiin. Tamma toden totta oli pieni, juuri ja juuri yli 160cm säkäkorkeudeltaan. Surkeaksi sen teki surullisen näköinen ilme, miten hevosella voikin olla niin surumielinen katse.

Talutin pikkutamman talliin ja laitoin sen Kitin viereiseen karsinaan, karsina numero 11 saisi olla Melitan koti sen aikaa kun se meillä asuisi. Ostin tamman uudeksi projektikseni jonka saisin itse ratsuttaa alusta loppuun ja pyörähtää kilpakentillä hakemassa rutiinia ennenkuin myisin tamman.

Melita pyöri hetken aikaa karsinaansa ympäri, moikkasi lujalla äänellä kaikkia tallin hevosia ja hörisi Kitille joka yritti tehdä läheisempää tuttavuutta uuden tulokkaan kanssa. Pian Melita rauhoittui syömään heiniä ja jätin sen rauhassa kotiutumaan.