Olimme Pulmun kanssa sopineet neljästä valmennuskerrasta ja tänään oli edessä viimeinen. Taivaalle oli kerääntynyt uhkaavan näköisiä pilviä, vaikka aamu vaikutti aurinkoiselta. Toivoin todella, että pysyisimme kuivina valmennuksen ajan. Olin nimittäin säästänyt ratsukolle vaikeimman tehtävän – laukkapiruetit – viimeiseksi. Pyysin Pulmua kiinnittämään nyt erityistä huomiota siihen, että Enzon takajalat ovat rehellisesti alla ja se liikkuu itse hyvin eteen. Aloitimme valmistautumisen takaosakäännösten kautta käynnissä. Pyysin Pulmua ratsastamaan puolikkaalla kentällä ja tekemään jokaiseen kulmaan puolikkaan takaosakäännöksen. Tämä oli ratsukolle ihan lasten leikkiä, joten pyysin Pulmua ratsastamaan muutaman kokonaisen takaosakäännöksen keskellä kenttää. Onnistuneiden käännösten jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään raviin. Ravissa keskityimme saamaan Enzon ryhdikkääksi ja hyvin tuntumalle. Hyödynsimme ensimmäisen valmennuskerran tapaan avo- ja sulkutaivutuksia.

Kun ratsukon meno alkoi näyttää hyvältä ja yhteistyö sujui, pyysin Pulmua nostamaan laukan. Pulmu vaikutti aavistuksen hermostuneelta Enzon selässä. ”Nyt ei olla radalla. Ei haittaa, jos menee pieleen! Harjoittelematta ei kukaan tässä maailmassa selviä”, rauhoittelin naista. Enzo näytti innostuneelta ja laukka oli todella laadukkaan näköistä. Aloitimme puolikkailla pirueteilla, jotka onnistuivat ihan nätisti. Ensimmäisillä kerroilla tahti oli hieman kiireinen ja askeleet olisivat saaneet olla pienempiä, mutta Pulmu paransi ratsastustaan jokaisella toistolla. Samalla hetkellä, kun olimme siirtymässä kokonaisten piruettien pariin, taivaalta alkoi sataa kaatamalla vettä. ”Mun mielestä tää on pelkästään positiivinen enne”, naureskelin kentän laidalta. Ensimmäisen kokonaisen piruetin perusteella perusteella kyllä näki, että tehtävä ei missään nimessä ole Enzolle helppo. Olin kuitenkin varma, että suurin ongelma löytyi ratsastajan pään sisältä. ”Te osaatte tämän ihan varmasti”, tsemppasin ratsukkoa. Ehdotin Pulmulle, että seuraavan piruetin alussa hän sulkisi silmänsä ja hieman epävarman oloisena nainen teki työtä käskettyä. ”Mitä mä sanoin!” huusin riemuissani, kun piruetti onnistui lähes täydellisesti. Onnistumisen jälkeen Pulmu rentoutui itsekin selkeästi ja saimme valmennuksen loppuun muutaman todella onnistuneen toiston. Olin viimeiseen valmennuskertaan enemmän kuin tyytyväinen ja tulimme molemmat siihen lopputulokseen, että tähän on hyvä lopettaa. Lähdimme kaikki kolme pienelle kävelylle maastoon, jossa kertasimme Pulmun kanssa kaikkien neljän valmennuskerran aikana ilmenneitä vahvuuksia sekä heikkouksia. ”Teissä on sitä jotain”, hymyilin iloiselle ratsastajalle ja taputin komeaa rautiasta oria kaulalle.

Seurasin Pulmun ja Enzon alkuverryttelyä suurien aurinkolasieni takaa samalla, kun raahasin kentän pitkälle sivulle kavaletteja. ”Tästä tulee kyllä hikinen päivä”, virnuilin Pulmulle, joka uskaltautui vain kevyesti hymyilemään takaisin. Enzo näytti todella paljon paremmalta kuin edellisellä valmennuskerralla, mikä lupasi hyvää. Saatuani viisi kavalettia paikoilleen, pyysin Pulmua ratsastamaan niiden yli jokaisella kierroksella. Ensimmäisellä kerralla Enzo oli hieman hämillään, nykäisi päänsä alas ja kompuroi. ”Ei haittaa! Muista pitää pohkeet kiinni ja napauttele vaikka raipalla askeleen tahtiin”, neuvoin Pulmua. Ratsukko ei ollut käyttänyt kavaletteja apunaan hirveän montaa kertaa, joten alkukankeus oli ymmärrettävää. Valmennuksen pääaiheena oli kuitenkin passage ja piaffe sekä niiden välinen siirtyminen, joten uskoin kavalettien auttavan kokoamisessa. Muutaman kerran jälkeen Enzo suoriutui kavalettiharjoituksesta kuin vanha tekijä, ja nosteli jalkojaan tehokkaasti. Jätimme kavalettiharjoituksen pois ja pyysin ratsukkoa nostamaan laukan. Laukkaa emme tänään työstäisi sen enempää, joten annoin Pulmulle hetken aikaa ratsastaa laukka itsenäisesti pakettiin. ”Ota muutama pätkä lisättyä laukkaa niin saadaan Enzon lavat kunnolla auki”, huusin ratsukolle.

Pyysin ratsukkoa siirtymään takaisin raviin. Tarkoituksena oli ratsastaa pitkän sivun alusta passagea, kääntyä radan poikki keskeltä ja siirtyä hetkellisesti piaffeen keskihalkaisijan kohdalla, josta takaisin passageen. ”Muista pysyä itse rentona”, muistutin Pulmua, kun hän rupesi kokoamaan Enzoa. Kavaletit olivat selvästi auttaneet, koska Enzon passage näytti heti alusta alkaen todella laadukkaalta. Kysyin Pulmulta, miltä ori tuntuu ja sain vastaukseksi leveän hymyn. Ensimmäinen siirtyminen passagesta piaffeen oli aavistuksen epäpuhdas ja hidas, mutta piaffe itsessään näytti hyvältä. Siirtyminen piaffesta passageen oli Enzolle selkeästi helpompi. Kehoitin Pulmua ottamaan vähän selkeämmät kokoavat avut seuraavassa piaffeen siirtymisessä. Enzo tuntui keräävän tehtävästä painetta, mikä tuntui vain parantavan suoritusta entisestään. ”Tänään olisitte kyllä koulukisoissa saaneet ihan huippupisteet piaffesta ja passagesta”, huusin Pulmulle hymyillen. Ratsukko oli selkeästi väsynyt ja hikinen, mutta pyysin heitä puristamaan vielä yhden toiston. Tämän jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä loppuverryttelemään ravissa. Kehuin ratsukkoa hyvästä työskentelystä ja kehoitin heitä lähtemään palauttavalle kävelylle maastoon.

Enzo vaikutti tänään hieman tavallista tahmeammalta. Pulmukin huuteli, että liekö syynä ilmojen nopea lämpeneminen. Aurinko tosiaan porotti poikkeuksellisen lämpimänä ollakseen toukokuu, eikä tuulesta ollut tietoakaan. Olin hieman huolissani jaksaisiko Enzo keskittyä päivän harjoituksiin, mutta kaikesta huolimatta pysyimme alkuperäisessä suunnitelmassa. Pyysin Pulmua ratsastamaan pitkät sivut lisätyssä ravissa ja lyhyet sivut mahdollisimman lyhyessä kootussa ravissa. Olin varma, että Pulmulle olisi suurempi haaste saada ori kiinni lisätyn ravin jälkeen, mutta tänään ongelma oli päinvastainen. Enzo lyhensi ja kokosi tyylikkäästi, mutta lisätystä ravista puuttui potku. Kehoitin Pulmua käyttämään raippaa senkin uhalla, että Enzo hermostuisi hieman. Kuumeneminenkin oli tällä kertaa parempi vaihtoehto kuin etupainoinen hevonen. Pyysin ratsukkoa ratsastamaan muutamat lisäykset lävistäjillä, jotta apuna olisi tuttu tie. Tämä selkeästi herätti Enzoa ja hiljalleen ori rupesi vaikuttamaan taas omalta itseltään. Olin todella tyytyväinen Pulmun ratsastukseen ja siihen, että Enzo kulki taas reippaasti ja ryhdikkäänä, vaikka takaosa olisikin saanut olla paremmin alla.

Tarkoituksena oli treenata laukanvaihtoja, mutta tiesin jo etukäteen etteivät ne tulisi tänään olemaan täydellisiä. Annoin Pulmulle hetken aikaa ratsastaa laukkaa pakettiin ja Enzoon vähän painetta. Hetken päästä pyysin ratsukkoa ratsastamaan täyskaarrot molempien pitkien sivujen keskelle. Laukanvaihto tuli ajoittaa hetkeen ennen takaisin uralle siirtymistä. ”Tosi hyvä!” huusin silminnähden tyytyväisenä, kun ensimmäinen vaihto olikin yllättävän onnistunut. ”Anna seuraavassa vaihdossa aavistuksen enemmän tilaa edestä, jotta vaihto suuntautuisi enemmän eteen”, sain jatkettua palattuani takaisin maan pinnalle. Olin kieltämättä ihan Hangon keksinä, kun tehtävä tuntui sujuvan kuin vettä vaan. Annoin ratsukon ravata hetken, jonka jälkeen pyysin nostamaan uuden laukan. Näin Pulmun aavistuksen kauhistuneen ilmeen, kun pyysin häntä ratsastamaan lävistäjille vaihdot joka toisella askeleella. Ratsastajan ilme muuttui kuitenkin äkkiä riemuksi, kun tehtävä onnistui kiitettävästi heti ensimmäisellä kerralla. Enzo alkoi kuitenkin vaikuttaa väsyneeltä ja se oli hiestä märkä, joten annoin ratsukolle luvan loppuverryttelyyn. ”Vähän ne vaihdot suuntautuu liikaa ylös, mutta Enzokaan ei ollut ihan täysin oma itsensä tänään. Voit kyllä olla tyytyväinen! ” huikkasin Pulmulle ennen kuin lähin lompsimaan takaisin talliin.

Suomen kevät ei todellakaan näyttänyt parhaita puoliaan, kun katselin Pulmun ja Enzon alkuverryttelyä mutaisen kentän laidalla. ”Ainakin se polkee nyt hyvin alleen”, huusin ratsastajalla samalla, kun pyyhin ratsukon päälleni roiskuttamia mutatahroja takin liepeestä. Enzo oli minulle aivan uusi valmennettava, joten halusin tänään tutustua ratsukon yhteistyöhön sen sijaan, että olisimme heti aloittaneet laukkapirueteilla. Rautias ori liikkui ratsastajansa alla rennolla ja pehmeällä kuolaintuntumalla, ja sen takaosa polki voimakkaasti alle. Pyysin Pulmua ratsastamaan pitkät sivut vuoroin avo- ja vuoroin sulkutaivutuksessa. Enzo silminnähden innostui saadessaan vähän tekemistä, ja taivutusten avulla saimme sen vielä aavistuksen ryhdikkäämmäksi niskastaan. Pyysin ratsukkoa nostamaan laukan ja otin itse muutaman askeleen taaksepäin, jotta en saisi tuoretta mutanaamiota kasvoilleni.

Jatkoimme samaa tehtävää laukassa. Sulkutaivutus onnistui ratsukolta tyylikkäästi, mutta avotaivutus ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Enzo lähti helposti poikittamaan ja heittämmään takaosaansa ulos, joten pyysin Pulmua kiinnittämään erityistä huomiota pohjeapuihin. Kun Pulmu löysi tasapainon ohjas- ja pohjeapujen välille, onnistui tehtävä ongelmitta. Koska ratsukon yhteistyö oli sujunut vaivattomasti läpi koko valmennuksen, pyysin Pulmua ratsastamaan vielä ravissa siksak-sulkutaivutukset molempiin suuntiin. Enzon lihakset olivat valmennuksen aikana selkeästi vertyneet, sillä ori vaikutti todella elastiselta ja pehmeältä. Kehoitin Pulmua antamaan Enzolle hieman pidempää ohjaa ja ratsastamaan loppuverryttelyn mahdollisimman matalassa ja rennossa muodossa. Olin vaikuttunut ratsukon saumattomasta yhteistyöstä, ja lähdin innoissani suunnittelemaan seuraavan valmennuksen ohjelmaa.

Olin hieman epävarma siitä, oliko minun ollut järin fiksua suunnitella Pulmulle ja Enzolle entistäkin vaativampia koululiikkeitä, mutta toisaalta ori oli kilpaillut jo sen verran korkealla tasolla, että täytyihän sen olla näitä liikkeitä käynyt joskus ennenkin jo ja sitä vartenhan minä olin täällä, että saisin kehitettyä Enzoa eteenpäin. Talvesta emme olleet päässeet vieläkään eroon, joten sitä seisoskeltiin taas vaihteeksi kentän reunalla hytisemässä ja haaveillessa kodin lämpöisästä takasta ja lämpimästä minttukaakaosta. Pulmu kertoi heidän harjoitelleen entisestään puolipiruettia ja sen kyllä huomasikin. Viime kerran ongelmista ei ollut nähtävillä enää juuri mitään, vain hyvin pieniä kankeuksia, jotka saisin varmasti viilattua heiltä pois mahdollisesti jo tämän valmennuksen aikana. Tähän väliin Pulmu sai kuitenkin minulta käskyn nostaa tahdikkaan laukan ja tehdä tällä erää laukanvaihdon joka toisella askeleella. Ei se tälläkään kertaa yllättänyt, että Enzo suoriutui vaaditusta vähintäänkin sataprosenttisesti ja näinkin fiksummaksi siirtyä jälleen kerran takaisin puolipiruetin pariin. Juuri kun homma alkoi toimimaan, lämäytin Pulmun iloksi tiedon, että nyt olikin sitten vuoro kokeilla sitä täyttä piruettia. Kaksin verroin enemmän tehtävää ja kamppailtavaa, jostain kumman syystä Enzon selässä istuva nainen ei vaikuttanut kovinkaan ilahtuneelta ajatuksesta. Patistin hänet kuitenkin hommiin ja ikäväkseni sain huomata, että ennemmin loppui Pulmulta into tämän liikkeen loppuun suorittamiseen kuin itse ratsulta. Minun oli siis ruettava vielä tsemppailemaan umpijäässä olevaa naista ja muutaman yrityksen jälkeen totesin, että olisi parempi jättää harjoittelu toiseen kertaa. Pakkanen oli purrut Pulmua sen verran pahasti, että hänen keskittymisensä oli kadonnut jonnekin kauas sisätiloihin.

Herran jestas, tästä hevosesta olisi löytynyt taitoa vaikka muille jakaa! Jokainen hevosihminen tuntui vetävänsä tietynlaisia hevosia puoleensa ja Pulmu veti selkeästi niitä potentiaalisimpia! Tämä nuori oriherra tuntui tietävän, mistä raaka-aineista kunnon kouluhevonen on tehty. Se tanssahteli hallitusti Pulmun alla kentällä, eikä välittänyt pätkän vertaa taivaalta putoilevista lumihiutaleista ja sen kavioiden alla rasahtelevasta lumesta. Avo- ja sulkutaivutukset tuntuivat olevan silkkaa leikkiä tälle hevoselle ja joka väliin se muisti myös röyhistellä rintaansa ja tuntui sanovan ”katso, nääääin taitava minä olen”. Hymy kapusi väkisinkin huulilleni, eikä Pulmukaan pystynyt olemaan täysin vakavana nähdessään ilmeeni ja arvatessaan, mikä oli saanut minut niin hyväntuuliseksi. En ollut ihan äskettäin tavannut näin keskittynyttä hevosta, sillä ihan vain pelkän kootun laukankin pyytäminen sai sen yrittämään parhaansa ihan täydellisesti ja asettamaan taitonsa äärirajoilleen. Kuten vaativan tason hevosen kuului, piti myös Enzo laittaa tekemään laukanvaihtoja joka kolmannella askeleella. Pulmu mukautui hyvin hevosensa askeleisiin ja ori jatkoi samaa menoa kuin aiemmissakin liikkeissä. Minä aloin jopa jo miettimään, mitä näille voisi kohta edes opettaa, kun kaksikko tuntui osaavan kohta kaiken paremmin kuin minä osasin opettaa. Puolipiruetti oli petollinen liike, joka osoittautui kohtalokkaaksi Enzollekin. Juuri, kun olin ennättänyt pohtimaan, oliko mitään, mitä tämä hevonen ei osaisi, näin sen tekemässä tätä hankalaa koululiikettä. Eihän se nyt oikein lähtenyt ja Pulmukin alkoi turhautumaan yrittäessään yrittämistään. Enzo aloitti liikkeen hyvin, mutta ilmeisesti olikin kyse siitä, ettei Pulmu oikein pysynyt perässä. Neuvoin yksityiskohtaisesti naiselle, kuinka hänen tulisi olla tarkkana linjoissa ja muistaa myös ratsastaa hevosta hyvin ennen puolipiruetin tekemistä ja sen jälkeen. Tämän jälkeen liike onnistui jo paremmin, vaikka parantamisen varaa oli kyllä edelleen. Ehkäpä ensi kerralla tilanne näyttäisi jo paremmalta!