Olimme Donnan kanssa tänään pienessä mätsärissä, jossa oli meidän lisäksemme vain kaksitoista osanottajaa. Parikseen tamma sai punarautiaan welsh cob -orin, jolla oli isot merkit kuten Donnallakin. Tällä orilla tosin oli yksi sukka enemmän. Ne sukat ja punertava väritys koituikin lopulta tammani kohtaloksi, sillä kun tämä parivaljakko arvosteltiin viidentenä, sai Donna suitsiinsa sinisen ruusukkeen. Tuomarina toiminut A. N. Yymi kommentoi ruusukkeita ojentaessaan, että: ”Niin kaunis ja hyväkäytöksinen kuin Dose of Dope olikin, täytyi punainen nauha luovuttaa flirttailevalle punaraudikolle kokosukkajalalle. Taisi olla täysin puolueellinen arvostelu, ei tuonvärisiä hevosia saisi edes päästää mukaan karkeloihin, joissa tuomarina on toivoton punaisten sukkajalkojen fani.” Sanoinkin hänelle, että olisin itsekin varmasti valinnut samoin.

Kun kaikki parit oli arvosteltu, oli aika punaisten ja sinisten kehien. Sinisten kehässä Donna sijoittui neljänneksi kahden suomenhevosen ja hollantilaisen puoliverisen taakse. Kotiin palasimme oikein hyvillä mielin, sillä Donna sai tästä tapahtumasta mukavaa kokemusta. Se ei ole nimittäin aiemmin päässyt käymään näyttelyissä tai match showssa. Saimme kotiinviemisiksi vielä arvostelupaperin, jossa luki muun muassa: ”Kaunis, hyväkäytöksinen ja rauhallinen tamma. Siinä mielessä ehkä vähän liiankin rauhallinen, että parina ollut ori oli erittäin kova esiintyjä ja jäi näinollen helpommin mieleen. Tälläkin upea väritys, olisi ollut tuomarin lemppari värinsä puolesta, ellei mukana olisi ollut punaraudikkoa lähes samoin merkein.”

Aattona otettiin suunnaksi suokkitalli suuri,
kävi meillä nimittäin tosi hyvä tuuri.
Moondancessa kun aattovaellus järjestettiin,
oli tervetulleita kaikki mineistä jättiläisiin.

Tallille kun palattiin retkipolulta,
löytyi jokaiselle paketti joulutontulta.
Pian olikin jo aika kiittää ja kumartaa,
sekä oikein hyvää joulua toivottaa!

Ohhoh, katsokaapas tätä tyttöä! Kaksi voittoa saman päivän aikana! Okei, ehkei kannata kamalasti juhlia, Donna oli nimittäin toisessa luokassa ainoa osallistuja ja toisessa sillä oli vain yksi kilpakumppani.

Mutta täytyy sanoa, että nyt oli kyllä aivan eri meininki kuin taannoisissa Pikkiksen harjoituskisoissa. Donna keskittyi täysillä ja antoi kyllä kaikkensa, sitä en voi kiistää. Metriset esteet eivät olleet sille temppu eikä mikään. Ensi kerralla mennäänkin varmaan jo metri kahtakymmentä tai sitten siirrymme kansalliselle tasolle metrin luokkiin. Todennäköisesti ensimmäistä. Kuulostaa kyllä hurjalta, mutta tässä tammassa on potentiaalia!

Kati kysyi minulta tuossa joku tovi sitten, että ottaisinko Donnan vastuulleni ja minähän nyökyttelin heti sillä ajatuksella, että saisin vaihtelua noihin minun kolmeen suomenhevoseeni. Vaikka Donnan koulutusvaiheita on luonnollisesti tullut tässä seurailtua ja välillä apuanikin on kaivattu, päätin ensimmäisenä tarkastella tamman tilanteen perusteellisesti. Olisiko se jo valmis kisakentille? Onhan sillä tässä jo melko pitkään treenattu aktiivisesti. Donnahan sai reilu vuosi takaperin varsan, kun päätimme astuttaa sen jo kolmivuotiaana. Lopulta päädyin siihen lopputulokseen, että käymme ensin kokeilemassa jotkut pienet harkkakisat ja siitä sitten lähdemme etenemään tilanteen mukaan.

Tänään järjestin täällä Pikkiksessä esteharjoituskisat, joihin ilmoitin Donnan kahteen luokkaan. Ensin alle pikkuinen 60 sentin luokka, jonka se tulisi varmasti suorittamaan leikiten, ja siihen sitten päälle 80 cm.

Mutta luulo ei ole tiedon väärti. Donnan mielestä 60 sentin esteet olivat pelkkä vitsi. Heti ensimmäiselle tuli kielto. Uudella yrityksellä mentiin kyllä yli, mutta loppurata oli sellaista löntystelyä, että ei ole ennen nähty. Varmaan kaikki nauroivat meidän suorituksellemme, kun Donna mennä hölkötteli ravissa eteenpäin vailla huolen häivää. No, aika selvää, että viimeiseksihän sillä suorituksella ja ajalla tultiin.

Seuraava luokka, joka oli 80 cm, menikin sitten jo hurjasti paremmin. Kaasu löytyi vihdoin ja Donnan olemus muuttui innokkaammaksi. Sellainen olo minulle kyllä jäi, että olisi ne esteet saaneet olla Donnan mielestä vieläkin vähän korkeampia. Sijoituimme kuitenkin lopulta kolmanneksi, vaikka hetken aikaa pidimme hallussamme kakkossijaa.

Mitä tästä päivästä voimme päätellä: Jos ei halua nolata itseään, kannattaa jättää Donnan kanssa naurettavan helpot pikkuluokat väliin. Tämä päiväkirjamerkintä on hyvä merkitä jotenkin kivasti, että sitä lukiessa tulee mieleen ensimmäisenä ne päivän positiiviset puolet.