Kati
Aihearkisto: Kati
Vyötärön metsästystä
Pitkä sairasloma ja sen jälkeen vietetty mammaloma on aiheuttanut meille päänvaivaa. Kitistä on paisunut pullukka eikä mikään pieni semmoinen. Onneksi Kitin varsa, Chip, vieroitettiin juuri ja pääsemmekin jatkamaan kunnolla työntekoa. Kitille on tiedossa hieman rehumäärän pienennystä ja huisin paljon liikunnan lisäystä. Tavoitteena olisi päästä kisakentille heti vaan kun Kiti on hyvässä kunnossa. Ja sitten kun sille saa taas sen oman satulavyön kiristettyä… Jouduin hakemaan kaupasta uuden pullerokokoisen satulavyön ennenkuin pääsin kunnolla ratsastamaan Kitillä. Satulakaan ei oikein istu kunnolla Kitin selkään, mutta näillä mennään nyt.
Ensimmäinen kunnon hikitreeni sujui hyvin, Kiti oli yllättynyt äkillisestä rutiinien muutoksesta ja alkuun hieman kiukuttelikin apujani vastaan. Määrätietoisella ratsastuksella Kiti selvästi uskoi, että nyt täytyy vaan totella ja tehdä töitä ja ratsastus alkoi sujumaan. Kiti hikoili hyvin pian ja rupesi jo lopussa väsymäänkin jonka myötä siirryin tekemään loppukävelyt rauhallisessa tahdissa maastoon. Milja lähti mukaamme Sisun kanssa ja tiemme erkanivat kun heillä oli alkukäynnit kävelty. Me jatkoimme Kitin kanssa takaisin tallille ja Milja & Sisu jatkoivat vauhdikkaalle maastolenkille.
Varsa on täällä!
Viime yönä se sitten syntyi, Kitin ensimmäinen varsa! Olimme Miljan kanssa vasta ensimmäistä yötä varsavahdissa laitumella (meillä oli hieno teltta pystytettynä ja säännöllisin väliajoin kurkimme sieltä Kitin suuntaan) ja eipä tarvinnut sen useampaa yötä valvoa. Kiti on aika tarkka aikatauluista nähtävästi. Varsominen sujui kuin oppikirjassa, kaikki meni todella hyvin ja mallikkaasti. Eläinlääkäri kävi vielä aamulla tarkistamassa varsan ja totesi kaiken olevan niinkuin kuuluukin.
Varsa on oikein komea huterajalkainen pojankloppi. Saas nähdä alkaako varsa kimoutumaan kuten äitinsä, vai pysyykö ruunikkona kuten isänsä. Varsa sai värityksensä myötä nimekseen Chocolate Chip. Toivottavasti varsa paljastuu luonteeltaansakin suklaamuruseksi. Ainakin toistaiseksi se on ollut muutaman tunnin ikäänsä nähden oikein reipas, utelias ja seikkailunhaluinen. Äiti ei paljoa kiinnosta muuten kuin ruoka-aikaan, Kitihän ei tästä tykkää ja köpöttelee varsansa perässä. Varmaan sekin pyörittelisi silmiään jos osaisi.
Chocolate Chipillä, tai tuttavallisemmin Chipillä, on nyt oma sivunsa ja jatkamme varsan kuulumisten kertomista Chipin päiväkirjaan.
Kohta se tulee
Muutaman päivän sisällä varsan pitäisi syntyä..! A-P-U-A! Olemme Miljan kanssa juosseet kuin päättömät kanat edestakaisin toimiston, tallin ja Kitin laitumen väliä kun yritämme saada kaiken vaaditun hoidettua ja vahtia milloin Kiti päättää varsansa synnyttää. Olemme päättäneet pitää Kitin laitumella koko varsomisen ajan ja senkin jälkeen Kiti ja varsa saavat olla aina hyvän sään aikaan ulkosalla.
Jännityksellä odotamme tuleekohan sieltä tamma vai ori! Pitäisi varmaan oikeasti päättää pidetäänkö me varsa itse vai ei. Nimikin on vielä hieman auki vaikka kivoja vaihtoehtoja olemmekin keksineet. Yksi nimi alkaa tuntumaan parhaimmalta vaihtoehdolta, päätämme nimen kuitenkin vasta varsan synnyttyä.
Toivottavasti Kiti on hyvä emä ja varsominen sujuisi ilman ongelmia. Pidetään peukut pystyssä!
Mullan maistajaiset
Myydään 15 vuotias melkein ponikokoinen suomenhevosori kotiin jossa käytöstavoilla ei ole väliä.
Yllämainitulla lauseella meinasin aloittaa Raisun myynti-ilmoituksen kirjoittamisen kunnes hetken asiaa mietittyäni totesin ettei tällaista oria voi eteenpäinkään kenenkään riesaksi antaa. Hengittelin syvään ja tuijottelin toimiston ikkunasta ulos yrittäessäni miettiä kaikkia Raisun hyviä puolia. Nuorena ori oli varsinainen nallekarhu ja sitä sai lähestulkoon työntää eteenpäin jotta siihen saisi vauhtia, mutta nyt vanhoilla päivillä Raisusta on tullut varsinainen kiusankappale!
Kaikki alkoi siitä kun päätin aamulla lähteä hevosen selkään syömään aamupalan. Hain Raisun (toim. huom. luottoratsuni!) laitumelta jossa se nykyään viettää yöt ja päivät ja pikaisen harjauksen ja varustamisen jälkeen päästiinkin jo tallin pihasta pois. Eikä aikaakaan kun ensimmäisellä laukkapätkällä Raisu päätti pillastua lähitilan lehmistä. Niistä samoista lehmistä jotka se on nähnyt, kuullut ja haistanut jo monen kesän ajan. Minä joka olin valmistautunut lähinnä kannustamaan oria eteenpäin, en ollut yhtään valmistautuni siihen että jalkojeni välissä oleva koninketale pillastuisi ja tekisi pukkihyppyjä, piruetteja ja lopulta täyspysähdyksen, mätkähdin tottakai pää edellä lehmien laidunta reunustavaan ojaan. Taskussani ollut voileipä katosi elmukelmuineen Raisun ääntä kohti ja raivon, kivun ja ällistyneisyyden sekaisissa tunnelmissa päätin taluttaa Raisun takaisin kotiin. Onneksi Milja oli sopivasti pihalla vastassa ja otti Raisun hoidettavakseen jotta minä pääsisin tekemään orista myynti-ilmoitusta.
Iloisia uutisia
Kiti on parantunut hyvin puolisen vuotta sitten tapahtuneesta haaveristaan. Tamma sai kilpailupaikalla niinsanotusti paskahalvauksen ja satutti jalkansa tipahtaessaan hevosrekan lastauslaiturilta. Onneksi nyt jalka alkaa olemaan kunnossa ja kilpakentille palaaminenkin olisi mahdollista. Mutta sitähän me emme vielä tee, vaan Kiti jää mammalomalle! Orivaihtoehtoja on mietitty jo pidempään ja yksi tietty ori alkoi tuntumaan täydelliseltä vaihtoehdolta.
Juteltuamme vielä uudemman kerran orin omistajan kanssa, päädyimme astuttamaan Kitin Airlean mielettömän upealla holsteininhevosorilla, Amarn Joeylla. Ja nyt olemme saaneet varmistuksen Kitin tiineydestä! Jippikaijei, wuhuuu ja miljoona muuta iloista huutoa. Olen hymyillyt uutiselle kuin naantalin aurinko ja poskia alkaa jo pakottamaan. Pikkuvaavin laskettuaika on 15.6, siihen asti pitäisi siis malttaa odottaa. Milja genetiikkanerona onkin jo laskenut varsan mahdolliset värit prosenteineen.
Eläkkeelle
Nyt on Raisupapan kanssa kisattu viimeiset kilpailut niin esteiden kuin koulunkin parissa. Olen mahdottoman tyytyväinen ukon hienoon kisauraan alkuvaikeuksista huolimatta. Raisun kaksi Pikkiksessä asuvaa jälkeläistäkin alkavat ja miehistyä ja toivon kovasti niiden suorituvan kilpakentille yhtä hyvin kuin me Raisun kanssa suoriuduttiin.
Luultavasti Raisu pisti viimeisissä kilpailuissa tarkoituksella parastaan jotta pääsee aikaistetulle kesälomalle. Nyt onkin kiva nauttia laidun elämästä syksyyn asti ja katsellaan sitten josko keksitään jotain uusia kujeita ettei Raisulla käy aika pitkäksi.
Kuulumisia kilpailukentiltä
Enzon kanssa kilpaileminen on sujunut mukavasti ja herra onkin jo tasolla 3-4 kouluratsastuksessa. Olemme jo startanneet muutamissa kansallisissa kilpailuissa ilman sen suurempaa menestystä. Valmentautuminen jatkuu kokoajan kilpailemisen ohella ja toivonkin että olisimme jo vuoden päästä huomattavasti korkeammalla tasolla.
Olemme olleet kahdella huippuvalmentajalla tehovalmennettavina, Miia Marialla sekä yarenilla. He ovat saaneet meidät edistymään hurjaa vauhtia ja kilpailutilanteisiinkin on tullut varmuutta lisää. Ainahan se auttaa, että tuntee osaavansa asioita paremmin ja se taas näkyy suorituksessa.
Suunnitelmissamme on ollut tarjota Enzoa liisaukseen joko suomeen tai ulkomaille. Orilla olisi paljon annettavaa oldenburginhevosjalostuksessa. Toistaiseksi keräämme vielä meriittejä kasaan, mutta jos kiinnostuit jo nyt ajatuksesta liisata Enzo tallillesi niin ota ihmeessä yhteyttä.
Suunnitelmia kesän varalle
Olemme jo pidempään suunnitelleet viikottaisten kilpailuiden järjestystä. Näille kilpailuille pitäisi keksiä a) päivä b) nimi. Ja tärkeimpänä asiana olisi vielä viimeistellä tallin tilukset ja parkkipaikan laajennuskin olisi tarpeen ennenkuin tänne kutsutaan kymmeniä ratsastajia hevosrekkoineen.
Kit Kat on toipunut hyvää vauhtia haaveristaan, mutta päädyimme siihen ratkaisuun ettei Kit Kat vielä palaa kilpakentille. Meinaamme astuttaa Kitin seuraavasta kiimasta! Kiiman pitäisi olla pian, eli loppukesästä pääsemme toivottavasti nauttimaan yhden varsan kanssa.
Pulmu
Maailmanmatkaaja
Raisu the maailmanmatkaaja on palannut viimeisimmältä maailmanvalloitus retkeltä kotiin! Vietimme 2 viikkoa ruotsissa ja norjassa kilpaillen niin esteiden kuin koulun parissa. Kenttäkisoja ei ikävä kyllä päästy kiertämään. Tulokset olivat ”ihan ok”. Pari sijoitusta tuli mutta ei mitään sen suurempaa. Hauskoja kokemuksia kyllä saatiin koko rahan edestä! Matkasimme menopaluut Helsingistä Tukholmaan vievällä risteilyaluksella, Raisu sai viettää yönsä autokannella ja me omistajat vedimme navat täyteen laivan buffetissa. Jos seuraavalla kerralla ihmettelet laivassa miksi buffetin hinnat on nousseet niin syypää löytyy nälkäisistä hevosenomistajista.
Raisu oli taas oma itsensä ja vaikka se toimikin satulan alla kuin unelma, ei meillä riittänyt paukut kuitenkaan voittoihin asti. Onhan se aika haastavaa pärjätä puoliverisiä ja poneja vastaan, varsinkin kun ruotsissa ja norjassa on todella hyvä taso niin ratsuissa kuin ratsastajissakin.
Kevättä rinnassa
Huhtikuu saapui nopeammin kuin uskoisikaan. Maaliskuussa vaivasi kamala kiire meitä molempia ja vietimmekin luvattoman paljon aikaa Suprantissa. Onneksi olemme löytäneet sellaisia työntekijöitä Pikkikseen että tallin uskaltaa jättää heidän käsiinsä ja tietää töiden tulevan hoidetuiksi.
Oripojilla alkaa olla jo kevättä rinnassa ja itselläkin on huiman hyvä fiilis pian saapuvasta kesästä.
Pulmu
