Hierojan ohjeita noudattaen ratsastin erittäin paljon virtaa omaavan Enzon kentällä. Alkuun juoksutin sitä molempiin suuntiin niin kauan, että ori rentoutui ja myötäsi tuntumalle. Ori saikin erittäin hyvän jumpan tehtyä askellajien vauhdin muuttelulla. Uskalsin nousta orin selkään kun se oli rentoutunut. Onnekseni Enzo pysyi hanskassa vaikkakin hetkittäin ajattelin sen sinkoutuvan altani. Enzo tuntui tänään erilaiselta, se ei pistänyt niin kovasti vastaan kuolaimelle ja kuunteli apuja ihan kuin se olisi lukenut mielestäni mitä olin ajatellut siltä pyytää. Pari kertaa tunsin Enzon jännittyvän, kuin miettivän lähtiskö vai eikö lähtis huitelemaan omille teilleen, mutta nätisti se kuitenkin lopulta meni.

Huomenna voidaankin ottaa jo rankempi treeni, ajattelin huvin ja urheilun nimissä irtohypyttää Enzoa huomenna! Saas nähdä mitä siitäkin tulee.

Anna saapui tänään hieromaan Enzoa. Enzo käyttäytyi omalla pellemäisellä tavallaan joten koin parhaaksi siirtää Enzon pesupaikalle hieronnan ajaksi. Enzoa ei oltukaan pitkään aikaa hierottu ja ori oli ensin ihmeissään ja yritti vilkuilla Annan touhoja ennenkuin rauhoittui paikalleen.

Anna löysi muutaman todella jumissa olleen kohdan Enzon selästä ja sai hierottua paikat auki. Saimme käskyksi ratsastaa oria muutaman päivän ajan selkää rauhallisesti jumpaten ja mielellään vain kentällä. Maastolenkkeilyt olisivat muutaman päivän ajan tauolta, Enzolla kun on tapana alkaa maastossa poukkoroimaan mitä ihmeellisimmille syille.

Toivottavasti Enzon käytös palautuisi auki hierottujen jumituksien ansiosta takaisin normaaliksi. Sovimme Annan kanssa, että hän alkaa käymään meillä Pikkiksessä säännöllisemmin tsekkaamassa jokaisen hevosen tilannetta.

Enzo on ollut viimeaikoina varsinainen kiusankappale sanan varsinaisessa merkityksessä. Viime viikolla se rynni tarhasta ulos semmoisella vauhdilla, että kaaduin maahan ja sain käteni todella kipeäksi. Tänään se sitten kaatoi minut uudestaan, ikäväkseni olin juuri puhdistanut sen karsinan ja kottikärryni olivat täynnä märkiä alusia ja lantaa kun se tuuppasi minua selkään niin, että lensin kottikärryjen kera komeasti tallin käytävälle. Itku kurkussa sai taas käytävän lattiaa lakaista. Onneksi Milja oli samaan aikaan tallissa ja tuli auttamaan minua.

Olin ajatellut ratsastaa Enzon tänään läpi, mutta suunnitelmani muuttuivat kun satuloidessani oria se nappasi minua hampaillaan kyljestäni. En käsitä mikä Enzoon on iskenyt, pakkaset kenties? Vai alkaako tallissa asua jo liikaa hevosia sen makuun… Enzo ei ole koskaan asunut näin monen hevosen kanssa samassa tallissa, ehkä sille ei vain sovi se, että tallissa on vähän väliä menoa ja vilinää. Varasin varmuuden vuoksi vielä hierojan käymään Pikkiksessä josko Enzo vain olisi jumissa… Jostain muualtakin kuin päästänsä. Hieroja sanoi tulevansa vielä tällä viikolla käymään meillä, sovimme hänen hoitavan myös muutaman muun hevosen samalla kun tänne asti tulee.

On kaunis aamu, taivaalla ei näy pilviä ja aurinko yrittää kovasti lämmittää pakkasilmaa. Idyllin rikkoo vain naamaani kiinni jäätyvät räkävanat kun kävelen happea haukkoen kohti Enzon tarhaa. En ole koskaan tykännyt pakkasesta eikä Enzokaan. Se tulee samantien tarhan portille ja sinkoaa tarhasta ulos ennenkuin olen edes ehtinyt kiinnittämään riimunnarua sen riimuun. Kiroilen rumasti ja pyydän heti anteeksi kielenkäyttöäni Enzolta. Enzo tuuppaa minua voimalla käsivarteen ja päästän uudestaan ilmoille rumia sanoja. Tällä kertaa en pyydä anteeksi.

Tallin käytävällä riisun Enzolta sen toppaloimen ja harjaan orin muutamassa minuutissa ratsastuskuntoon. Heitän Enzon selkään satulan sijasta vikellysvyön ja talutan ympärilleen kummasti pälyilevän orin kentälle. Enzossa on tänään taas ylimääräistä virtaa pakkasen takia ja juoksutankin siltä enimmät energiat pois ennenkuin päätän itse kiivetä sen selkään.

En saanut ketään avukseni kentälle joten joudun ottamaan riskin ja antamaan Enzon hölkötellä vapaana samalla kun itse harjoittelen uusia vikellysmuuveja sen selässä. Muksahdan alas selästä vain kolme kertaa tunnin kestäneiden harjoitustemme aikana ja olen tähän oikeastaan aika tyytyväinen. Viime kerralla tulin avustajasta huolimatta seitsemän kertaa alas. Ehkäpä ensi kerralla selviän yhdellä tipahtamisella?

Saimme vähän aikaa sitten iloisia uutisia Enzon jälkikasvun suhteen! Jo pitkän aikaa myynnissä ollut Oldfinion Vitrias (Enzon ensimmäinen jälkeläinen, komea oldenburgilainen ori) on löytänyt itselleen kodin! Vitrias myytiin Cannabialle hänen uudelle tallilleen Peahen Sporthorsesiin.

Vitrias ehti kilpailla kasvattajansa kanssa kouluratsastuksessa tasolle 6 asti ja jatkaa nyt kilpailemista uuden omistajansa kanssa kuulema GP-radoille saakka. Ja kuten jo Vitriasin ollessa vasta maitovarsa ennustin siitä kasvavan ison niin sehän on nyt aikuisena peräti 174cm korkea. Huhhuh, siihen selkään ei kannata korkeanpaikankammoisten kiivetä.

29.8.2014 syntyi hurmaava orivarsa Enzosta ja oldenburgtammastamme, Alydia de Oldfinionista, toiselle tallillemme Suprantiin. Varsan nimeksi annettiin Suprant Ace ja toivottavasti se ottaa mallia sekä isänsä, äitinsä että sisarustensa kilpaurista. Tarkoituksenamme olisi päästä vielä joku päivä GP-radoille asti. Ainakin suvun perusteella siihen pitäisi olla loistavat mahdollisuudet.

Acen emä, Alydia, on muuten edellämainitun Vitriasin emän jälkeläinen. Eli Vitrias ja Ace ovat hyvinkin samansukuisia.

2.10.2014 (Pulmun syntymäpäivänä) Enzo sai taas kerran orijälkeläisen, tällä kertaa Oldsfellin Kartanoon. Orivarsa on punarautias ja mielestäni kuvien perusteella aavistuksen siromman näköinen kuin isoveljensä Vitrias. Paradoxiksi nimetyn varsan emällä on upea sukutaulu ja varsalle itselleen on kaavailtu uraa kilparadoilla aina GP-tasolle saakka.

4.10.2014 syntyi vihdoinkin se kauan odotettu tammavarsa, tämäkin Oldsfellin Kartanoon ja jääkin sinne asumaan Paradoxin tavoin. Tammavarsa on nimetty Béatriceksi, tutummin Beaksi. Myös Bean kanssa on tavoitteena kilpailla kouluratsastuksessa.

Toivotan oikein paljon onnea ja menestystä tulevaan Enzon jälkeläisille. Kuulemme mielellämme kuulumisia miten varsoilla menee.

Enzon kanssa kilpaileminen on sujunut mukavasti ja herra onkin jo tasolla 3-4 kouluratsastuksessa. Olemme jo startanneet muutamissa kansallisissa kilpailuissa ilman sen suurempaa menestystä. Valmentautuminen jatkuu kokoajan kilpailemisen ohella ja toivonkin että olisimme jo vuoden päästä huomattavasti korkeammalla tasolla.

Olemme olleet kahdella huippuvalmentajalla tehovalmennettavina, Miia Marialla sekä yarenilla. He ovat saaneet meidät edistymään hurjaa vauhtia ja kilpailutilanteisiinkin on tullut varmuutta lisää. Ainahan se auttaa, että tuntee osaavansa asioita paremmin ja se taas näkyy suorituksessa.

Suunnitelmissamme on ollut tarjota Enzoa liisaukseen joko suomeen tai ulkomaille. Orilla olisi paljon annettavaa oldenburginhevosjalostuksessa. Toistaiseksi keräämme vielä meriittejä kasaan, mutta jos kiinnostuit jo nyt ajatuksesta liisata Enzo tallillesi niin ota ihmeessä yhteyttä.

Palasimme tänään muutaman päivän pituiselta visiitiltä Oldfinion Oldenburg Horsesista. Enzon ensimmäinen jälkeläinen näki päivänvalon 24.2 kyseisessä siittolassa ja olihan meidän pakko lähteä sinne vierailulle ja ihastelemaan reipasta orivarsaa. Pikkuvarsa sai nimekseen Oldfinion Vitrias ja siitä näki samantien, että tästä pikkumiehestä tulee kasvamaan vielä iso hevonen. Toivottavasti joku innokas kilparatsastaja kotiuttaa Vitriaksen itselleen ja hyödyntää harvinaista sukupuutakin jalostuksessa sitten aikanaan.

Tästä pikkuvarsasta on vielä kerrottava sellainen hauska fakta, että me olemme Miljan kanssa kasvattaneet Vitriasin emänemänemän! Eli Vitriasin isomummo on toisen tallimme, Suprantin, kasvattama. Olemmekin keskustelleet moneen otteeseen josko ostaisimme itse Vitriaksen, mutta koska meillä on jo pidempään ollut suunnitelmissa astuttaa omistuksessamme oleva Alydia Enzolla ja pitää varsa itse, on ollut pakko kuunnella järjen ääntä korvien välissä ja malttaa mielemme Vitriaksen suhteen.