Kassun kisaurasta voidaan olla montaa mieltä. Toisaalta se ei pärjännyt kovin hyvin, mutta toisaalta se kuitenkin voitti kuusi kilpailua. Jos uraa kenttäkilpailuissa vertaa Sisu-veljen uraan, vie velipoika voiton. Kassu starttasi yhteensä 34 kenttäratsastuskilpailussa. Vielä aloittelija-, harraste- ja tutustumisluokissa seura- ja aluetasolla se pärjäsi hyvin muita hevosia vastaan, mutta hyppy tuttarista suoraan CIC1-luokkiin ei ollut hyvä juttu, vaikka kovasti toivoimme sen olevan helppo nakki Kassulle. Aluetason CIC1-luokassa se sijoittui kerran ja sitten olikin aika siirtyä kansalliselle tasolle. Näin jälkikäteen kun pohtii, olisihan kisaamisen voinut lopettaa jo aiemminkin, mutta kun kerta hevonen ei kärsinyt siitä henkisesti eikä fyysisesti, miksi olisimme jääneet vain kotiin möllöttämään.

Kerran Kassu sijottui jopa KERJ-Cupissa ja toivoimme, että tavallisissakin kisoissa vielä onnistaisi. Mutta ei onnistanut. Paitsi sitten, kun olin päättänyt, että kilpailu 16. huhtikuuta Rajamäessä jäisi orin viimeiseksi. Ne olivatkin jännät kisat. Suurin osa luokan ratsukoista hylättiin ja lopulta hyväksytyn suorituksen teki meidän lisäksi vain kaksi ratsukkoa. Ja Kassu julistettiin luokan voittajaksi! Koska päätös kisauran lopettamisesta oli jo tehty, ei voitto tuonut siihen muutosta, mutta ainakin hienon lopetuksen sille saimme.

Kenttäkisojen lisäksi starttasimme myös kahdesti koulukisoissa, joista toisen ori voitti ja toisessa tuli toiselle sijalle. Marraskuussa kisailimme täällä kotona leikkimielisissä estekilpailuissa, joissa ratsastettiin ilman satulaa, mutta siellä suoritus ei ihan riittänyt ruusukkeelle asti.

Nyt on kuitenkin Kassun kisaura pääosin päättynyt. Isoissa kisoissa meitä ei siis enää näe muuta kuin joskus satunnaisesti KERJ-Cupissa, mutta muuten pysyttelemme täällä Pikkiksessä. Nyt meitä odottaa uudet haasteet laatuarvosteluissa ja niiden jälkeen Kasinollaa tullaan vielä tarjoamaan jalostukseen.

Kenttäkisoissa meillä ei mene nyt ollenkaan hyvin! Harkinnan alla on, että Kassu jäisi nyt joksikin aikaa kisatauolle ja keskittyisimme täysin treenaamiseen. Se on kuitenkin ilmoitettu vielä joulukuun 30. päivä järjestettävään KERJ-Cupiin, joten siellä ainakin käydään vielä. Katsotaan josko tässä välissäkin kisa tai pari.

Tänään kuitenkin olimme jälleen Anfarwol Acresissa ja sijoitus oli 23/29. Ei siis kovin kehuttava, vaikkakin jo parempi kuin edellinen. Olen myös miettinyt voisiko pitkät kisamatkat vaikuttaa Kassuun negatiivisesti. Itse matkustaminen kyllä sujuu aina ongelmitta, mutta helpoin lastattava Kassu ei todellakaan ole. Olen miettinyt myös sellaista vaihtoehtoa, että jatkossa kilpailtaisiin vain Suomen kamaralla.

Rakensin aamupäivällä kentälle muutaman esteen, joita tarkoitukseni oli Kassun kanssa treenata. Ehdin tehdä alkuverryttelyt ja hypätä pari estettä ehkä kaksi kertaa, kun Pulmu paukkasi Chinon kanssa kentälle ja käski meidän häipyä muualle. ”Kiitti vaan. Muista sit siivota esteet pois.” No, jälkeenpäin ajateltuna oli ihan hyvä, että poistuimme paikalta. Chino oli kuulemma juoksennellut esteiden läpi ja kerran heittänyt Pulmunkin puomien kaveriksi.

Menimme sitten Kassun kanssa maastoon, jossa valitsimme mäkisemmän reitin. Mutta pakkohan se oli yksi laukkasuorakin käydä ratsastamassa päästä päähän.

Mutta arvatkaapas missä. No Walesissa asti! En tiedä sainko jonkun aivotärähdyksen parin päivän takaisissa pariponiravikisoissa, kun lähdin sinne asti ”retkeilemään” joulukuusen haun merkeissä. Joka tapauksessa, lähdimme Anfarwolin väen avuksi hakemaan kuusia joulutoria varten ja metsässä pidimme pienen piknikin kuumaa kaakaota juoden ja pullaa syöden. Kotiinviemisiksi kaikki mukana olleet saivat riimun, kaviokoukun ja pussillisen heppanameja. Riimu ei ehkä ole Kassun värinen, mutta eiköhän se jollekin käyttöön tule. Vaikka Kuiskulle sitten kun neiti kasvaa. Alla vielä vähän fiiliksiä runon muodossa.

Aamulla itseni Walesista löysin.
Oliko mut sidottu naruin ja köysin?
Ei, omasta halusta matkaan lähdin,
vaik koneeseen hädin tuskin juosta ehdin.

Silloin mä mietin: miksi reissuun läksin,
saahan niitä kuusia meiltä päinkin.
Mut kun seura ja eväät on mitä parhaat,
oon minäkin iloinen, ehkä sen jo arvaat.

Kassulla on ollut tänään vapaapäivä. Ja ihan ansaittu. Kaikenlaista on takana ja monenlaista on vielä edessäpäin. Viimeisimmät kisat olivat Walesissa asti. Siellä osallistuimme jo tutuksi tulleeseen tapaan kansalliseen CIC1-luokkaan. Ikävä kyllä tutuksi on tulleet myös häntäpään sijat. Mutta me emme lannistu. Suoritukset ovat mielestäni olleet aina vähintään kohtuullisia, kilpakumppanit vaan ovat aina olleet piirun verran parempia.

Seuraavan kerran kisailemme näyttelyiden merkeissä täällä kotona, sillä Pulmu keksi järjestää itsenäisyyspäivälle suomenhevosnäyttelyn. Sinne olen ilmoittanut Kassun lisäksi myös Sisun ja harkinnan alla on, että laittaisiko Kassun tyttärenkin mukaan, vaikka ihan pikkuvarsahan se vielä on. Mutta kotitallillahan sitä tässä vaan ollaan, joten…

Kassu valmistautuu suureen koitokseen, joka tapahtuu kuun viimeisenä päivänä. Silloin osallistumme nimittäin Kilpailukeskus Bailadorissa järjestettäviin Kenttäratsastusjaoksen Cup-kilpailuun. Kyseessä on Kassun ensimmäinen Cup ja mukaan lähtee myös velipoika Sisu, jolle tapahtuma on yhtä lailla ensimmäinen laatuaan. Starttaan kummankin kanssa suomenhevosille avoimessa CIC1-luokassa ja jännityksellä odotan montako ratsukkoa meitä on vastassa.

Mitä muuta Kassun kisarintamalle kuuluu? No, olemme siirtyneet äskettäin kansalliselle tasolle! Toistaiseksi ei ole sijoituksille päästy, mutta on kyllä sen verran kovia hevosia ollut vastassa, että ne ovat jo alkuunsa jääneet haaveiksi. Kassu kävi muuten myös nappaamassa voiton kouluratsastuskisoista! Lisäksi olemme osallistuneet pariin vähän erikoisempaan tapahtumaan, olimme nimittäin Elysen pikkujouluissa laskemassa pulkkamäkeä ja täällä kotona Pulmu järjesti tosi hauskat kilpailut, kun kilpailimme esteratsastuksessa ilman satulaa.

Kassun sijoitusprosentti sen kun paranee; eilisten kisojen jälkeen se nousi kuuteenkymmeneen prosenttiin. Nyt ori jää pienelle kisatauolle, mutta treenaus jatkuu entiseen malliin, sillä tarkoitus on päästä lokakuun puolen välin jälkeen starttaamaan aluetasolla CIC1-luokassa. Kilpailuoikeus kyseiseen luokkaan saadaan vasta kun ori täyttää viisi vuotta, joka tapahtuu siis lokakuun 18. päivä.

Tuttarista siirtyminen suoraan CIC1-luokkaan on suuri askel, mutta olen varma, ettei se ole Kassulle homma eikä mikään. Helppoon luokkaan meillä kun ei enää ole asiaa pisteiden noustessa kyseiselle tasolle liian suuriksi.

Kassun kisaura on lähtenyt hyvin käyntiin. Pelkkä ”hyvin” on kylläkin vähättelyä, joten ennemmin voisi sanoa kisauran lähteneen käyntiin LOISTAVASTI. Jo ensimmäisessä kilpailussa sijoituimme viidenneksitoista viidenkymmenen ratsukon luokassa, joka on kyllä aika huikea suoritus aloittelevalta ratsulta. Seuraavassa käytiinkin hakemassa voitto kotiin! Kolmas ja neljäs suoritus olivat taas oikein kelpoja, vaikkei sijoituksille ylletykään. Viimeiset kolme kertaa olemmekin taas olleet sijoituksilla, ensin voitto, sitten toinen sija ja viimeisimpänä kolmas sija. Edelliset kisat olivat muuten orin ensimmäiset aluetason kisat! Tällä hetkellä Kassun sijoitusprosentti on hienosti ~57 % ja voittoprosenttikin ~29 %! Ei siis yhtään hassummin, varsinkin kun kysessä on vasta 4-vuotias nuori herra.

Huomenna starttaamme jälleen aluetasolla tutustumisluokassa Rochdale Arenalla järjestettävissä kilpailuissa. Pitäkäähän meille peukkuja!