Tervehdin Pulmua iloisesti, kun hän saapui Untuvapilven kentälle Chinookin kanssa. Edellisestä päivästä poiketen tänään oli luvassa kouluratsastuksen saloihin tutustumista. Chinook marssi edellispäivän tapaan reippaasti alkukäynneissä ja askel lähti helposti kiihtymään. Ori katseli valppaana ympäristöään ja alkuverryttelyiden aikana se vaikutti keskittyvän hieman huonosti Pulmun apuihin. Ori kiisi menemään kuin idän pikajuna ja havaitsi milloin missäkin jotakin kyttäiltävää. Pulmu sai todella tehdä töitä, jotta löysi Chinookin kanssa yhteisen sävelen etenemisvauhdista ja sai sen keskittymään ratsastajaansa ympäristön sijaan. Kun poniori oli saatu kuulolle, muuttui se silmissä. Se rauhoittui ja antoi selkeästi kaiken itsestään ratsastajansa käyttöön kulkien pyöreänä ja työntäen hyvin takaa eteen. Tästä olikin hyvä lähteä varsinaiseen työskentelyyn.

Chinookin ja Pulmun kanssa aloitimme siirtymisillä, joissa pyysin Pulmua käyttämään vain istuntaansa. Ponin tulisi lähteä liikkeelle lonkat avaamalla ja pysähtyä uloshengittämällä. Liikkeellelähdössä ei ollut ongelmia, mutta aluksi Chinook pysähtyi hieman hitaasti. Harjoituksen edetessä se kuitenkin nopeutui ja alkoi pysähtymään todella näppärästi. Pysähdykset olivat nopeita ja täsmällisiä, mutta myös sujuvia, eivätkä töksähtäviä. Käyntityöskentelyn lisäksi teimme siirtymisiä kaikkien askellajien välillä ja Chinookilla ei ollut alun tehokkaan vaatimisen jälkeen ongelmia noudattaa ratsastajaansa. Koska näitä ei tarvinnut sen enempää työstää, päädyimme vielä hieman perehtymään väistöjen pariin käynnissä. Pyysin Pulmua tulemaan ympyrälle ympärilleni ja väistättämään ponin takapäätä vuoroin ulos ja vuoroin sisälle. Aluksi Chinook hieman hangoitteli vastaan kera nyrpeän ilmeen ja väistön sijaan lähti kiitämään apuja karkuun, mutta muutamien keskusteluhetkien jälkeen ori saatiin väistämään sujuvasti. Tähän oli hyvä lopettaa.

Loppuverryttelyissä huomasi, että Chinook oli työskennellyt kunnolla kaksi päivää, vaikka harjoitukset olivat olleet helppoja. Ori vaikutti hieman väsyneeltä ja tämän johdosta kipitti hieman turhaan reippaasti sen sijaan, että olisi enää työskennellyt tehokkaasti. Se kuitenkin kulki nätisti pyöreänä, eikä juossut selkä notkolla, joten Pulmu antoi sen ravata haluamassaan tahdissa ja venyttää kaulaansa eteen alas. Kun ratsukko siirtyi käyntiin, kerroin vielä kommenttini: ”Chinookhan vaikuttaa oikein pätevältä ponilta! Juuri sen kaltainen on mielestäni ihanteellinen new forestinponi: monipuolinen, jolta sujuu laji kuin laji. Poniori jaksoi työskennellä melko hyvin kaksipäiväisen valmennusrupeaman ja väsymys näkyi vasta loppuverryttelyissä. Kiitos siitä, että tulitte valmentautumaan meille. Oli mukavaa nähdä niin hyvin yhteen sopiva parivaljakko.”

Pulmun ja Chinookin kävellessä alkukäyntejä kiinnitin huomiota heti siihen, kuinka ori tallusteli menemään vauhdikkaasti eteenpäin pään heiluessa tahdissa mukana. Pulmu istui kuitenkin rauhallisena selässä ja antoi ponin tallustella letkeänä. Ensivaikutelmani Chinookista olikin reipas, mutta varma poni, joka ei varmasti hätkyile turhia. Alkuverryttelyissä poni lähtikin kiitämään reippaasti ja kehoitin Pulmua vaatimaan ponilta rauhallisempaa tahtia. Aluksi Chinook ei meinannut myöntyä tähän, mutta ratsastajan jatkaessa vaatimista ori kuitenkin taipui tämän tahtoon. Positiivisena piirteenä ponista kyllä huomasin heti, että se ei juuri välittänyt kanssakulkijoistaan, vaan kaikesta huolimatta keskittyi tekemiseen.

Kuten muidenkin ratsukoiden kanssa, aloitimme myös Pulmun ja Chinookin kanssa puomeilla. Ensimmäisille ravipuomeille ori tuli kuin höyryveturi ja kiisi kaksi puomia yhdellä kerralla ratsastajansa puristaessa ohjia rystyset valkoisina. Kehoitinkin Pulmua ratsastamaan oria enemmän istunnalla hölläten ohjista ja tarpeen vaatiessa tekemään voltin vaikka juuri ennen puomeja. Tällä menetelmällä poniori saatiin aisoihin ja puomit alkoivat sujumaan ponin edetessä sopivampaa vauhtia. Laukassakin Pulmu teki muutamia ylimääräisiä voltteja, mutta Chinook ei painanut enää yhtä pahasti ohjalle kuin ravissa ja malttoi mielensä. Kun hypyt tulivat mukaan kuvioihin, intoutui Chinook niistä vieläkin enemmän ja kävi hieman kuumaksi. Päädyimmekin harjoittelemaan pienillä estekorkeuksilla nimenomaan hallintaan liittyviä asioita. Aluksi ori oli tästä hieman eri mieltä ja olisi mielellään painanut kaasun pohjaan ja rallatellut menemään täysiä, mutta työskentelyn myötä se saatiin aina vain paremmin kuulolle.

Kaiken puurtamisen jälkeen loppuverryttelyissä liikkui letkeästi rento poni, joka oli selkeästi tyytyväinen itseensä päästyään työskentelemään. Loppukäyntien aikana annoin vielä ratsukolle palautetta valmennuksesta: ”Chinook vaikuttaa erittäin motivoituneelta ponilta, mitä tulee työntekoon ja sen ainoaksi ongelmaksi näkisinkin toisinaan liiaksi kiihtyvän vauhdin ja kuumumisen, mutta sen poni korvaa kultaisella sydämellään. On ihanaa seurata, kuinka se nauttii kipittäessään tuhatta ja sataa. Sait ratsastettua orin hienosti kuulolle, vaikka sitä saikin useampaan otteeseen palautella ponin mieleen.”

Viimeisin valmennus kaksikon kanssa tuntui jo hieman haikelta, joten lähdimme alkuun maastoon kävelemään. Pidin reippaan vauhdin yllä, kun ratsukko käveli vieressäni. Chinook näytti niin rauhalliselta tutussa maastossa, eikä edes pitkin ohjin kävellessä ori yrittänyt tempoa omiaan menemään, eikä säikkynyt postilaatikoita. Takaisin tallille tullessa ori kyllä ilmoitti kuninkaallisesti itsensä saapuneeksi, mutta pettyi, kun matkamme jatkui tarhojen ohi kentälle, eikä muiden hevosten luokse.

Esteet odottivat valmiina ja Chinook piristyi taas aivan uudella tavalla huomatessaan tulevan tunnin tekemiset. Ravissa ori silmäili taas innokkaana esteille päin ja odotti laukkaan siirtymistä innokkaana. Laukka nostettiin ravivoltin jälkeen hieman yllätyksenä orille, mutta vauhtia ei silti jäänyt puuttumaan. Lämmittelyn esteet mentiin taas helposti leikitellen vauhdin kanssa. Ratsastaja pisti orin nopeasti ruotuun, eikä orin hulluttelulle jäänyt aikaa, kun oli aika siirtyä kunnon treeniin.

Esteet olivat metrin ja hieman alle. Ponin kanssa esteet näyttivät tavattoman suurilta ja etenkin tälläisen pätkän vierellä, mutta ratsastajaa vain nauratti sanomani. Hän viittasi kintaalla näillekin esteille, eikä jännittänyt ollenkaan. Varmalla asenteella aloitettiin ensimmäisellä esteellä, pystyesteellä. Chinookilla tuntui olevan tuli hännän alla ja vauhtia enemmän kuin tarvittaisi, mutta ratsastajalla oli aivan mieletön vaikutus orin innokkuuteen. Ratsastaja ei repinyt hevosen suusta vaan sai orin helposti hillitsemään tahtiaan. Ponnistuksissa Chinook saa kuitenkin panostaa kaikkensa ja esteisiin jää hyvin ilmavaraa vaikka hypättäisiin korkeampaakin estettä.

Tunnin aikana tunnen oloni hieman vähäsanaiseksi sillä ratsastaja hoitaa homman kuin suorilta kädeltä puhtaasti kerralla. Pientä haastetta haettiin kolmen esteen sarjalla missä ratsastajakin pääsi pätemään sanallaan. Chinookin innostus kostautui hieman sarjoille, eikä askelia saatu sovitettua, mutta muutaman kerran hypättyään homma alkoi valottua orillekin, ettei esteiden välissä kannattanut paikaa kaasua täysin pohjaan.

Loppuverryttelyyn otettiin vielä kevyempi sarja ja pieni irroittelu laukassa kevyemmällä ohjassa, jossa Chinook innostuikin kunnolla. Meno oli aika vauhdikasta, mutta ratsastaja sai orin siirtymään raviin ilman ohjista roikkumista. Mitä kylmäpäisyyttä. Lopussa ravissa mentiin pitkin ohjin, kevyesti länkkäri meiningillä. Loppukäynnit oli mukava kävellä pitkin ohjin ilman jalustimia. Hyvä treeni ja hymä mieli, joka näkyi myös Pulmun ilmeestä.

Saavuin tallille etuajassa ja koottuani maneesiin esteet menin talliin katsomaan ratsukkoa. Siellä Chinook seisoi käytävällä Pulmun selvitellessä tämän häntää takuista. Moikkasin häntä ja ensimmäistä kertaa hän moikkasi minua selvästi takaisin. Chinook ei hirnahtanut, mutta oli valmis ottamaan vastaan herkkuja hamuamalla käsiäni ja taskujani. Pettymys oli suuri, kun mitään ei ollut ja pian satulaakin sovitettiin selkään. Pullistamaan ori on hyvä, tokaisi Pulmu, joka sanoikin, että vyötä pitää kiristää selkään noustuaan. Nyökkäsin.

Maneesissa oli hiljaista, eikä edes pakkanen kipristellyt lämpimässä maneesissa. Chinook hirnahti maneesiin päästyään odottaen vastausta tyhjältä, mutta ei näyttänyt lannistuvan hiljaisestakaan vastauksesta. Sulkiessani oven ratsuko takana Chinook päästi viimeisen yksinäisen hörähdyksen kaverin toivossa. Pulmu talutti orin keskelle maneesia, jonne menin häntä auttamaan. Roikuin toisella puolella, että hän pääsi selkään ja yhdessä kiristimme vyön. Chinook ei tykännyt ylivoimasta ja olikin valmis lähtemään liikkeelle kesken vyön kiristämisen.

Tänään olimme nousseet uudelle tasolle esteillä, metriin, jota ratsukko oli treenannut toisen treinerin kanssa aiemmin. Olin hyvillä mielin, että pääsisin taas näkemään ratsukon edistymiset. Pulmu patisti oriin reippaaseen raviin alkukäyntien jälkeen ja ratsasti muutamat isot voltit esteiden välistä. Laukkaa nostaessa Chinook ei tarvinnut paljoa kannustamista, kun sieltä lähdettiin taas kovassa vauhdissa. Lämmittelyn pienet esteet mentiin kuin leikiten, kun muutama kuukausi takaperin se oli heidän treenauksen taso. Upeaa kehitystä ratsukossa.

Lähemmäs metriä siirryttäessä Chinook pysyi edelleen reippaana, mutta ratsastajalla tuntui olevan entistä enemmän itsevarmuutta, vaikken uskonut, että sitä voisi enempää ollakaan. Ori pidettiin tiukasti ohjaksissa sillä pienikin heltiäminen antoi orille vallan juosta tuhat lasissa. Nyt oli tärkeää keskittyä hyviin ratsastusteihin esteille tullessa. Ensimmäinen este menee aina helposti, mutta seuraavat lähellä oleviin esteisiin pitki tsempata aivan uudella tavalla sillä Chinook ei vauhdin huumassa aina ollut samaa mieltä siitä minne oltiin menossa.

Tasainen ja varma ratsastaja vei oria haluamallaan tavalla, eikä Chinookilla jäänyt paljoa omaa valtaa tuntiin, kuten ei pidäkään. Chinookissa huomattavissa suurta kehitystä parin kuukauden takaisesta ja lopussa ravatessa tuo samainen kutina tuntui vaivaavan ja käyntin jälkeen sopikin ottaa satula pois, että ori pääsi hieman piehtaroimaan. Pulmua nauratti kovasti hyvä tunti ja valmentajan vähäsainaisuus, kuten aina.

Reilu viikko viimeisimmästä kerrasta ja olin valmiina toimintaan. Maneesissa oli edellisen ratsukon esteet yhä paikallaan, joihin muutin korkeuden meidän treeniin sopivaksi, eli noin 80cm korkeuteen. Ratsukko aloitteli käynnillä pitkin uraa ja lähdin taas lämpimikseni kävelemään ratsukon vierelle. Tällä kertaa sain ratsastajasta irti muutakin kuin hymyn ja hymähdyksen, juttelimme säästä..

Treeniä aloiteltiin ravissa ja useilla volteilla. Chinook vaikutti taas omalta reippaalta itseltään, joka odotti jo esteille pääsyä, eikä olisi millään malttanut seisoa pysähdyksissä ja peruutukset tehtiin kuin mielenosoituksena tylsästä treenistä. Laukkaan siirryttäessä orista löytyi taas aivan uusi vaihde sillä vauhtia oli enemmän kuin pienessä kylässä. Ratsastajan ilme ei muuttunut, mutta asenteesta huomasi, että nyt ori pistetään ruotuun kerralla. Chinook ei kerennyt montaa omatoimista irroittelu yritystä tehdä, kun oli jo ratsastajansa alla kuuliaisena ratsuna. Esteille tullessa kuitenkin ori yritti onneaan mennä omaa tempoa, mutta ratsastaja pisti orin samantien ruotuun. Ori kokeili onneaan useasti, mutta ei onnistunut saamaan omaa tahtoaan.

Sade ropisi maneesin kattoon ja siitä Chinook yritti saada kimmokkeen pelästymiseen, mutta turhaan. Ratsastaja ei tuntunut hievahtavankaan orin pelästymiseen vaan rauhoitti orin samantien. Laukka jatkui vaikka sade rummutti jo kovassa tahdissa maneesin kattoa. Hetkesi laukan keskeytyessä ori taas kuunteli nyt jo tasaantuvaa sadetta ja yritti säikkyä olematonta, turhaan.

Loppuverryttelyissä ori oli jo niin väsynyt, ettei edes yrittänyt samaa tempausta. Pikemminkin pitkälleen heittäytyminen ja piehtarointi oli orin mielessä. Ratsastaja pyyhkäisi kevyesti hikeään ja orin pysähtyessä hän oli jo askeleen edellä ja patisti oria taas liikkeelle. Selästä alas laskeuduttaessa orin hien aiheuttama kutina tuntui ylitse pääsemättömältä ja ori piti saada samantien liikkeelle, ettei satula jäisi piehtaroinnissa alle.

Kuukausi viimeisimmästä kerrasta tuntui iäisyydeltä, kun valmennuskertoja oltiin sovittu marraskuulle asti. Odottelin innolla näkeväni saman valmennusparin, jota jo kolme kertaa kerkesin viime kuussa näkemään. Kentällä odottikin tuttu ratsukko valmiina töihin. He olivat käyneet jo maastossa alkukäynneillä ja molemmat näyttivät ihanan virkeiltä, etenkin ratsastaja jonka posket punoittivat lokakuun ensi pakkasilla.

Raviin siirryttiin samantien ja ohjaa kerättiin tuntumalle ja oria haettiin paremmalle tuntumalle lukuisilla volteilla. Muutaman tutun pusähdyksenkin halusin työntää valmennukseen mukaan, joissa Chinook malttoi taas seistä niin esimerkillisen rauhallisesti. Maasto oli varmasti ollut erittäin tehokas sillä Chinook tuntui olevan hyvin hereillä ja kuuliainen heti alusta alkaen. Jalustimet laitettii ristiin satulan eteen ja keskityttiin mukavaan treeniin parantamaan ratsastajan istuntaa ja syviä apuja. Ratsastaja oli maininnut aikaisemmin, että Chinookilla on poikkeuksellisen pehmeät askelet ja sen kyllä huomasi sillä ratsastaja istui kuin liimattuna satulassa.

Kentälle saapui toinen ratsukko kävelemään, joten siirryimme kentän keskelle ratsastamaan reippaan kokoista kahdeksikkoa. Chinook sanoi tervehdyksensä ratsukolle kerran, mutta toistamiseen hän ei heitä moikannut, vaikka välillä mentiin erittäin läheltäkin. Ratsastaja piti orin hyvällä asetuksella ja suoristaminen tapahtui kahdeksikon keskellä pysähdykessä. Pysähdyksissä peruutettiin joka toinen kerta kolme askelta, joista useammat menivät suoraan taaksepäin, kun ensimmäisissä mentiin hieman vinoon. Ratsastajan päättäväinen ote ratsuun vaikutti ja laukkaan siirryttäessä ori liikkui melkein ajatuksen voimalla. Laukanvaihto kahdeksikon keskellä ei ensimmäisillä kerroilla onnistunut vaan askel rikkoutui raviin. Vaihdoissa pientä takkuavuutta, mutta ratsastaja oli erittäin maltillinen orin kanssa, eikä hoppuillut tai turhaa torunut oria epäonnistuneesta suorituskesta. Hyvän suorituksen ratsastaja palkitsi kevyemmällä sisäohjalla ja nopealla taputuksella.

Uralla jatkettiin laukassa muutaman voltin kanssa ennen raviin siirtymistä. Loppuun tehtiin takaosakäännös ja jatkettiin ravilla. Ravissa kokeiltiin pientä tempon muutosta kootumpaan raviin. Chinook kannatteli itseään ryhdikkäänä ja astui takasillaan hyvin alleen. Tuntia oli tietenkin vaikea lopettaa, mutta paras lopetettava hyvin onnistuneeseen työhön. Loppuravit pitkin ohjin oli mukava rentoutus Chinookille, mutta myös ratsastajalle, joka sai venytettyä jalkojaan kevyessä ravissa.

Tästä starttasi toinen valmennuspäivä lokakuun viileneviin iltoihin. Ratsukko saapui maastosta alkuverryttelyistä juuri, kun esteet oli koottu ulos kentälle. Ratsastajan tuttu hymy ja päättäväisyys oli aina yhtä inspiroivaa, hän voisi hallita koko maailmaa, juuri sellainen asenne hänestä loisti. Suljin kentänportin ratsukon siirtyessä uralla raviin.

Alkuun kokeiltiin ihananaisia maapuomeja, jotka leikiteltiin ensin ravissa ja siitä pienelle ravi esteelle, joka ei polvea korkeampi ollutkaan. Esteen jälkeen siirryttiin laukkaan, josta ratsastettiin toiselle pienelle esteelle. Maapuomien väliä muutettiin laukkaan sopiviksi ja lämmitelyn rata tultiin uudelleen kokonaan laukassa. Chinook vaikutti reippaalta, mutta maltilliselta, eikä yrittänyt edes rynniä esteille vaan malttoi odottaa esteelle pääsyä. Minua ihmettty, mutta eilen oli kuulemma ollut maastoretki, joten sekin voi selittää orin maltillisuuden.

Lämmittelyiden jälkeen nostettiin esteiden korkeutta 60-80cm välille, pystyä että ristikkoa. Chinook tuntui hieman innostuvan isommista esteistä ja ratsukon ravatessa välikierrosta uralla ratsastaja sai hieman enemmän tehdä puolipidätteitä orin hillitsemiseksi. Innokas ori hyppäsi reippaalla tempolla, mutta kuitenkin ratsastaja sai suorituksen näyttämään niin helpolta vaikka vieterit orin kavioiden alla varmasti olikin. Mukistavaa suorituksista ei ollut ja ratsastaja näytti nauttivan hiljaisesta valmentajasta, jolla ei heti ollut palautettava annettavana. Pientä säätöä lähestymisissä oli, mutta sekin tuntuo pieneltä huomautella sillä samaa virhettä ei toistamiseen tehty.

Tunnin lopussa loppukäynneissä kävelin ratsukon vierellä ja utelin hieman kuulumisia kisarintamalta, valmennuksista ja ratsukosta yleensä. Olin kovin otettu, että olin heitä päässyt valmentamaan, mutta ratsastaja vaikutti sangen harva sanaiselta naiselta. Hymyillä hän kuitenkin osasi ja kuittaili monia kysymyksiäni hymyillen ja myhäillen. Seuraavaa kertaa odotellen siis.

Viime viikkoiset estetreenit oli vielä sopivasti muistimme sopukoissa, kun aloittelimme. Tällä kertaa pääsimme taas ulos nauttimaan ihanasta ruskasta mikä valtasi lehtipuut. Aurinko pilkahti aina välillä lämmittämässä, mutta tuuli kyllä puhalsi kylmästi ja odotellessani ratsukkoa pieni hyppely oli paikallaan. Hyppelyä sai jatkaa, kun ratsukkokin saapui ratsastajan hymyillessä tervehdykseksi Chinookin huudellessa muille hevosille lähi tarhoissa.

Ratsastajan päästyä selkään aloiteltiin verkka käynnissä, jonka jälkeen ohjaa keräiltiin ja muutaman pysähdyksen, että peruutuksen jälkeen siirryttiin raviin. Chinookilla hieman laiskahko askel tänään, vaikka eilen olikin viettänyt vapaapäivää. Oria heräteltiin reippaammalla ravilla, sekä muutamilla volteilla. Varsinaisesti ori piristyi, kun laukka nostettiin ravsita. Nopeasti se vaihti nousikin uusiin lukemiin, kun lämmittelyesteelle saavuttiin. Ratsastaja sai pidättää orin innokkuutta reiluilla puolipidätteillä, mutta ponnistettaessa ori sai taas vapauden panostaa kaikkensa. Alastulot ratsukolla erittäin mallikkaat, hyvä tasapaino. Ratsastaja silmäilee heti seuraavaa estettä, joka on 40 korkuinen pikkueste, mutta joka otetaan taas täysillä.

Ratsastajan päättäväisyys ja keskittyineisyys on ihailtavaa sillä välillä saan huudella ratsastajaa nimeltä useaan otteeseen, että hei, kuunteletkos mua taas hetken. Hän ei liiemmin juttele, katsoo ja kuuntelee, nyökkää ja sitten suorittaa. Chinookin innokkuus näkyy temponlisäyksinä sarjojen välillä, joten otamme kierroksen reipasta laukkaa pitkin uraa vielä ennen viimeistä kierrosta ja loppuverryttelyitä. Chinook ei näyttänyt pientäkään uupumisen merkkiä esteillä, eikä viimeisellä irroittelulla, mutta viimein käyntiin siirryttäessä ori jo odotti lupaa päästä piehtaroimaan kutiavaa hikeään pois.

Viheliäinen syksy ajoi meidät naapuritallin maneesiin sateelta suojaan. Chinook kyttäili pimeää maneesia ovelta, mutta uskaltautui sisään, kun valot syttyivät. Kentällä hyvin alkanut tunti ei päässyt alkuverryttelyä pidemmälle, kun julmetunmoinen kaatosade alkoi. Kaikki kerettiin hieman kastua, mutta paikat pidettiin lämpiminä, ratsukko sai jatkaa verkkaa ravissa, kun valmentaja itse sai treeniä kootessaan uudet esteet.

Tänään oli vuorossa esteet 60cm tasolla, sekä muutamat hauskat maapuomit millä treeniä piristettäisiin. Ratsukko meni viiden maapuomin sarjaa reippaasti esteiden rakentuessa maneesin keskelle. Hypättäväksi tehtiin neljä estettä, ristikkoa ja pystyä. Kaksi estettä laitettiin sarjaksi neljän laukka-askeleen väleillä. Chinook innostui esteistä ja kavioiden alle löytyi vieterit, sillä orin askel oli hauskan lennokasta ja katsetta ori haki jatkuvasti esteille. Ratsastajalla oli hyvä työ pitää orin mielenkiinto meneillä oleviin maapuomeihin. Varsinaisille esteille tullessa lämmiteltiin ensin pienellä 40cm esteellä minkä Chinook ylitti leikiten, kuin nauraen sen yksinkertaisuutta. Vuoroon siirtyivät 60cm esteet, jotka eivät näyttäneet myöskään tuottavan orille vaikeuksia.

Yksittäiset esteet ori hyppäsi leikiten, mutta sarjalle piti hieman keskittyä askelten sopivuuteen esteiden välille. Ori kerkesi nostattaa tempoa esteiden välillä sen verran, että askel ei sopinut ja hyppy onnistui niukin. Ratsastajan ilmeestä huomasi, että nyt ketutti ja nopeasti sieltä tultiinkin uutta kierrosta esteille. Ratsastajalla erittäin napakka ote oriiseen ja sieltä kyllä löytyi sellainen hyppy väliaskeleineen että huh huh. Askelet eivät sopineet melkein vain juuri täydellisesti orin höseltämisestä huolimatta. Ori sai taputuksia kiitokseksi ennen radan läpi ratsastamista. Kaikki esteet hypättiin sarjana, mutta rata alkoi maapuomeilta mitkä Chinook pomppi iloisan leikkisästi ravissa. Ratsastajalla oli hyvin päättäväinen ilme, mutta nauru oli herkässä orin innokkuuden, että leikkisyyden takia. Mitä sitä ei hymyilisi, kun alla hyvä ratsu ja takana hyvä tunti?

Syksy oli myöhässä, eikä viimeiset hellepäivät haitanneet menoa. Kaikilla tallilla tuntui olevan päällä t-paita ja jalassa tallihousut, enkä itsekään tehnyt poikkeusta vaatetuksessa. Odottelin kentällä toivoen viime hetkistä rusketusta, kun ratsukko saapui. Ori, Chinook, ilmoitteli jo kaukaa saapumisestaan. Chinook käveli kuitenkin rauhallisesti ratsastajansa vierellä, mutta erittäin ylväänä. Kentälle saavuttuaan ja portin sulkeuduttua parivaljakon takana orin käytös muuttui nopeasti. Ratsastaja ei kerennyt kunnolla nousta selkään saati kiristää vyötä, kun Chinook oli jo menossa. Erittäin innokas ori ei malttanut seistä ollenkaan ja saavuin pitämään oria paikallaan, jotta satulavyö saataisiin tarpeeksi kireälle.

Alkukäyntien jälkeen heräteltiin oria hieman tuntumalle, kun siihen asti oltiin kuljettu uraa pitkin ohjat tuntumalla. Chinookille ei tarvinnut edes antaa apuja raviin siirtymiseen, kun sieltä jo oltiin valmiit kipittämään reippaammin. Ratsastaja pidätti oria hyvin ja pakotti tämän kävelemään rauhassa vielä muutaman askelen ennen raviin siirtymistä ratsastajan aloitteesta. Ravissa aloiteltiin volteilla, jossa ori ravasi reippaasti, muttei tahtonut asettua sisäasetukseen. Voltteja tahkottiin useamman kerran piristäen treeniä muutamalla pysähdyksellä. Paikalla seisominen orilta yllättäen kuitenkin onnistui hyvin ja viisi sekunttia paikallaan seistiin kylmän rauhallisesti.

Kentälle saapui puolivälissä toinen ratsukko, johon Chinook ei kiinnittänyt mitään huomiota, josta yllätyin. Ori keskittyi työhönsä ratsastajansa kanssa, joka piti topakan otteen oriin. Laukkaan siirryttiin käynnistä, kentän kulmasta, josta laukka nousi näppärästi, kuin tykin suusta ammuttuna. Chinookilla oli sopivasti vauhtia, mutta hatun nosto tuolle hyvälle hallinnalle mikä ratsastajalla oli orin liikkumiseen. Volteilla taivuttiin vaikka millaiseen sykkyrään, jos ratsastaja vain pyysi. Pysähdyksissä laukka rikkoutui muutaman kerran raviin ennen varsinaista pysähdystä, mutta liikkeelle lähdettiin lennokkaalla laukalla. Lopputunnin verkat pitkin ohjin mentiin hyvillä mielin, kaikinpuolin, Chinook vaikutti tyytyväiseltä kuluneeseen tuntiin ja nyt hänellä olikin aikaa lirkutella toiselle ratsukolle.