† Lieuwe v.d. Zanneshof

Limppu saapui Zanneshofista Jäärän kanssa. Limppu on luonteeltaan hyvin ystävällinen ja utelias. Leikkisä poniori varmasti levittää harjapakin jos vain saa siihen mahdollisuuden. Orin kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana ettei se pääse lähtemään käytävälle vaeltelemaan. Karsinan ovi kannattaa siis pitää kiinni tai raollaan sen verran että ori saa vain kaulansa ulos. Limppu pysyy harjaustilateessa hyvin paikallaan eikä sitä tarvitse laittaa kiinni karsinassa tai käytävälle. Kavioiden puhdistaminen voi olla hivenen hankalaa, poni kun ei millään viitsisi nostaa jalkaansa. Hetken taistelun jälkeen ori kuitenkin luovuttaa kohtuullisen helposti. Varustaminen sujuu helposti, satunnaisesti ori voi pullistella kun vyötä kiristetään. Lastaaminen sujuu Limpun kanssa pääasiallisesti ongelmitta, se seuraa nätisti taluttajan perässä traileriin ja matkankin ajan se keskittyy lähinnä heinäverkkoonsa.

Ajaessa Limpun uteliaisuus kostautuu, sillä yleensä menee alku siihen että se tahtoo tutustua jokaiseen mahdolliseen nurkkaan ja koittaa nähdä samaan aikaan joka puolelle. Ohjastajan kannattaa pitää ori heti alusta asti kuulolla ja eikä anna sen määrätä. Poniherra kyllä rauhoittuu kunhan on aikansa keskittynyt kaikkeen muuhun. Kunhan Limppu kaivaa työskentely motiivinsa esille on se oikein osaava ja paljon miellyttämisen halua omaava ajettava. Välillä ori meinaa kuumua ja lisääkin vauhtia ellei ohjasta ole tarkkana. Kovemmat avut joutuu ajoittain ottamaan käyttöön, onneksi poniherra kuitenkin yleensä rauhoittuu jo ensimmäisestä pidätteestä. Kouluratsuna ori on ihan mukava, se on hieman kankea ja ei aina oikein meinaa tajuta mitä siltä pyydetään. Selkeät avut ovat orin kanssa kaiken a ja o.

Kilpailutilanteessa Limppu on hyvinkin rauhallinen ja suhtautuu kaikkeen hyörinään kuin arkipäiväiseen asiaan. Se ei kilpailupaikalla stressaa mistään, osoittaa vain uteliaisuutta muihin hevosiin ja mielellään kyllä tutkisi alueen tarkemminkin. Hoitotilanteessa ori voi olla tavallista levottomampi, mutta ei kuitenkaan edes yritä lähteä omille teilleen. Ennen suoritusta ori voi olla hieman hermostunut ja pureskella kuolaimia. Kunhan alkuverryttelyssä saa orin heti hyvin kuulolle, niin sen hermostuneisuus katoaa ja se tekee kaikkensa miellyttäkseen ihmistä. © Laura K.

Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op.
Nopeus ja kestävyys op.
Kuuliaisuus ja luonne op.
Tahti ja irtonaisuus op.
Tarkkuus ja ketteryys op.
Valjakkoajossa op. (vaikeustasolla )

Cup-sijoitukset
30.03.2016 VVJ-Cup Noviisi yhdistetty (p), Breandan » 6/49
31.08.2016 VVJ-Cup Noviisi yhdistetty (p), Tuiskula » 5/62
31.03.2017 VVJ-Cup Noviisi yhdistetty (p), Tuiskula » 1/55

Show Pony Circuit
Kilpailee Driving- ja In-Hand-luokissa

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut suba

Kati soitti minulle aamulla ja pyysi, että kävisin tänään liikuttamassa Limpun. Onneksi hän muisti mainita, että poni on aivan minimaalisen kokoinen, joten ratsastusvarusteet voin huoletta jättää kotiin. Tallilla etsin siis käsiini Limpun harjat sekä suitset, pikkuisen juoksutusvyön ja liinan. Lähdin hakemaan oria laitumelta ja hyvä, että sitä pitkän ruohon seasta erotin ollenkaan. Rakastuin ensisilmäyksellä, maailman suloisin tukkajumala karvapallo! Sain Limpun helposti kiinni ja se käveli hyvin kiltisti kanssani talliin. Pistin oriin karsinaansa ja aloitin harjaamisen. Kovin pölyiseksi oli ponin paksu karva mennyt laitumella piehtaroinnista. Onneksi minulla ei ollut kiire mihinkään, vaan voin huoletta viettää pidemmänkin tovin oria harjaillen. Kavioiden puhdistamisesta kävimme pienimuotoisen keskustelun, mutta kaikki muu sujui oikein hyvin. Kun poni oli puhdas, laitoin sille juoksutusvyön ja suitset. Kiinnitin liinan, nappasin käytävän raippatelineestä juoksutusraipan ja talutin ponin kentälle. Talutin Limppua ensin pitkin uraa ja sitten aloitimme ympyrällä työskentelyn. Limppu käveli reippaasti ja tarmokkaasti ympärilläni. Se kuunteli todella hyvin ääntä ja raippa oli aikalailla turha. Poni työskenteli ahkerasti ja kaikki taivuttelut ja kokoamiset sekä lisäykset se suoritti näppärästi. Aavistuksen hionnut ori pääsi loppukävelyn jälkeen suihkuun ja takaisin laitumelle. Onnea vain seuraavalle hoitajalle, poni meni nimittäin saman tien kosteana piehtaroimaan. Tallissa pesin vielä Limpun suitset ja vein liinan, juoksutusvyön ja harjat takaisin omille paikoilleen.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut alhippa

Katin kanssa olin aikaisemmin sopinut, että kävisin ajamassa pariin kertaan mihishettisori Limppua. Tarkoitus oli hieman totuttaa ori muidenkin ajoon, sillä ori tuntui olevan melko testaavaa sorttia mitä tulee ajamiseen ja uusin ihmisiin. Varsin mielenkiinnolla lähdin ensimmäistä kertaa Loitsulähteeseen ja etsimään pientä oria laitumelta. Sielähän se pörröinen palleroinen löytyi laitumesta imuroimasta ruohoa niin nopeasti kuin pystyi. Voisin uskoa, että ori olisi kyllä lähtenyt livohkaan ellen olisi kerinnyt toimia nopeasti, sillä ori riimussa ja narun päässä näytti hölmistyneeltä ja nykäisi pariin kertaan. Minä nyt vain olin päättänyt, että nythän me lähdemme työskentelemään.

Harjaamiseen ei mennyt kuin lyhyt tovi, laitumelta tullut Limppu ori varsin puhdas, joka toisaalta oli minun kannaltani varsin hyvä asia. Pitkänä ihmisenä näin pienen ponin harjaaminen ei ollut mikään ihan helpoin asia. Varustettaessa Limppu alkoi selkeästi keräämään innokkuuttaan ja näytti olevan mielissään hommiin lähdöstä. Kärryt vielä perään ja sitten nokka kohti isolle kentälle. Olin saanut ohjeeksi alusta alkaen ajaa oria hyvällä tuntumalla ja olla päättäväinen. Ymmärsin samantien miksi, Limppu olisi ollut varsin kiinnostunut ympäristöstä. Sen sijaan sain kuin sainkin pienen orin lopulta melko nopeasti keskittymään yhteiseen toimimiseen.

Limppu oli ajoittain hieman kuuma ja vahva, mutta reagoi toivotulla tavalla pidätteisiin. Käynnissä ja ravissa ori oli varsin tasainen ajaa, kääntyi hyvin volteille ja kuunteli minua vieraana ohjastajana varsin hyvin. Laukassa sitten oli enemmän työstämistä, sillä vauhti tuntui aina hieman kiihtyvän. Pidätteillä ja sopivan kokoisilla volteilla sain orin tempoa putoamaan sopivammaksi ja lopulta myös laukkatyöskentely tuntui sujuvan varsin mallikkaasti. Loopuksi päätin mennä vielä kevelemään maastoon rennosti ja Limppu tunti pitävän tästä ratkaisusta. Tallissa vielä kylmäsin orin jalat, harjasin siinä samalla ja syötin muutaman korpun. Vein laitumelle takaisin, jossa Limppu ensi töikseen vetäisi pienet laukkarallit ja tämän jälkeen piehtaroia varsin antaumuksella. Limpun kanssa työskentelystä jäi varsin hyvä mieli.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut alhippa

Saavuin toistamiseen Loitsulähteeseen liikkumaan Limpun kanssa. Tällä kertaa ori oli laitumella aivan perimmäisessä nurkassa ja päätyi hieman kujeilemaan kanssani. Poni painelikin pitkin laidunta jonkin aikaa. Tosin itse jäin siihen sitten toviksi seisoskelemaan ja odottelemaan Limpun seuraavaa siirtoa. Orin pysähdyttyä aloin napostelemaan takussani ollutta porkkanaa ja kas kummaa, orihan tämän kuuli ja riensi jaolle. Riipu päähän, porkkanaa ponin suuhun ja menoksi. Melkoisen helppo jekutettava oli tämäkin ponin riiviö.

Tällä kertaa päätin käyttää harjaamiseenkin pidemmän tovin, en ollut suunnitellut tälle päivälle juuri muuta, joten päädyin antamaan Limpulle hieman sukailuhierontaa. Useampi hyvin kutkuttava paikka näytti löytyvän ja takajalatkin sai orilla venymään kauas taakse raaputtaessa kumisualla lautansen päältä. Karvatkin siinä sitten meni sikin sokin pyöritellessä, jolloin myös harjaamiseen sai käyttää pidemmän tovin. Varustettaessa Limppu osoitti jälleen olevansa innokas työhön ja samanteinhän siitä oli lähdettävä liikenteeseen, kun varusteet olivat päällä, kun etujalan kaivaminen näytti olevan melkoisen suuripiirteistä.

Päädyin tällä kertaa ajamaan maastoon, eli siis tallin ympäristössä kulkeville hiekkateille. Hieman alkuun poni tuntui olevan apujen ulkopuolella, mutta parit pysähdykset ajoivat asiansa. Lopulisesti orin huomasi olevan hyvin kuulolla, kun korvat alkoivat säännöllisin väliajoin kääntyillä kohti kärryillä istuvaa. Olin Katilta saanut selvät vinkit missä uskaltaa mennä hieman reippaampaa tahtia ja missä taas ajaa enemmän hissukseen. Melkoisen vautihirmun kanssa sitä lopulta olinkin liikenteessä. En taida olla aikaisemmin mennyt ihan näin kovaa pienellä ponilla tai sanotaanko, että ei näin lujaa tilanteessa jossa poni on ollut täysin ohjastajan hallinnassa. Kun oli aika palailla takaisin talliin ja huoltaa poni, tuntui, että aika Limpun kanssa oli kulunut ihan liian nopeasti. Tuntuu olleen varsin terapeuttista käydä puuhailemassa shetlaninponin kanssa, kun itsellä kotitallissa on suomenhevosia.