Oldfinion v. Celian

Celian on ehkä maailman diivoin hevonen, jonka olen kohdannut ja tulen kohtaamaan. Vesilammikot ovat tamman kauhistus ja kaikki maailman lika, sekä muutkin törkyhommat eivät vaan sovi Celian toimeenkuvaan. Celian osaa olla hyvin huomionkipeä otus välillä sekin ylittää terveen rajat, kun tamma tunkee sinut seinää vasten ja kyhnyttää, koska mietippä itse kun monta sataa kilonen hevonen jyrää päällesi. Yksin jäädessään, liian vähän huomiota saadessaan tamma osaa kyllä ilmoittaa sen, koska se osaa olla kunnon huutajainen, jos ei saa huomiota silloin kun tahtoo. Celian on hoidettaessa helppo kunhan sille ei ykskaks iske huomionkipeys, koska vaikeahan sitä on harjata, jos tamma on kyljessäsi kiinni. Celian on kova pussailemaan omalla tyylillään ja tämä meinaa sitä, että tuntuu kuin se söisi sinun hiukset, kasvot ja korvat mennessään, vaikka huulillansa vain hamuaakin.

Valjakkoajossa tamma on tarkka ja varma menijä. Celian sopiikin aloittelijoillekin hyvin kuivilla keleillä, mutta sillonkun tamma joutunee kurassa työskenteleen niin auta armias olette varmaan kummatkin nurin kentälle sen jälkeen, kun Celian saa hepulin. Ratsastaessa tamma on herkkä avuille: pohje-, ohjas- ja painoavut ne kaikki menevät läpi helposti ja se kuuntelee niitä todella tarkasti. Celian ei ole ratsastaessa ikinä ryöstänyt, pukitellut tai noussut pystyyn kuivilla keleillä, mutta märemmillä joskus tätäkin saattaa tapahtua. Tamma hallitsee vaikeimmatkin koulukuviat sukunsa puolesta, vaikka sitä ei niin pitkälle ole koulutettukaan kuin isäukkoansa ja emäänsä. Potentiaalia tammalla on myös siis kouluratsun saralla.

isapaikoilla tamma on hyvin kiinnostunut ympäristöstään ja on hyvin rauhallisen oloinen. Celian tutkiskeleekin ympäristöään mielellään ja hirnahtelee muille hevosille innoissaan. Kisapaikat on tamman lemppareita myös sen takia, koska silloin Celian on näkyvillä ja saa osakseen huomiota, mitä tamma rakastaa ylikaiken. Mikä olisi diivan mielestä parempaa, kun saada tosi paljon huomiota? © kuristaja

Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op.
Nopeus ja kestävyys op.
Kuuliaisuus ja luonne op.
Tahti ja irtonaisuus op.
Tarkkuus ja ketteryys op.
Valjakkoajossa op. (vaikeustasolla )

Näyttelytulokset
11.04.2015 VSN, Oldfinion Dressage » RCH (4+3+4+3½+3½+4+3½+3+3½+4=36)
20.05.2015 VSN, Oldfinion Dressage » SW2 (4½-5-5-4½-4½-4-4-4-3½-3½=42,5)
20.08.2015 VSN, Oldfinion Dressage » SW2 (4+5+5+4+4+5+4+4+4+3,5=42,5)
05.11.2015 VSN, Oldfinion Dressage » SW2 (4-5-4½-3½-4-4½-4-4-4-3½=41)
10.03.2016 NJ, Oldfinion Dressage » BIS4, MVA-SERT (tuom. Taija)
17.08.2016 NJ, Oldfinion Dressage » BIS2, MVA-SERT (tuom. Jannica)
08.09.2016 NJ, Oldfinion Dressage » irtoSERT (tuom. Zafiro)
09.10.2017 NJ, Kurjenpesä » BIS5, MVA-SERT (tuom. Sorel)

Cup-sijoitukset
31.10.2016 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty, Wyat Shetlands » 6/36

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Saavuin taas jälleen kerran yllätys yllätys jo tutuksi käyneeseen Loituslähteeseen. Tänään vuorossa oli hoidella hieman Celian nimistä tammaa ja käydä hieman maastoilemassa sen kanssa eli jotain pientä liikuntaa sillekkin. Saavuinkin tamman karsinan kohdalle ja rapsuttelin sitä hetken ennenkuin lähdin harjoja hakemaan. Sen karsinasta kuuluikin hirveä meteli, kun olin sen jättänyt yksin parin rapsutuksen jälkeen jo. Saavuttuani takaisin ja mennessäni sen karsinaan kiehnäsi tamma mielissään kylkeäni vasten ja pärskähteli onnellisen kuuloisesti. Pihalla oli tänään kuiva ilma ja maastopolutkin olivat suhteellisen kuivia, joten ei tarvitsisi pelätä sitäkään, että neitokaisemme likaantuisi ja pudottaisi minut alas. Hoisin tamman huolellisesti ja lopuksi varustin sen ennenkuin lähdimme tallista pihalle.

Pihalle saavuttuamme hyppäsin tamman selkään ja lähdimme parin kilsan maastolenkille. Tamma oli oikein virkku, mutta pysyi myös allani oikein nätisti ja käveleskelikin korvat hörössä koko matkan. Maastossa oli oikein hyvässä kunnossa tiet joten pystyimme ravailemaankin- ja laukkailemaan pitemmillä suorilla. Tästähän Celian vasta innostui ja meinasi hetkittäin hieman kuumuakkin, mutta pysyi kumminkin kokoajan kasassa, eikä ryöstellyt. Maastolenkiltä palattua oli tamma jo hieman ottanut hikeä pintaan, joten taluttelin sen suoraan varusteiden oton jälkeen pesukarsinaan. Puhdistinkin ja pesin tamman läpikotaisin ennenkuin vein sen takaisin karsinaansa iltaruoalle. Hetken vielä jäin tekemään tallitöitä ja katselin, kun tamma söi ruokaansa. Sen kuivattua kunnolla hieroskelin vielä hetken sitä, josta se nautti kaiken siemauksin. Hieronnan aikana tamma laskikin kaulaansa ja pärskähteli rentoutuneena. Hieronnan päätteeksi annoin sille vielä herkkupalan kiitokseksi päivästä ennekuin lähdin kotia kohti.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Milja soitteli minulle aamusta ja pyysi hieman apua kisareissua varten, enkä voinut tietenkään olla kieltäytymättä. Kiiruhdinkin samantien Loitsulähteeseen puhelun jälkeen, koska Miljan tallityttö Sandra oli sairastunut äkillisesti ja Milja tarvitsi hänelle tuurajaa. Aamu menikin tavaroita pakkailessa ja Celiania hoidellessa. Tamma olikin oikein huomionkipeällä tuulella ja kiehnytti kokoajan kyljessä kiini, yritäppä siinä sitten mukamas harjaillakkin vielä sitä. Hiukseni olivatkin hoitotoimenpiteiden jälkeen ihan kuolassa, kun tamma oli hamuillut harjauksen aikana niitä. Noh ainakin tamma oli puhdas, jos ei muuta ja selvisin litistymättäkin eli kaikki hyvin. Taluttelinkin tamman traileriin, johon se lompsi oikein rennosti. Pakkailimmekin vielä loput ja tarkastimme, että kaikki oli mukana ennenkuin lähdimme tien päälle. Automatka olikin tuskainen, koska tiellä oli aivan hirveästi ruuhkaa ja tammakin hermoili kyydissä koko matkan. Onneksi kisapaikalle oli vain sata kilometriä, joten ei tarvinnut tuskastua liian kauaa.

Kisapaikalle saavuttuamme tammakin rauhottui, kun pääsi pihalle jalottelemaan. Taluttelinkin tammaa sillä välin, kun Milja lähti ilmottautumaan ja vaihtamaan kisakamppeita päällensä. Ennen valjastamista harjailin tovin vielä Celiania ja tarkistin kaviot, että ne olisivat puhtaat ja muutoinkin, että kaikki oli tamman osalta ok. Otinkin kärryt alat trailerin perästä ja laskin ne hetkeksi Celianin taakse siksi aikaa, kun valjastaisin sen. Valjaat menivätkin tamman niskaan oikein nätisti ja nopsaa, sekä sain ennätysajassa kärrytkin perään. Milja kiiruhtikin luokseni ja kertoi, että kohta olisi hänen vuoronsa ja olisi hoppu lähtä alkuverkkoja tekemään. Annoinkin Miljalle tamman ja menin seurailemaan kentän viereen heidän alkuverkkojaan. Kun oli heidän vuoronsa oli tamma jo hyvin vertynyt, sekä menokin näytti hyvältä. Kisasuoritus menikin oikein hyvin ja Milja, sekä Celian sijoittuivatkin hyvin tänään. Kotireissukin meni oikein hyvin ja paljon rauhallisimissa tunnelmissa, kuin tulomatka. Tallille palattua pääsinkin vielä kertaalleen hoitamaan ja pesemään Celianin.

Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut kuristaja

Pulmu ja Celian olivat täydessä touhussa saavuttuani kentälle ja tervehdinkin heitä iloisesti. Vaihdoimmekin kuulumiset nopsaan ja kyselin hieman heidän ongelmakohdistaankin, joita ei kuulemma ole ilmennyt. Asettelinkin hieman kartioita radalle joiden väliin tulisi tehdä pysähdys ja sen jälkeen peruuttaa kolme askelta, sekä nostaa siitä suoraan raviin. Kyseinen mainitsemani tehtävä olisi se mihin pyrkisimme, mutta aloitimme ihan pysähdyksillä aluksi vain. Nousinkin itse Pulmun ja Celian kyytiin, josta olisi minun helpompi neuvoa ja ohjastaa parivaljakkoa. Tamma reagoi hyvin ja pysähtyi oikeissa kohdissa oikeaan aikaan eli reagointikyky oli todella hyvä. Kehuinkin valjakkoa ja jatkoimme sitten, että lisäsimme tehtävään vielä peruutuksen. Peruutuskin sujui hyvin, joten otimme mukaan vielä siirtymisen raviin. En voinut, kuin ihmetellä kun tämäkin onnistui leikiten valjakolta. Sainkin tänä päivänä antaa rutkasti kehuja ennenkuin itse siirryin kotia kohti ja he jäivät loppuveryttelemään.