Freesia Prime

Mikä yhdistelmä tulee lempeästä ja niin ei lempeästä hevosesta? Siitä tulee Freesia Prime, joka hyvinä päivinä on oikea enkeli ja pahoina päivinä pahansuopa ja kiero tamma. Yleisesti ottaen Freesia on kuitenkin hyvällä tuulella ja osaa mielyttää omistajaansa varsinkin ajaessa, joka on tamman vahvuus ehdottomasti. Hoidettaessa olisi hyvä kuitenkin laittaa tamma kiinni, koska yhtäkkiä voi naishormonit iskeä Freesialle ja se nappaa sinua olkapäästä, persuksesta tai siitä mistä ensimmäisenä kiinni saa, joten turvallisempi vaihtoehto on, että tamma on kummaltakin puolelta kiinni. Jalkansa nostaa oikein hyvin, ehkä pienellä hangoittelulla silloin tällöin ja korvien luimistelulla. Varustettavana tamma on paljon helpompi kuin kuvittelisi. Tamma on tajunnut kun varusteita päälle nakellaan, että sillon pääsee liikkumaan jonnekin, joten mikä jottei tamma anna niitä päälle sitten kiskasta. Kärryjen eteen tamma peruuttaa nätisti ja siitä huomaa, että se muuttuu eloisammaksi ja iloisemmaksi itsekseen, kun tajuaa et hei nyt tehdään töitä!

Valjakkohevosena Freesia on luotettava, varmajalkainen ja oppiva. Oikein toimiva menopeli niin yksilö- kuin parivaljakossakin. Eritoten tamma hallitsee hyvin tiukemmatkin käännökset ja tahtikin matkalla pysyy siinä missä ohjastaja on pyytänyt. Freesia on kuuliainen tamma, joka osaa myös korjailla ohjastajan virheitä. Tamma omaakin kaikki ne ”vaadittavat” asiat mitä valjakkohevoselta tahdotaankin esiin. Ratsuna tamma ei sitten niin mukava olekkaan, mutta silloinkin kokeneella ratsastajalla suhteellisen toimiva menopeli, jolla kaasu toimii oikein hyvin, mutta jarru ei niinkään.

Kilpailutilanteissa tamma tietää mitä siltä tahdotaan ja ei turhia jahkaile, jolla meinaan sitä ettei jää tollotelemaan turhia asioita kisapaikalla. Jokseenkin välillä tammalla on ollut kilpailutilanteissa ongelmia parivaljakossa, koska sanotaanko, että tamma ei välillä kisatilanteissa hyväksy toisen tekemiä virheitä vaan on ennemminkin yksilösuorittaja. Kotona taasen harjoitellessa parivaljakossakin Freesia toimii näppärästi ja turhia pariaan kiusaamatta. © kuristaja

Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op.
Nopeus ja kestävyys op.
Kuuliaisuus ja luonne op.
Tahti ja irtonaisuus op.
Tarkkuus ja ketteryys op.
Valjakkoajossa op. (vaikeustasolla )

30.06.2016 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty, Tuiskula » 7/55
31.05.2017 VVJ-Cup Vaikea yhdistetty, Tuiskula » 1/13

Näyttelytulokset
20.04.2016 VSN, Kettula » RCH (3½+4+3½+3½+4+4+3½+3+3½+3½ = 36p)

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Pulmu soitteli minulle iltapäivästä ja pyyteli hieman liikutusapua Freesia Prime -nimiselle hevoselle, koska itsellänsä olisi kisareissu tiedossa toisen hevosen kanssa sille päivää. No enhän minä voinut olla kieltäytytämmä auttamasta toista niin seuraavana päivänä löysinkin itseni jo Loitsulähteen pihasta kadonnut ilme kasvoillani. Paikka oli minulle uusi, vaikka Pulmu tuttu olikin ja hetken sainkin mietiskellä, että missä oli mikäkin paikka ja missä edes olisi hevonen, jota tänään joutuisin hoitamaan. Pulmu pelastikin tilanteen tulemalla vastaan parkkipaikalle minua ja saattelemaan Freesia Primen karsinalle ja näyttämään missä harjat olisivat. Tarkoituksena olisi jättää tamman kanssa tänään hikitreeni pois ja käydä rento ajoreissu läheiselle maastopolulla, joka oli kuuleman mukaan siinä kunnossa jo, että siellä kärryillä voisi ajella.

Paikkoihin tutustuttuamme Pulmukin katosi valmistamaan toista hevosta kisareissua varten ja minä jäin mollottelemaan tyhjin katsein Freesiaa, joka katsoi no enemmän tai vähemmän pahansuovasti minua takaisin. Hetken päätä rapsuteltuani siinnä lähdin mukisematta hakemaan harjoja tammalle ja varovasti astelin sen karsinaan. Aloittelinki hoitotoimenpiteet ja aluksi tamma olikin oikein lepsukka hoidella ja se katseli minua arvioivasti. No erehdyin kumartumaan nostamaan tamman kaviota ilman, että se olisi kiinni ja sain oikein napakan näykkäisyn takamukseeni. Ei sitten kukaan voinut kertoa, että tuo tekopyhä hevonen voisi purrakkin ”Ai samperi sentään Freesia!” huudahdin tammalle tuskissani hieroen takamustani osumasta. Tästä oppineenani tamma joutuikin köytetyksi käytävälle kummaltakin puoleltansa ja minä sain tyytyväisenä hymistä: ”Etkös voi nyt purra hä? Ketuttaako?”.

Loppujen lopuksi selvittyämme kaikesta kärsimyksestä nakkasin tammalle ajovehkeet päälle ja kärryt perään, jotka sain ihmeen helposti tamman niskaan. Lähdimmekin tallin pihasta suuntaan soratielle, joka totta tosiaan oli ihmeen hyvässä kunnossa eikä jäinenkään ollut! Kiersimmekin tamman kanssa noin tunnin lenkin maastossa ennenkuin palaisimme tallille. Freesia Prime oli hyvin mielyttävä ajaa ihmeellisenkin mielyttävä, joka korvasikin sen, että sain hampaiden jälen persukseen. Ajomatkakin oli mennyt toisella pakaralla istuessa.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Närkästyneenä palasin viikon päästä Freesia Prime nimisen tamman tykö, joka oli jättänyt viime kerrasta oikein ihanan muiston tai vähemmän ihanan… Pulmulla yllätys taas jälleen kerran olisi menoja ja minä joutuisin tamman kontoilleni päiväksi ottaan. Tällä kertaa heti tallilleni suunistaessa olin varautunut laittamaan suorilta tamman kiinni ennenkun hampaat löytäisin taas porautuneena ihooni.

Taluttelinkin tamman käytävälle ja laitoin sen kiinni kummaltakin puolelta ja aloin harjailemaan sitä pikku hiljaa. Minulla ei ollut rehellisesti sanottuna mitään hajua mitä tänään keksisin tamman kanssa, mutta olihan minulla aikaa tässä pohtia sillä välin, kun harjailisin tammaa. Tällä kertaa Freesia oli huomattavasti paremmalla tuulella kuin viime kerralla ja se ei edes pyrkinyt lähellekkään hampaillansa minua liekkö sen takia kun tiesi kiinni olevansa. Kun olin tamman hoitanut hieroskelin sitä pikkuisen ajan kuluksi, jotakin hyödyllistä sentään olin oppinut kurssilta. Hetken päästä tamma laskikin metrikaulaansa hieman alemmas ja hörähti rentoutuneemman oloisena. Hetken hierottuani oli tamma jo pää riipuksissa silmät puoliummessa, joka sinänsä oli palkitseva tunne tekemästä työstä.

Tämän jälkeen kävin hetken Freesiaa juoksuttamassa maneesissa, muttemme sen enenpää tänäänkää alkaisi tekemään, koska puheiden perusteella en kyseise tamma selkään uskailsi ihan heti kivutakkaan. Kuulemma tamma olisi suhteellisen haasteellinen ratsastaa ja minulla ei kovin paljoa kokemusta ollut kuin kylmäverisistä, jotka varmaan olisivat helpompia kuin isot puoliveriset. Hetken juoksutettuani tammaa pesin sen vielä lopuksi pesukarsinassa ja kuivailin sen ennen lähtöäni.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kuristaja

Tämän reissun olisi voinut jättää tekemättä oli ensimmäinen ajatus, kun olin erehtynyt tamman kärryille hyppäämään ja treenamaan ”valjakkoajoa” mistä en tajunnut hölökäsen pöläystäkään. Katuisinkin loppupäivän ajatusta ja yritinkin hillitä tammaa mahdollisimman paljon, koska nähtävästi energiaa tänään oli riittämiin asti. Jos joku tuomari tällä hetkellä näkisi minut niin se varmaan nauraisi minut ulos kentältä. Onneksi tällä kertaa yksikseen ajelin tammalla. Pää pitkällä tamma menikin pitkin poikin kenttään häntä pitkällä viilettäen ja kärryt pomppien ja minä perässä tokkiinsa. Freesian virtapiikin laannuttua sain sen jollakin tapaa, jopa käveleskeleen nätisti kentällä ja olinkin suhteellisen tyytyväinen.

Jopa tämän hetkittäisen onnistumisen jälkeen siirryin Freesian kanssa tallille mielummin hoitelemaan sitä, kun jatkamaan äskettäistä perslihasten rääkkyytä, koska meno ei kovin tasaista ollut. Hoidinkin tamman huolellisesti ennenkuin poistuin Loitsulähteeltä.