Chinook
Aihearkisto: Chinook
Sekoilua esteiden seassa
Chinook tepasteli tarhassaan ympyrää kun saavuin hakemaan sitä sisälle talliin. Taskusta kuuluva rapina aiheutti sen, että Chinook syöksyi portille tykinkuulan lailla, hyvä ettei mennyt portista läpi perhanan poni! ”Soo senkin makkarapötkö, nyt ihan rauhassa” selitin Chinolle toivoen sen ymmärtävän mitä sanoin samalla kun työnsin nameja sen suuhun.
Chinook oli taas saanut tarhassaan loimensa rikki. En ymmärrä miten se saa loimensa rikottua yksin tarhatessaan… Kohta se saa kasvattaa itsellensä talviturkin ja pärjätä ilman takkia, tosin sitä en itse kestäisi kun saisi aina olla hiustenkuivaajan kanssa kuivaamassa oria ratsastuksen jälkeen.
Milja oli kentällä hyppäämässä esteitä Kassun kanssa kun kävelin Chinon kanssa paikalle. Päätin ottaa ilon irti valmiiksi rakennetusta radan puolikkaasta ja komensin Miljan painumaan johonkin muualle kun me hypättäisiin Chinon kanssa esteitä.
Muuten meillä meni ihan vahvasti, mutta kerran Chinook juoksi läpi esteen ja toisella kerralla minä lensin esteen sekaan. Kipeytyneen kyljen kanssa ratsastin orin vielä läpi ja vein sen talliin. Jätin Chinookin satulan tallin käytävälle ja talutin orin takaisin tarhaansa ilman loimea. Jääköön sinne, jos tulee kylmä niin liikkukoon reippaammin.
Juoksua, puunausta, juoksua, puunausta…
Tämän päivän ohjelmassa oli match show Maatila Pemberleyssä. Meidän oli tarkoitus mennä sinne Pulmun kanssa yhdessä, mutta hänelle tulikin yllättäviä työkiireitä. Lupasin kuitenkin viedä koko porukan näytille, kun ne oli kerta sinne mukaan ilmoitettu. Onneksi kaikki kolme, Kassu, Kiti ja Chino, menivät kiltisti kyytiin, ettei tarvinnut senkään takia jäädä kotiin.
Näyttelypaikalla saikin sitten olla koko ajan juoksemassa. Osallistujia oli nimittäin sen verran vähän, että ehdin juuri ja juuri viimeistellä seuraavan hevosen, kun oli jo taas aika rientää kehään. Päivä alkoi lämminveristen luokalla, jossa oli viisi osallistujaa. Neljä näistä oli puoliverisiä, mutta ensimmäisessä parissa oli eksoottisempi tapaus, american paint horse. Kiti, joka oli alkuun tapansa mukaan vähän epävarma, sai parikseen FWB-orin. Eikä orin seura hirveästi edesauttanut rentoutumista. Kuten olettaa saattaa, tamma sai tietysti kommenttia pyöristyneestä vatsanseudustaan, mutta onneksi sille on ihan ymmärrettävä syy (tuomarikin uteli heti millä orilla Kiti on laitettu). Mutta Kiti sai kuin saikin kaikesta huolimatta punaisen ruusukkeen!
Toinen luokka oli avoin kylmäverisille, jossa olikin hieman laajempi rotukirjo. Kassun lisäksi mukana oli toinen suomenhevonen, boulognenhevonen, pohjoisruotsinhevonen (Kassun pari) ja vuonohevonen. Kassun pari oli kyllä oriksi tosi rauhallinen kaveri, vähän samanlainen kun meidän ruuna Sisu. Kassu sen sijaan oli heti nenä pitkällä tutkimassa koristeena olleita kuivakukkia ja pettyi kovin, kun ne eivät olleetkaan syötäviä. Kukkien maistelu oli varmasti syy siihen, että Kassu sai sinisen ruusukkeen…
Luulin jo, että saan pitää Kassun luokan jälkeen vähän pidemmän hengähdystauon, mutta täysiveristen luokassa olikin vain kaksi osanottajaa. Molemmat olivat arabeja, todella hienoa sellaisia. Harmi, ettei meille ole vielä löytynyt sopivaa lännenarabia. Arabikuume sen kun kasvaa kasvamistaan… Mutta arabien ihailut piti jättää sikseen, sillä seuraavana oli Chinon vuoro. Seitsemän ponin luokassa oli neljä shettistä, Chinon rotutoveri, sekä vielä paintiakin eksoottisempi welara. Chino olisi mielellään tehnyt lähempää tuttavuutta sen parina olleeseen oikein suloiseen shetlanninponitammaan. Läheltä piti, ettei se päässytkin sen tekemään, sillä ravia esittäessä meinasin lentää rähmälleni, kun kompastuin omiin jalkoihini. Ori otti muutaman sivuloikan ja sain vain juuri ja juuri pidettyä otteeni ohjissa. Päästiin kuitenkin kunnialla kierros loppuun ja kävimme pokkaamassa tuomarilta punaisen ruusukkeen.
Tässä vaiheessa tajusin, että minullahan on nyt kaksi hevosta esitettävänä punaisten kehässä. Niinpä oli äkkiä saatava joku esittämään toinen niistä. Eräs ihana pelastava enkeli, joka oli menossa esittämään vasta sinisten kehässä, suostui ottamaan Kitin handlattavakseen ja minä esitin sitten Chinon. Kehässä meitä oli vastassa mm. omat suosikkini FWB-tamma Ivory Colibri, arabitamma T.H. Perfect Choice, shettistamma Glowmoor Contessa ja aasitamma Flippan. Hurmaava Flippan valittiinkin punaisten parhaaksi Kitin tullessa kolmanneksi. Sinisten kehässä Kassun kanssa mittelöivät mm. Kassun rotutoveri EP Viljari (joka näistä kahdesta lopulta veti pidemmän korren ollen kolmas), komea shettisori Wyat Casper Ghost ja toinen arabitamma Caifa Givre. Parhaaksi valittiin Kitin parina ollut FWB-ori Clockwork Orange Vegas.
Enää olikin jäljellä BIS-kehä, mutta sitä en enää jäänyty katsomaan, vaan laitoin hevosia valmiiksi matkaa varten, jotta päästäisiin mahdollisimman pian lähtemään, sillä päivä oli ollut pitkä. Mutta tietenkään Kassu ei suostunut heti menemään kyytiin, vaikka kotona oli niin hienosti mennyt. Ehdin siis vielä hyvin kuulla BIS-kehän tulokset ja olin todella iloinen kuullessani, että Flippan valittiin päivän parhaaksi. Tamma oli kyllä niin mahtava persoona, mikä pisti miettimään, että sellainenhan olisi kiva Pikkisessäkin. Mitähän Pulmu tykkäisi ajatuksesta…
Olin aivan poikki kun sain Kassun viimein kyytiin. Kyllä taas uni maittaisi näin raskaan ja vauhdikkaan päivän jälkeen. Lähdin ajelemaan kotia kohti musiikit täysillä, jotta en nukahtaisi matkalla. Pulmu oli onneksi tallilla meitä vastassa, joten yhdessä saimme hevoset ja kamat nopeasti purettua, jonka jälkeen ajattelin vielä auttaa Pulmua iltatallissa. Jostain syystä minut kuitenkin passitettiin kotiin nukkumaan… No, ei varmaan mikään ihme, jos meinaa nukahtaa seisaaltaan kauralaarin ääreen.
Muutamaa laukkakilpailua myöhemmin
Voihan herranduudeli sentään. Tänään kilpailimme Chinookin kanssa viidensissä laukkakilpailuissamme. En olisi villeimmissä unissanikaan uskaltanut toivoa saamamme kaltaista menestystä todeksi, mutta Chinook on selvästi syntynyt laukkaponiksi. Onneksi tajusimme sen tarpeeksi ajoissa ja pääsemme vielä kilpailemaan monissa kilpailuissa mikäli poniherran terveys vain kestää. Chinookilla on ollut sydän ja joillain kerroilla pääkoppakin mukana laukoissa ja tämän ansiosta olemme ensimmäisen kilpailun viimeisen sijan jälkeen sijoittuneet vain kolmansiksi tai ensimmäisiksi! Chinook on tienannut jo 6900v€! Enemmän kuin mitä koko poninketale aikoinaan maksoi!
Olimme tänään siis Anfarwol Acresissa kilpailemassa toiseen kertaan. Voitimme oman lähtömme joka oli 700 metrin matka hiekkapohjalla allowance-tasolla. Ilmoitin orin heti seuraaviin kilpailuihin samaiselle farmille, tällä kertaa lähtönä G3. Pitäkää meille peukkuja!
Ainiin, niitimme Chinookin kanssa myös menestystä Elysen pikkujoulujen pulkkailukilpailuissa. Vaikka taisinkin pyörtyä kisailun aikana…
Tämä tarina on tosi
Tarina alkaa kahdesta ystävyksestä. Ruunikosta ponista ja rautiaasta piirtopäisestä hevosesta. Kaksikosta, joka on ollut mitä parhaimmat ystävät pienistä pojanklopeista asti. Ne keksivät jos jonkinlaisia juttuja niin omistajiensa kuin muiden hevosten päänmenoksi. Esimerkiksi ahkeran karkailun vuoksi ne siirrettiin sähkölankaisesta tarhasta lauta-aitaiseen tarhaan, jotta niitä ei aina tarvitsisi metsästää milloin sieltä ja milloin täältä.
Mutta nyt, lähes kuusi vuotta myöhemmin, on kaksikko kokenut suuren kriisin ja sen myötä välirikon. Syytä tähän ei tiedetä. Liekö syynä lähistöllä sijaitsevan tallin tamma, joka pääsi toissaviikolla karkaamaan Pikkiksen maille. Oli syy mikä tahansa, yhtäkkiä orit alkoivat tapella ilman mitään syytä, välillä todella rajustikin, vaikka aiemmin ne eivät olleet kuin leikkisästi telmineet ja vähän näykkineet toisiaan mistä nyt vain sai pikkuissen hampailla napsaistua. Jonkin aikaa tarhan toimintaa seurattuamme selvisi, että yleensä tappelun aloitti pikkuisempi kaveri. Lopulta orit oli pakko erottaa, ennen kuin kummallekaan sattuisi pahempi haaveri.
Tässä vaiheessa kuvaan astui eräs läsipäinen ruuna. Tämä oli sattuimoisin toisen riitapukarin veli, joten veljekset päätettiin laittaa samaan tarhaan. Siitä lähtien ne ovatkin olleet kuin paita ja peppu. Poni sen sijaan viihdyttää nykyään itseään mm. virikkeillä, joita tarhaan sille veimme. Lisäksi se keksii kaikenlaista ihan itsekseenkin.
Niinpä niin, loppu hyvin, kaikki hyvin. Pojat ovat tällä hetkellä oikein tyytyväisiä elämäänsä ja elävät varmasti elämänsä onnellisesti loppuun asti. Sen pituinen se.
Chinookista tulee laukkaponi!
Marraskuun ensimmäinen arkipäivä… Sateinen ja kylmä aamupäivä. Lämmitin ratsastuksesta kylmettyneitä käsiäni kahvikuppia vasten ja mietin mitä kummaa sitä keksisi näiden päivien piristykseksi. Selasin maanlaajuista juorulehteämme, Hevostallia, kun silmiini osui sana ”ponilaukat”. Ponilaukat, siis joku oikeasti kilpailee suomessa poninsa kanssa laukkakilpailuissa. Tästä on pakko ottaa lisää selvää. Uppouduin lehden artikkeliin ja join kahvini loppuun.
Chinook ei arvostanut sitä kun päätin tehdä sen kanssa vielä toisenkin ratsastuslenkin tänään. Mutta tällä kertaa emme menisikään hallitusti koulukiemuroita maneesissa, lähtisimme revittämään täysiä maastoon. Miten kummassa en ollut tullut ajatelleeksi, että Chinookin kanssa voisi hyödyntää sen räjähdysherkkyyden ja taipumuksen ratsastajan holtittomaan kuskaamiseen kiitolaukassa. No, tänään ottaisimme selvää mitä Chinook sanoo kun sille antaa luvan moiseen perseilyyn.
Puolisen tuntia myöhemmin palasin ratkiriemukkaalta maastolenkiltä puuskuttavan Chinookin kanssa. Olimme varmasti komea näky kun viiletimme pitkin maita ja mantuja yltäpäältä kurassa. Chinook ei ollut uskoa todeksi kun sen ryöstäessä painoin pohkeet tiukemmin kylkiin, ohjat lähelle korvia ja kannustin sitä laukkaamaan vielä lujempaa. Aina aiemmin se oli saanut tukkapöllyä moisesta viilettämisestä.
Hoidettuani Chinookin kävelin toimistoomme kertomaan ilouutisia Miljalle.
”Mitä sä oot tehnyt, käynyt mutakylvyssä ponien laitumella?” kysyi Milja. Vastasin hänelle riemusta nauraen ”Ehei, meidän Chinookista tulee laukkaponi! Vedettiin just semmonen lenkki maastossa että meinas mummuilta sydän pysähtyä kun viiletettiin niiden ohi.”
Ja niin alkoi meidän treenaaminen tuleviin koitoksiin.
Kohta 2v!
Pikkumies Chinook muutti Pikkikseen puolivuotiaana ja nyt romuluisesta karvapallerosta on jo kasvanut melkein kaksi vuotias hieno mies! Chinookin kanssa on puuhailtu aika vähän, toki olemme sitä käsitelleet ja tehneet sen kanssa vaikka minkälaisia harjoituksia tulevaisuutta varten, mutta lähinnä se on saanut oleilla ulkona parhaan kaverinsa, Kasinollan, kanssa.
Yhdessä nämä jätkät ovatkin keksineet vaikka minkälaisia juttuja. Herrat siirrettiin sähkölankaisesta tarhasta lauta-aitaiseen tarhaan jotta niitä ei tarvitsisi joka päivä metsästellä pitkin maita ja mantuja. Toistaiseksi ovat pysyneet tarhassa sisällä ja aitaakaan ei ole muovailtu uudestaan.
Chinook on luonteeltaan kovin reipas ja onkin aina intona puuhailemassa, joko ihan meidän kouluttamia asioita tai sitten laittomuuksia.
