Palasin pitkästä aikaa Pikkulinnun tallille valmentamaan tuttua ratsukkoa, Miljaa ja Kuiskua. Tällä kertaa sää oli kaikkea muuta kuin kaunis ja silkkikarvainen ruunikko oli muuttunut tyypillisen suomenhevosen tapaan muistuttamaan etäisesti mammuttia talvikarvassaan. Koleasta säästä ja pimeästä huolimatta kävelimme ratsukon kanssa kentälle. Onneksi valaistus oli hyvä eikä kentän pohjakaan ollut huonossa kunnossa. Rakensin neljä pientä ristikkoa samalla kun Milja ja Kuisku tekivät alkulämmittelyitä. Pieni esterata oli pian valmis ja pyysin ratsukkoa siirtymään raviin. Kuisku vaikutti innostuneelta nähtyään esteet eikä se olisi millään halunnut kuunnella ratsastajan apuja. Milja sai toden teolla tehdä töitä pitääkseen tamman uralla. Ensimmäisenä ratsukko saisi hypätä pitkänsivun myötäisen ristikon, jolle tultaisi ravissa, esteen jälkeen siirryttäisi laukkaan ja edettäisi kaarevaa tietä seuraavalle esteelle, jonka jälkeen hidastettaisi raviin. Korkeutta ristikoilla oli maksimissaan 50cm. Ensimmäinen lähestyminen tuli hätäisesti, Kuisku olisi halunnut mennä paljon kovempaa. Ristikko ylittyi puhtaasti, laukassa seuraavalle ja puhdas ylitys, mutta Kuisku oli sitä mieltä ettei siirry raviin vaikka pakotettaisi. Pyysin Miljaa jatkamaan laukassa seuraavalle esteelle, jotta ratsukko ei jäisi keskelle kenttää taistelemaan. Oli parempi antaa energiselle Kuiskulle lisää tekemistä. Este ylittyi nätisti, Milja suuntasi katseensa hyvin seuraavalle ristikolle ja ratsukon matka jatkui jo paremmalla yhteistyöllä. Viimeisen ristikon Kuisku hyppäsi melkein tasajalkaa, mutta ratsukko päätyi silti esteen ylitse. Pyysin ratsukkoa hidastamaan hetkeksi käyntiin ja sillä välin muutin ristikot pystyiksi. Korkeus oli nyt suunnilleen 60cm. Seuraavaksi rata otettiin kokonaan laukassa, keskittyen tekemään lyhyet, siisti tiet ja lähestymään esteitä maltillisemmin. Ensimmäinen hyppy meni hieman hutiloiden ja Kuisku pudotti takasillaan puomin. Seuraavalla esteelle tultaessa Milja keskittyi paremmin pitämään lähestymisen siistinä, Kuisku hyppäsi puhtaasti ja matka jatkui maltilisesti eteenpäin. Kehuin ratsukkoa heidän selvitessä lopusta radasta puhtaasti. Kuisku kulki uralla tyytyväisenä, silmin nähden rentoutuneena ja ennen kaikkea tamma oli kuulolla. Keskittyneen oloinen ratsukko suoritti radan uudestaan, paremmilla lähestymisillä, selkeämmillä teillä ja kaikki toimi nätisti yhteen. Kehuin molempia ja teimme vielä loppuun muutaman pikkuharjoituksen, jotka sujuivat ratsukolta leikiten. Loppukäyntien aikana keräsin esteet kentältä pois.

Seuraavana päivänä maastoestevalmennuksen jälkeen Miljan ja Kuiskun kanssa olisi vuorossa kouluratsastusta. Saapuessani tallille oli ratsukko jo siirtynyt kentälle, jonne minäkin kävelin kipin kapin. Tänään keskityttäisiin pitkälti ravityöskentelyyn ja sen hiomiseen, eikä tehtäisi mitään kovin hankalia juttuja.

”Muista heti käynneistä lähtien et se hevonen on oikeesti avuilla eikä vaan kävele eteenpäin itteesä käyttämättä!” huutelin Miljalle. ”Tee vaan reilusti ympyröitä ja kaikkia kiemuroita sekö pysähdyksiä et saat sen Kuiskun kuuntelee sua vähän paremmin. Nyt se vaa kokoajan kattelee ympärilleen eikä hirveesti keskity suhun”, huomautin Miljalle. Milja ratsasti jokaisessa askellajissa melko itsenäisesti jotta näin ratsukon työskentelyä ilman opetusta. Kuisku liikkui melko hyvin, mutta aina välillä huomasin sen huijaavan ratsastajaa asettamalla vain niskaansa hieman sisäänpäin. Huomautin tästä Miljalle, joka saikin virheen korjattua nopeasti.

Valmennuksen aikana olin ajatellut työstettäväksi runsaasti ravia ja lopuksi laukkaa loivalla- ja kolmikaarisella kiemurauralla. Teettäisin Miljalla ja Kuiskulla mm. avotaivutuksia sekä paljon temmonvaihteluja, ja ainakin odotusteni mukaan ratsukko suoriutuisi tehtävistä hienosti. ”Noin, tarkista vaan asetus et pysyy. Hyvä! Rauhota oma käsi ja istunnalla myös se hevonen ettei mee kaahottamiseks”, latelin neuvoja Miljalle. ”Noin, otas sit laukka sieltä. Keskity siihen siirtymiseen, et ohjat ei missään vaiheessa löysty turhia”, neuvoin Miljaa. ”Noin, huomasitko miten paljon parempi oli heti ku keskityit siihen tuntumaan kunnolla! Tosi hyvä, otetaa viel vähä näitä tehtävii laukas ja sit lopetellaa.”

Milja ratsasti Kuiskulla rauhallisella, metsäisellä ratsastustiellä käyntiä, minä kävelin perässä. Olimme menossa kohti maastoesterataa, sillä ratsukon kanssa olisi tarkoitus tänään treenailla hyppyjä metsässä. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta, ja lämpömittari olikin näyttänyt liki kolmeakymmentä astetta. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan pirteää Kuiskua, joka tepasteli tiellä tomeran näköisenä.

Ensimmäisenä esteenä hetken ravailun ja laukkailun jälkeen otimme perinteistä vettä, siihen yhdistettynä kahta estettä. Ensimmäinen este, tukki oli sijoitettu niin että hypystä laskeuduttiin suoraan veteen, toinen este oli vedessä. Kuisku laukkasi liiankin innokkaasti, ja Milja sai tosissaan himmailla tammaa sen rynnätessä tukille vauhdilla. ”Ota vaan reippaasti kiinni jos se ei meinaa kuunnella ja käännä pois jos tuntuu et ei oo lapasessa! Ei oo kiva sit jos se hyppää huonosta paikasta ja ootte molemmat nurin tuolla vedessä”, muistutin Miljaa. Ratsastaja sai aluksi ohjata hevosen esteille ravissa, jos laukassa tuleminen tuntui yhtään epäilyttävältä. Ravista Kuisku hyppäsi hyvin, ja kohta esteitä saatettiin tulla jo laukassa. Ennen seuraavalle esteelle siirtymistä sekä ratsastaja että hevonen ottivat vähän vettä – Kuisku vesiesteestä ja Milja pullosta.

Toisena esteenä olivat portaat. Näillä Kuiskultakin vaadittiin enemmän keskittymistä ja voimanponnistuksia, jotta hevonen jaksaisi ylhäälle asti. Tamma tuli esteelle taas vauhdilla, mutta vauhti selvästi hyytyi portaita noustessa. Seuraavalla yrityksellä neuvoin Miljaa pitämään vauhdin kokoajan tasaisena, jotta voimia ei kuluisi muuhun. Loppuvalmennus sujui hyvin, ja lähdimme hyvillä mielin takaisin tallia kohti.

Lämmin kesäinen päivä oli hiljalleen kääntymässä iltaan kun saavuin Pikkulinnun tallille pitämään valmennusta. Kävelin Miljan ja Kuiskun kanssa samaa matkaa kentälle ja juttelimme hetken valmennuksen tavoitteista. Ahkerasti kisaava ratsukko kaipasi viime hetken virittelyjä ennen seuraavaa koitosta. Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsukon tekemään pysähdyksiä ja peruutuksia. Kuiskua ei olisi huvittanut töiden teko vaan se vempuili pysähdyksissä ja peruutteli huolimattomasti vinoon. Muutaman yrityksen jälkeen keskittyminen alkoi löytyä, pari hyvää askelta taakse, paine pois ja kiitos tammalle. Kärsivällisesti ratsukko teki vielä pari peruutusta kunnes jatkoimme tuntia siirtymisillä. Ensin pitkä sivu ravissa, lyhyt käynnissä ja kun siirtymiset sujuivat siististi ilman turhia pelleilyitä tamman puolelta, otettiin pitkälle sivulle pysähdys suoraan ravista ja pysähdyksestä siirtyminen takaisin raviin. Kuisku alkoi tässä vaiheessa olla jo paremmin kuulolla, mutta silti jännittynyt kuin viulun kieli. Annoin ratsukon ottaa muutaman kierroksen verran pelkkää ravia, pitkällä sivulla reippaammin ja lyhyellä sivulla vähän hitaampaan tahtiin. Kuisku sai turhia energioita vähän pois ja seuraava harjoitus sujui huomattavasti rennommin. Ratsukko sai seuraavaksi tehdä pääty-ympyröitä laukassa, uralle palatessa vaihdettiin takaisin raviin. Keskityimme pitämään ympyrällä vauhdin sopivana ja ympyrän pyöreänä. Milja sai tehtyä siistejä siirtymisiä eikä ympyrällä taipuminen tuottanut minkäänlaisia ongelmia ja Kuisku kulki vihdoin nätisti avuilla.

Kaksipäiväisen valmennusrupeamamme toinen aamu alkoi samoissa merkeissä kuin eilinen, joskin Kuisku oli hieman rauhallisempi tänään, olihan se eilen kuitenkin tehnyt melko lailla töitä.
”Tehdään tänään samaa kuin eilen, ota verkka siihen malliin”, totesin Miljalle rakennellessani jälleen eilistä tehtävää. Vaikka alkuun olin miettinyt pitäväni ensin valmistelevan päivän ja sitten hyppyyttäväni ratsukkoa ihan kunnolla, päätin kuitenkin jatkaa eilisen tehtävän työstöä. Kuiskun laukka jäi kuitenkin melko keskeneräiseksi ja perustyöskentely olisi sille oikein hyvä juttu, jotta se malttaisi kuunnella ratsastajaansa paremmin eikä hyppäisi aina niin kaukaa.
”Keskity laukkaan”, kommentoin vielä asetellessani ravipuomeja paikalleen. Laukka olisi Se Juttu tänään, koska ravi kuitenkin oli ollut erityisesti valmennuksen lopussa jo oikein hyvää.

Kuisku olikin tänään jo rauhallisempi kuin eilen, alusta alkaen. Eilen nähdyt hyvät nostot käynnistä toistuivat tänään. Vähän vähemmän hyvin myös kiihdyttäminen ja liian kaukaa hyppääminen toistuivat, vaikka eivät niin liioitellen. Ensimmäisen esteen Kuisku kuitenkin kolautti etusillaan alas.
”Nosta laukka lähempänä estettä ensi kerralla. Ja tietenkin perus pidätteet mukaan”, neuvoin Miljaa, kun hän siirsi tamman takaisin käyntiin suorituksen päätteeksi. Seuraavalla kerralla Milja nostikin laukan myöhemmin ja muisti rauhoitella Kuiskua. Vauhtia oli edelleenkin hieman liikaa, mutta tällä kertaa Milja sai tuotua tamman lähemmäksi estettä, parempaan ponnistuspaikkaan ja hyppy oli oikein siisti. Suuntaa vaihdettuamme Kuiskun suoritukset alkoivat selvästi parantua. Intoa sillä piisasi edelleen, mutta se oli enemmän mallia ”voisimmeko mennä lujempaa” eikä mallia ”nyt mennään lujempaa”. Kun Milja muisti ratsastaa tammaa hitaammaksi ja lähemmäksi estettä, se kyllä teki, kuten ratsastaja pyysi.

Miljan ruunikko Kuiskuri-tamma oli ainakin Miljan kertoman mukaan varsin samantyyppinen tapaus kuin osa omista hevosistamme. Vauhtia enemmän kuin laki sallii ja kuuro avuille, koska jee lujaa? Ah, aivan kuin kotona! Tarkoitukseni oli tänään teettää Miljalla ja Kuiskulla vähän enemmän perustehtävää, kavaleteilla testailua ja normaalia kuuliaisuutta esteiden välissä, enemmänkin valmistelevia tehtäviä huomista hyppäämistä varten.
”Aloittele laukassa keskiympyrällä niin, että koetat saada ympyrän perään voltin. Ei tarvi olla kovin pieni voltti, jos vauhtia on liikaa, tärkeämpää olis saada se Kuisku taipumaan, nyt ei leikitä purjelaivaa ja kallistuta sivuille”, ohjeistin Miljaa samalla, kun kasasin kavaleteista päivän tehtäviä.

Tehtävänä oli nostaa laukka käynnistä, hypätä kavaletti (noin 40 cm, huisin korkea), laukata lyhyt sivu puoliympyränä, hidastaa raviin lävistäjällä ja ravata neljä puomia. Toinen lyhyt sivu tehtiin vastaavasti puoliympyränä, jonka keskellä nostettiin laukka ja tultiin toinen pitkällä sivulla oleva kavaletti, jonka jälkeen käynti. (Havainnollistava kuva tehtävästä, ei mittakaavassa)
”Ja sitten puoli metriä lyhyempi ohja ja vauhti pois”, pääsin heti rääkäisemään, kun Milja nosti laukan. Hyvä laukannosto olikin, näin sivumennen sanoen! Mutta siistin ja suhteellisen rauhallisen noston jälkeen esteen nähdessään Kuisku veti pään ylös ja vauhdin sataseen. Ponnistus lähti aivan liian kaukaa ja jos este olisi ollut kunnon kokoinen, tamma olisi rysähtänyt joukkoon. Puoliympyrä sujui jo vähän rauhallisemmin, sillä Milja keräsi ohjat ihailtavan nopeasti käsiinsä ja teki Kuiskulle selväksi, ettei tällainen peli vetele. Ravipuomit kolisivat hieman tamman kipityksen voimasta, mutta ainakin se ravasi niiden yli. Laukannostoa Kuisku ennakoi, mutta tällä kertaa vauhti esteelle oli hieman hillitympi.

Tätä sitten hioimme, molempiin suuntiin. Kuiskulle helpointa oli nostaa laukka käynnistä. Se teki siistit nostot, kierrokset nousivat vasta noston jälkeen, erityisesti kun pyysin Miljaa vaihtelemaan noston paikkaa, jotta tamma ei voisi ennakoida niin hyvin. Ravipuomeille Kuisku alkoi tulla jo rauhallisesti. Vaikka se hieman ennakoikin jo laukannostoa, se kuitenkin keskittyi hyvin puomeihin. Tamma nosteli jalkojaan siististi ja kun Milja pyysi sitä odottamaan, se odotti, vaikka sen korvat kääntyilivätkin eteenpäin siihen malliin, että se olisi kovastikin voinut jo nostaa laukkaa. Laukka jäi kuitenkin itsessään hieman keskeneräiseksi: vaikka Milja saikin Kuiskua rauhoittumaan, se kuitenkin tuli edelleen liian pitkässä laukassa ollakseen sopivassa paikkaa hyppyyn ja hyppäsi liian aikaisin. Hyvää parannusta kuitenkin alkuun nähden!