Kitin vatsa kasvaa järkyttävää vauhtia ja vielä pitäisi odottaa useampi viikko ennenkuin varsan syntyminen on käsillä! Onneksi viime päivät ovat kuluneet varsin sutjakkaasti ja vielä kun joulu on tulossa niin aika taitaa kulua ekstra-nopeasti.

Kiti oli tänään harjatessani sitä erittäin herkällä tuulella, harjatessani sen vatsan seutua se luimisteli ja kerran jopa varoitti minua nostamalla hieman jalkaansa ja esittävänsä potkaisevansa. Harjasinkin tamman rauhallisin ottein loppuun ja päätin antaa Kitille vapaapäivän ja vein sen Mellun seuraksi tarhaan. Saas nähdä kauanko Mellua ja Kitiä voi pitää samassa tarhassa, Kiti on muutaman kerran jo ärhennellyt Mellullekin jos pikkutamma on mennyt liian lähelle arvon Kitiä.

Meille on tulossa hieroja käymään vielä tällä viikolla katsomaan Enzoa ja taidanpa pyytää josko hän hieroisi myös Kitiä. Ehkäpä tamman mielikin siitä paranisi.

En ollut pitkään aikaan käynyt Kitillä maastossa joten päätin tänään sateisen keskiviikon kunniaksi viedä likaisen loskan värisen tammani rauhalliselle maastolenkille. Kiti ei ollut innoissaan satuloidessani sitä aamukuudelta kun aamupalaakaan ei oltu vielä tarjoiltu, mutta uskoisin saaneeni sen mielen muuttumaan kun työnsin sen nenän eteen kourallisen porkkanoita. Kerroin Kitille samalla suunnitelmastani maastoratsastuksen suhteen, mutta enpä tiedä ymmärsikö se mitään mitä sille puhuin.

Saimme olla maastolenkillämme ihan kahdestaan, edes lenkkeilijöitä ei näkynyt meidän lenkin aikana. Kiti nautti selvästi kun sai kävellä rauhallisessa tahdissa pitkin maita ja mantuja, minäkin nautin sillä sade oli loppunut.

Palasimme takaisin tallille kun Milja oli jakamassa hevosille aamuruokia, tästä suivaantuneena Kiti päästikin mojovan hirnahduksen ilmoille ja rynni melkein karsinan oven läpi päästäkseen ruokakupolleen. Jouduin vielä häiritsemään tamman aamupalan nautiskelua riisuakseni siltä suitset ja satulan, pikaisen harjauksen jälkeen jätin Kitin vielä torkkumaan karsinaansa ennenkuin se pääsisi tarhailemaan kaverinsa Melitan kanssa.

Jatkoimme Kitin kanssa kilpailemista loistavalla menestyksellä ja tamman saavutettua maksimipisteensä KRJ porrastetuista kilpailuista päätimme, että Kitille olisi tehtävä toinen varsa. Myimme vähän aikaa sitten Kitin ensimmäisen varsan, Chocolate Chipin, uuteen kotiin ja nyt toiveissa olisi saada uusi veijari vähän helpommalla luonteella varustettuna.

Pitkän miettimisen ja orin etsinnän jälkeen löysimme Kitille täydellisen orin. Se on lähestulkoon samaa sukua kuin Kitin ensimmäisen varsan isä. Nämä orit ovat puoliveljeksiä saman emän ansiosta ja niiden isälinjakin menee samaan oriin. Kiti siemennettiin viime viikolla löytämällämme komistuksella, Amarn Casililla. Casil on myös kilpaillut jo kilpauransa loppuun KRJ porrastettujen parissa ja on tasolla 11.

Varsan odotetaan syntyvän joulun aikoihin, saas nähdä onko Kiti tälläkin kertaa täsmällinen ja varsoo tismalleen laskettuna päivänä vai miten käy, se jää nähtäväksi.

Pitkä sairasloma ja sen jälkeen vietetty mammaloma on aiheuttanut meille päänvaivaa. Kitistä on paisunut pullukka eikä mikään pieni semmoinen. Onneksi Kitin varsa, Chip, vieroitettiin juuri ja pääsemmekin jatkamaan kunnolla työntekoa. Kitille on tiedossa hieman rehumäärän pienennystä ja huisin paljon liikunnan lisäystä. Tavoitteena olisi päästä kisakentille heti vaan kun Kiti on hyvässä kunnossa. Ja sitten kun sille saa taas sen oman satulavyön kiristettyä… Jouduin hakemaan kaupasta uuden pullerokokoisen satulavyön ennenkuin pääsin kunnolla ratsastamaan Kitillä. Satulakaan ei oikein istu kunnolla Kitin selkään, mutta näillä mennään nyt.

Ensimmäinen kunnon hikitreeni sujui hyvin, Kiti oli yllättynyt äkillisestä rutiinien muutoksesta ja alkuun hieman kiukuttelikin apujani vastaan. Määrätietoisella ratsastuksella Kiti selvästi uskoi, että nyt täytyy vaan totella ja tehdä töitä ja ratsastus alkoi sujumaan. Kiti hikoili hyvin pian ja rupesi jo lopussa väsymäänkin jonka myötä siirryin tekemään loppukävelyt rauhallisessa tahdissa maastoon. Milja lähti mukaamme Sisun kanssa ja tiemme erkanivat kun heillä oli alkukäynnit kävelty. Me jatkoimme Kitin kanssa takaisin tallille ja Milja & Sisu jatkoivat vauhdikkaalle maastolenkille.

Muutaman päivän sisällä varsan pitäisi syntyä..! A-P-U-A! Olemme Miljan kanssa juosseet kuin päättömät kanat edestakaisin toimiston, tallin ja Kitin laitumen väliä kun yritämme saada kaiken vaaditun hoidettua ja vahtia milloin Kiti päättää varsansa synnyttää. Olemme päättäneet pitää Kitin laitumella koko varsomisen ajan ja senkin jälkeen Kiti ja varsa saavat olla aina hyvän sään aikaan ulkosalla.

Jännityksellä odotamme tuleekohan sieltä tamma vai ori! Pitäisi varmaan oikeasti päättää pidetäänkö me varsa itse vai ei. Nimikin on vielä hieman auki vaikka kivoja vaihtoehtoja olemmekin keksineet. Yksi nimi alkaa tuntumaan parhaimmalta vaihtoehdolta, päätämme nimen kuitenkin vasta varsan synnyttyä.

Toivottavasti Kiti on hyvä emä ja varsominen sujuisi ilman ongelmia. Pidetään peukut pystyssä!

Kiti on parantunut hyvin puolisen vuotta sitten tapahtuneesta haaveristaan. Tamma sai kilpailupaikalla niinsanotusti paskahalvauksen ja satutti jalkansa tipahtaessaan hevosrekan lastauslaiturilta. Onneksi nyt jalka alkaa olemaan kunnossa ja kilpakentille palaaminenkin olisi mahdollista. Mutta sitähän me emme vielä tee, vaan Kiti jää mammalomalle! Orivaihtoehtoja on mietitty jo pidempään ja yksi tietty ori alkoi tuntumaan täydelliseltä vaihtoehdolta.

Juteltuamme vielä uudemman kerran orin omistajan kanssa, päädyimme astuttamaan Kitin Airlean mielettömän upealla holsteininhevosorilla, Amarn Joeylla. Ja nyt olemme saaneet varmistuksen Kitin tiineydestä! Jippikaijei, wuhuuu ja miljoona muuta iloista huutoa. Olen hymyillyt uutiselle kuin naantalin aurinko ja poskia alkaa jo pakottamaan. Pikkuvaavin laskettuaika on 15.6, siihen asti pitäisi siis malttaa odottaa. Milja genetiikkanerona onkin jo laskenut varsan mahdolliset värit prosenteineen.