† Szent Bálint Ion

Mikä sen ihananpaa, kuin hevoskaveri, joka syntyi ystävänpäivänä? Melkoinen lahja eikös? Herran virallinen nimikin meinaa pyhää Valentinusta, eikä turhaan, nimittäin ori on nimensä väärti ja kaikkien ystävä. Sentti on juurikin se persoona tallista, joka on jokaisen kaveri ja oikea ilopilleri, joka aina jaksaa piristää muita. Ori omaakin hyvin leikkisän luonteen ja se rakastaa tehdä myös välillä pientä jäynää mm. varastamalla hoitajansa pipon tai vastaavaa. Kiero se ei ole, mutta leikkisä kylläkin. Tarhassa ori on aina menossa mukana ja vauhtia riittää aamusta iltaan, jos muut vain pysyy mukana.

Hoidettaessa Sentti on oikeastaan aivan ihana, vaikka välillä saatatkin löytää piposi orin suusta täynnä sen ihanaa kuolaa tai vastaavaa, ehkä vaihtoehtoisesti purujen seasta Sentin alta, en tiedä. Sentti pysyykin irti koko hoitotoimenpiteiden ajan, eikä se mihinkään lähde, vaikka karsinan ovikin olisi auki. Ehkä se tuntee, ettei kaveria jätetä, vaikka muukin maailma houkuttaisi? Ainoa mitä Sentti yrittää vältellä loppuun asti on kengittäjä. Eihän ori nyt pahaa tee, mutta kyllä se pyörii ja pyörii, sekä koittaa viimeseen asti karkailla asioita kunnes joutuu pakosta myöntyyn omaan arvoonsa.

Ratsuna Sentti on reipas ja rehellinen, eikä ikinä yrittäisikään mitään ilkeyttä tai hangoittelua. Sentillä voikin ratsastella perheen pienimmätkin huoletta häivää, mutta turha silloin kuvitella, jotakin väistöjä, lisäyksiä tai vastaavia, koska niihin Sentti tarvitsee kokeemman ohjastajan. Jos siis tahdot saada Sentin kulkemaan oikeassa muodossa, näyttämään hyvältä ja kouluratsulta niin siihen vaaditaan työtä, koska kyllähän ori menee hyvin sunnuntaipäivän tätiratsuna, muttei se mitään haastavampaa silloin tee ilman patistusta. Ori on hieman eriskummallinen ajettava, koska se välillä saattaa nyt ihan itse vaan päättää, että hei mäpä vaihda suunnan, mutta tuskin se sitä sen tutun kuskin kanssa tekee, koska tietää, että satikutia tulee. Oikean ohjastajan kanssa Sentistä kuoriutuu oikein mukava valjakkohevonen, joka tietää ja osaa tekemänsä asiat. © kuristaja

Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op.
Nopeus ja kestävyys op.
Kuuliaisuus ja luonne op.
Tahti ja irtonaisuus op.
Tarkkuus ja ketteryys op.
Valjakkoajossa op. (vaikeustasolla )

Cup-sijoitukset
31.08.2016 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty, Tuiskula » 3/33
31.01.2017 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty, Tuiskula » 1/38
31.05.2017 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty, Tuiskula » 3/13
30.06.2017 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty, Wyat Shetlands » 4/31

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Iltapäivästä saavuin Loituslähteeseen ja tarkoitus olisi ottaa furioso ori Sentti alle ja lähtä hieman katselemaan maaston maisemia ja katsahtaa millainen herranen olisi selästä käsin siellä. Tallille saavuttua kiiruhdinkin hakemaan Sentin tarhasta pois ja meno olikin oikein vallattoman näköistä, kun Sentti pukitteli ja kirmaili pitkin poikin, mutta minut nähdessään tuli portille moikkaamaankin. Otinkin tilaisuudesta kiinni ja nappasin samaan syssyyn Sentin mukaani ja lähdimme kohti tallia. Hainkin sille harjat ja aloin hoiteleen sitä pikku hiljaa. Oli ihanan rentouttavaa, kun Sentti pysyi irti, eikä tarvinnut edes juosta kokoaikaa sen perässä harjan kanssa. Kun olin saanut puunattua Sentin hain sen satulan ja suitset, sekä varustin Sentin. Sitten lähdimmekin pihaa kohti, jossa hyppäsin kyytiin.

Tarkoituksena olisi ottaa hieman rennompi ja lyhyempi maastopätkä, jossa olisi ehkä myös hieman ravailua ja pieni laukkapätkäkin taisi matkan varrella olla. Sentti olikin oikein tomeran oloinen allani ja meni korvat hörössä välillä pärskähdellen tyytyväisenä. Rapsuttelinkin välillä orin kaulaa selästä käsin. Sentti oli varmaan paras sunnuntaiajelujen hevonen, jota tähän mennessä tiesin. Maastossa tulikin vastaan pari kivaa pätkää, jossa pystyimme hieman ravailemaan, sekä tuli siellä pikkuinen laukkapätkäkin. Maastoreissu oli ollut kaikinpuolin mukava, mutta oli aika palailla tallille. Kun saavuimme tallin pihaan nousin Sentin selästä pois ja vein sen takaisin karsinaan hoidettavaksi ja puunattavaksi. Päivän päätteeksi vielä vein sen takaisin tarhaansa leikkimään kavereidensa kanssa.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Olin jo heti aamusta tallilla, koska oli tarkoitus lähtä Pulmun ja Sentin kanssa kisoihin jo aamupäivän tiennoilla. Valmistelimmekin kaikkea jo matkaa varten, sekä tarkistimme, että kaikki olisi mukana ja kunnnossa ennen lähtöämme. Harjailinkin Senttiä vielä sen ajan, kun Pulmu kävi laittamassa kisakamppeet kuntoon ja valmitautumassa itse lähtöön. Sentti oli oma itsensä ja nautti vaan harjauksesta pää riippuen ja turpa lähes tulkoon hipoen maata. Silittelinkin hetken oria ennenkuin Pulmu saapuikin jo takaisin tallille siisteytyneenä. Taluttelin Sentin traileriin ja lähdimme kohti kisapaikkaa. Ajomatkaa oli noin 50 km jäljellä, kunnes kuulu pasahdus ja jouduimme pysähtymään lähimmälle bussipysäkille. Rengas oli puhjennut ja eipä tietenkään vararengastakaan ollut mukana, joten taisipa jäädä kisareissu tänään siihen. Pulmu soittelikin tutuillensa ja minä otin Sentin hermoilemasta trailerista ja taluttelin sitä hieman pysäkillä. Onneksi ori oli liikennevarma ja se ei säikkynyt ohimeneviä autoja vaan rauhoittui, kun pääsi edes ahdistavasta trailerista ulos. Pulmu kertoikin, että hänen tuttunsa toisi vararenkaan, mutta voisi olla, että kisareissu jäisi tältä päivää kumminkin ohi. Pulmu soittikin kisojen järjestäjälle ja perui ilmottautuminsena ja selitti ongelman. Noin tunnin pysäkillä odotellessa saapui Pulmun tuttu ja auttoi vaihtamaan renkaan, jolloin pystyimme aloittamaan kotimatkan. Tallille palattua Pulmu jäi purkamaan tavaroita ja minä käytin Senttiä hieman irtojuoksuttamassa maneesissa illan päätteeksi. Kun ori oli saanut hetken juoksennella irti vein sen takaisin karsinaansa ja hoidin hetken vielä sitä ennenkuin lähdin kotia.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Milja soitteli minua tallille tuurailemaan hieman häntä siksi ajaksi kun kengittäjä tulisi, koska itse hän oli viemässä toista hevostaan klinikalle, joten itse ei kerkeäisi tallille. Lähdinkin samantien ajelemaan tallia kohti heti puhelun jälkeen. Tallilla odottelikin jo kengittäjän auto, joten kiirustin suoraan Sentin karsinalle. Kengittäjä olikin ottanut Sentin jo ulos ja oli laittanut sen käytävälle kiinni. Sentti vetikin hienon teatterin pystyyn ja pyrki kokoajan karkaamaan kengittäjää, vaikka yritin sitä pitää vielä päitsistä kiinni ja rauhoitella. Hetken tapeltuamme rauhottui Senttikin aloillensa ja antoi kengittää edes yhden jalan, mutta takajalan kohdalla tuli sama teatteri. Siitäkin selvittyämme loput jalat menivätkin paljon nätimmin. Kehuinkin Senttiä ja taluttelin sen takaisin karsinaansa iltaruualle kengityksen jälkeen ja lähdin itse kotia kohti.