Tulin tänään valmentamaan Miljaa ja Kassua uudemman kerran. Meidän piti järjestää valmennusaika jo kuun vaihteeseen, mutta molempien kiireiden vuoksi ja hämmentävän kommunikaatio- ja yhteysongelman vuoksi saimme vasta nyt sovittua ajan. Kouluratsastuksen parissa jatkettiin tänäänkin, aiheena niin yksinkertainen ja arkinen asia kuin käyntityöskentely. Sitä tulee treenattua aivan liian vähän, ja sen voin itsekin allekirjoittaa. Ratsukko sai aivan alkuun tehtäväksi leikitellä kaikilla askellajeilla suoralla ja ympyröillä ja pyrkiä ratsastamaan mahdollisimman isosti ja avarasti. Tämän jälkeen toistettiin sama mutta hyvin hillityllä, lyhyellä ja harkitulla temmolla. Hevonen meinasi pistää leikiksi koko touhun siinä vaiheessa, kun sai oikein isosti revitellä ympäri kenttää. Taisi ratsastajaakin vähän naurattaa koko touhu, sen verran ilakoivaa menoa se oli. Hevosen ratsastaminen pieneksi paketiksi ei ollutkaan tämän jälkeen aivan helppo juttu, mutta aika nopeasti sain Miljan neuvojeni avulla kuorimaan Kassusta lyhyen, ryhdikkään ja hallitun paketin. Tästä oli hyvä jatkaa käyntityöskentelyn pariin. Keskityimme kulmiin, istuntaan, suoraan ratsastamiseen ja temponmuutoksiin, kaikki käynnissä. Välillä ratsastajan ajatukset lähtivät selkästi omille teilleen, välillä yritti hevonen tarjota kivempia hurjasteluita tilalle. Hyvin kuitenkin pysyi focus ja lopputunnista ympyrällä pyörittäessä ei kummankaan keskittyminen herpaantunut edes allekirjoittaneen kännykän soidessa (pahoittelut tästä Miljalle, on todella huonotapaista jättää äänet päälle, tiedetään). Milja kommentoi loppupalaverissa tunnin olleen rentouttava ja silmiä avaava. Keskustelimmekin valmennuksen jälkeen tovin jos toisenkin perusratsastukseen liittyvistä liikkeistä ja ongelmakohdista, jotka usein arjessa sivuutamme ja keskitymme vain hinkkaamaan niitä vaikeampia ja haastavampia liikkeitä.

Uutena työparinani tapasin tänään Miljan ja hänen suomenhevosensa Kasinollan. Saavuin valmentamaan kaksikon kotitallille, vaikka olinkin yrittänyt alkuun ehdottaa tapaamista minun omalla työpaikallani Ratsutila Wallinkulman tiloissa. Ratsastajan pyynnöstä tapasimme kuitenkin leutona talvipäivänä Pikkulinnun tallilla ja kartoitettiin yhdessä ratsukon taso ja ongelmat. En ollut tehnyt suunnitelmaa valmennukselle, vaan tänään tehtiin töitä aivan ratsukon omin ehdoin. Alkupalaverin aikana hevonen sai lämmitellä lihaksiaan ja sitten siirryttiinkin heti ratsastuksen pariin. Nopeiden kevyiden ravien ja muutaman laukannoston jälkeen aloitettiin siis siirtymillä. -Ei muuta kun jalustimet sitten vaan kaulalle ja reipasta harjoitusravia eteenpäin. Tulet kohta siten, että käännät pitkän sivun keskeltä kohti toista pitkää sivua ja vaihdat näin suunnan jokaisella kierroksella. Tarkkaile rytmiä, ratsasta tarkasti kulmat ja suorista hevonen. Kiinnität kokoajan huomiota sekä omaan istuntaan, hevosen rytmiin että siihen, että sitten kanssa etenette suoraan siellä suuntaa vaihtaessakin, ohjeistin ja kävelin samalla tehtävän reittiä käsien avulla vinoa hevosta demonstroiden. Kuviolla suoritettiin siirtymiä monipuolisesti kaikkien askellajien ja pysähdysten välillä. Alkuun hyvin reipas Kassu yllätti positiivisesti, sillä sen keskittymiskyky parani selkeästi tehtävän alkaessa sujua. Siirtymien lisäksi ratsukko sai tehtäväksi lisää kulmatehtäviä sekä temponmuutoksia ravissa ja laukassa. Meillä toimi mielestäni kemiat Miljan kanssa hyvin yhteen siinä suhteessa, että hän kuunteli tarkasti ja omaksui tehtävien ideat ja tavoitteet helposti. Ratsukon työskentely on jo hyvällä mallilla, mutta esimerkiksi siirtymien täsmällisyydessä on vielä tekemistä.

Parin päivän tauon jälkeen oli taas Kasinollan vuoro tepastella valvovan silmän alla. Tänään päätettiin keskittyä ihan sileällä työstämiseen, joten suunnattiin kentälle. Alkukäyntien aikana laitettiin Katin istunta kuntoon, ja sen jälkeen ruvettiin työstämään. Tehtiin paljon taivutuksia molempiin suuntiin, ja sen jälkeen jatkettiin samaa ravissa, ja otettiin mukaan pysähdykset ja siitä suoraan raviin -siirtymiset. Kasinolla vaikutti maasta käsin katsottuna oikein kevyeltä ja pehmeältä, ja liikkui kivan lennokkaasti säilyttäen koko ajan tahdin. Kun oltiin tarpeeksi jumppailtu, aloitettiin pohkeenväistöillä ravissa. Ensin pituushalkaisijalle, ja siitä väistöä vuorotellen kumpaankin suuntaan. Alkuun ori ei oikein tajunnut, että mitä sen pitäisi tehdä, mutta kun annoit selkeämmät avut, hiffasi orikin siltä vaaditun asian. Parit onnistuneet väistöt, ja jatkettiin avotaivutuksilla. Näitä tehtiin kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja kunhan muutama onnistunut askel tuli, lopetettiin siihen. Tästä jatkettiin laukkatehtävillä, mutta suunnittelin, että muutama helppo tehtävä, ja sitten rentoa ravailua loppuun. Näinpä aloitettiin sillä, että ensin taivuteltiin oria laukassa ympyröillä ja volteilla, ja mentiin lävistäjiä, jonka jälkeen puoli kierrosta vastalaukkaa, ja sitten ravin kautta käyntiin, ja uudelleen laukka, ja sama tehtävä uudestaan. Kasinolla liikkui oikeen kivasti, joskin sen askeleesta huomasi, että hieman alkaa jo väsyttää. Loppuun otettiin pari kierrosta laukkaa löysin ohjin ja mahdollisimman rennosti kevyessä istunnassa, ennen kuin siirryttiin käyntiin ja lopeteltiin siltä erää.

Kolmantena päivänä oli jo hieman väsymystä ilmassa, joten tehtiin huolelliset alkuverryttelyt ja pari verkkahyppyä tukin yli, ennen kuin siirryttiin vesiesteelle. Ehkä hiljaa itsekseni myhäilin, että Katilla kävi tuuri, kun oli ollut lämmintä useampana päivänä, eikä vesi varmasti ollut enää jäätävää, muttei siitä sen enempää. Päätettiin, että muutama onnistunut hyppy ja pari tehtävää, ja se saisi olla siinä. Vieläkin Kasinollan silmissä oli se pilke, joka maastoradalla vaaditaan, joten aloitettiin siitä, että otettiin laukkaa veteen ja vedestä pois. Tässä tuli pieni alashyppy veteen mennessä, mutta Kasinolla suoritti sen oikein mallikkaasti, eikä vierastanut yhtään vettä. Otettiin tämä ”läpijuoksu” kahdesti, ja sen jälkeen otettiin mukaan tukin yli hyppy veteen ja laukalla vedestä pois, jossa pieni ylöshyppy. Ei näyttänyt tuottavan vaikeuksia, joten jatkettiin samalla tehtävällä vielä kertaalleen. Ori alkoi hieman väsyä, ja hypyistä hävisi se tietty terävyys ja voima joka kenttäratsastuksessa vaaditaan. Otettiin vielä yksi tehtävä loppuun ja se oli tukin yli veteen hyppy, laukka vedessä josta ylöshyppy ja pieni tukkieste. Yhden kerran jälkeen alkoi näyttää sen verran väsyneeltä, joten uskallettiin ottaa tästä suoraan loppuverryttelyt, eli isoa ravia ympyröillä ja rennossa pitkässä muodossa pari ympyrää laukkaa. Ori oli oikein mallikkaasti, ja se saikin mun taskunpohjalta muutaman ylimääräisen namin. Lupailin, että jatkossakin tulen valmentamaan tätä ratsukkoa, sillä tätä oli ilo seurata.

Seuraavana päivänä jatkettiin taas maastoesteiden parissa, ja tänään otettiin työn alle pitkän matkan laukkaaminen sekä vesieste. Alkuun ympäriinsä ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa taivutellen ja kaarrellen. Otitte myös muutamat vaihdot, ja pidemmän pätkän isompaa laukkaa. No, kun oltiin suhteellisen valmiita, aloitettiin hyppely parin tukin yli, joiden jälkeen suunnattiin vähän kauemmas radalle. Kaksi simppeliä estettä, mutta välissä montasataa metriä, joka pitäis mahdollisimman isolla laukalla tulla. No, lähditte suorittamaan, ja mä olin suurinpiirtein puolessa välissä tarkkailemassa. Ensimmäinen este mentiin tyylikkäästi yli, ja sitten sitä vauhtia alkoi löytyä. Vaikka itsekin lajia harrastaneena tiedän, että ei se oikeasti käsistä lähtenyt, niin silti hieman hirvitti. Kasinolla laukkasi ihan älyttömän isoa ja ylöspäin menevää laukkaa ja hieman ennen estettä vauhti muuttui hallitummaksi, ja este ylitettiin isolla hypyllä, ja sitten Kati hidasti, ja tuli rennosti ravaillen kohtaan, jossa seisoin. Otettiin sama tehtävä vielä kertaalleen, ja sitten riittäisi, eihän me nyt kuitenkaan haluttu kiusata pientä oripoikaa. Myös toinen suoritus näytti oikein hyvältä, vaikkakin hieman vauhti hiipui spurtissa, mutta ei se mitään – näyttävää se oli silti. Päätettiin jättää vesiesteet kolmannelle valmennuspäivälle, ja lähdettiin yhtä matkaa kohti tallia, rennosti ravaillen ja kävellen.

En ollut juuri koskaan valmentanut kenttäratsastuksen maastoesteosuutta, mutta tänään sekin tuli kokeiltua. Ratsukko käveli alkuverryttelyitä kentällä, josta siirryttiin kävellen ja ravaillen kohti maastoesterataa. Olin ajatellut että tullaan muutamaa tehtävää ja harjoitellaan lähestymisiä huolella. Otitte alkuun nurmipohjalla vähän ravia ja laukkaa taivutellen ja hyppien matalaa tukkiestettä. Kasinolla oli alusta asti melko hyvin kuulolla, ja vaikka se pää karkasi välillä taivaisiin, ei meno silti muuttunut hallitsemattomaksi. Pitkästä aikaa katsoessa maastoesteitä, tuli hinku päästä itsekin kisaamaan mutta hevosten ollessa niin nuoria, jätin sen haaveeksi ja keskityin valmennukseen. Tukkiesteeltä jatkettiin ”portaisiin” ja yhdelle kapealle risuesteelle. Portaat olivat siten, että ensin mentiin alas kolme porrasta, ja samantien tultiin ylös kolme porrasta. Porrastehtävä mentäisiin ensimmäisenä, ja mulle tuli jo hiki kun katselin teidän menoa. Huh. Alkuun otettiin pari haparoivaa askelta, mutta toisella kerralla tultiin jo varsin hienosti, pysyitte hyvin tasapainossa, ja meno näytti suhteellisen vaivattomalta. Teidän välinen yhteistyö ja sen lujuus näkyivät suorituksessa ja kehuinkin muutamaan otteeseen varmaa otettanne maastoesteillä. Viimeiseksi tehtäväksi valitsin sen kapean risuesteen, jolle piti ottaa huolellinen lähestyminen. Luulin tehtävää hieman haastavammaksi, kun este oli hieman ylämäkeen, mutta molemmilla kahdella kerralla tehtävä meni puhtaasti läpi. Kehujen jälkeen saitte lähdeä ravailemaan tallille päin, ja mä jäin vielä itsekseni radalle haaveilemaan.

Kävin valmentamassa Miljaa ja Sisua elokuussa ja vähän jo odottelinkin milloin sieltä tulee taas soittoa. Una-koira pääsi jälleen mukaan tutustumaan tallielämään, jotta voisin jatkossakin ottaa sen poikkeuksetta mukaan työreissuille. Olin hieman myöhässä erinäisten sattumusten vuoksi, joten neuvoin ruuhkassa seisoessani Miljaa aloittamaan jo verryttelyt mikäli tuloni viivästyy. -Saatiin jo kaikki askellajit käytyä läpi, hieman on tahmaista tänään mutta eiköhän tämä tästä, Milja kertoi kentälle vihdoin saapuessamme. Kassua kiinnosti pieni oranssi Una, joka ei niinkään ollut mielissään kurottelevasta pitkäkaulaisesta hevosesta.

-Mä luulen että tehdään jonkun aikaa neliapilaa jos se kerran tuntuu hieman junnaavalta, pohdin ja selostin sitten tehtävän jujun. Tarkoituksena oli ratsastaa hieman keskihalkaisijan sivulla päädystä toiseen ja tehdä päädyssä molempiin kulmiin voltit. Sitten palattiin jälleen miltei keskihalkaisijalle ja toistettiin radantie. Tehtävää pystyy varioimaan monella tavalla, me keskityimme lähinnä siirtymiin jotta saimme Kassuun vähän potkua. Alkuun tehtävää hahmoteltiin käynnissä, minkä jälkeen tehtävä tultiin ravissa. Laukkaa tehtävään yhdistettiin suorille osuuksille ja voltit edettiin tällöin ravissa. Myös laukka-käynti-laukka-siirtymiä otettiin osaksi tehtävää. -Hirvittävästi vaatii kyllä tää tehtävä vaikka ei heti uskoisi! Milja huokaisi antaessani luvan välihuiliin. Kassu hoksasi aika pian tehtävän jujun ja oli paikoitellen hyvinkin näppärä ja sulava liikkeissään.

Neliapilan jälkeen treenattiin sulavaa kulmatyöskentelyä. Tämä toteutettiin puolikkaalla kentällä siten, että kentän kulmat olivat osaltaan tukemassa työskentelyä, mutta kaksi kulmaa tuli ratsastaa itsenäisesti: pitkältä sivulta toiselle käännyttäessä oli toisaalta ehkä helpompi tehdä selkeä kulma, toisaalta oikea ajoitus ja suoristus olivat haasteena ratsukolle. Tehtävää tultiin käynnissä ja ravissa lopuksi muutamaa laukkakulmaa kokeilumielessä ratsastaen. Ratsukolle oli selkeästi helpompaa kääntää ravissa kuin käynnissä tai laukassa, joten etenkin heikkoja kohtia jankattiin monta kertaa.

Valmennus lopetettiin onnistuneesti ratsastettuihin ravikulmiin. Milja teki todella hyvin töitä ja parivaljakosta huomasi kyllä, ettei ollut ensimmäinen yhteinen ratsastushetki!