† Cyrillia

Cyrillia on luonteeltaan sen sortin poni, jonka kanssa voi tehdä kuka vain lähestulkoon mitä vain. Tamma ei pienestä hötkyile, eikä sillä myöskään ole juuri koskaan huonoja päiviä. Maasta käsin Cyrillia on hyvin yksinkertainen tapaus; se seisoo nätisti paikoillaan, oli se sitten irti tai sidottu, väistää kun pyydetään, taluttaessa kulkee perässä kuin koiranpentu ja on toimii muutenkin lähes ajatuksen voimalla.

Cyrillia on hyvin yksinkertainen tapaus hoitotoimenpiteissä. Tamma rakastaa kaikenlaista huomiota, eikä se pistäisi pahakseen, jos sitä vain rapsuteltaisiin ja harjailtaisiin koko päivä. Ainoa asia, joka saa Cyrillian ilmeen mutristumaan, on kainaloiden harjaaminen liian kovin ottein. Muuten kimoa saa jynssätä vaikka kaikin voimin, eikä se lotkauta korvaansakaan. Myös tamman varustus sujuu nopeasti ja helposti; Cyrillia ottaa kuolaimet suuhunsa heti kun on tarvis, eikä se myöskään pullistele valjaiden laitossa.

Ratsastuksen saloja Cyrillia ei ole oikein ymmärtänyt. Kun joku kiipeää tamman kyytiin, aiheuttaa se kimolle suurta hämmennystä ja ihmettelyä, vaikka onkin ratsukoulutuksenkin saanut. Cyrillia on ratsuna melko tahmea ja hidas tapaus, mutta esimerkiksi aloittelijoille tamma on erinomainen ratsu: pomminvarma niin maastossa kuin kentälläkin, ja vauhtia ei todellakaan ole liikaa.

Kärryjen edessä tämä tamma on kuin kala vedessä. Cyrillia on ajettaessa herkkä, eteenpäinpyrkivä, notkea ja ennen kaikkea kuuliainen. Kimo yrittää aina parhaansa ja tekee kaikkensa, mitä ohjastaja vain pyytääkään. Cyrillia on aina valmiina uusiin tehtäviin, ja sillä onkin erinomainen keskittymiskyky. Kunnolla innostuessaan tammalta löytyy vauhtia vähän liikaakin, joka aiheuttaa varsinkin koulukokeessa kiireisen vaikutelman. Reippaudestaan huolimatta Cyrillia kuuntelee aina tarkasti, mitä ohjastaja pyytää. Kisoissa Cyrillia on oma rauhallinen itsensä, ja se saakin usein kehuja erinomaisesta käytöksestään. Toki tamma seurailee ympäristönsä tapahtumia vilkkaammin kuin kotona, mutta kuuntelee kuitenkin taluttajaansa hyvin. © dookie

Tällä sivulla olevat tiedot eivät liity kuvissa olevaan hevoseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

Kilpailumenestys

Hyppykapasiteetti ja rohkeus op.
Nopeus ja kestävyys op.
Kuuliaisuus ja luonne op.
Tahti ja irtonaisuus op.
Tarkkuus ja ketteryys op.
Valjakkoajossa op. (vaikeustasolla )

Cup- ja Keilakunkku-sijoitukset
30.04.2015 VVJ-Cup Noviisi yhdistetty, Wyat Shetlands » 6/86

Näyttelytulokset
02.05.2015 VSN, Granstad » RCH (4+5+5+4+4+3½+4+4+4+3 = 40,5p)

Show Pony Circuit
Kilpailee Driving- ja In-Hand-luokissa

Päiväkirja

Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut Siiri K.

Hieman perhosia vatsassani huristelin pienellä autollani kohti Loitsulähteen tallia. Tulisin tänään pitämään ensimmäisen valjakkovalmennukseni koskaan, joten olin hieman hermostunut siitä kuinka päivä tulisi lopulta sujumaan. Kyllähän minulla oli perustiedot hanskassa ja jonkin verran kokemusta, mutta ainahan uuden parivaljakon valmentaminen oli hieman erilaista. Onneksi kyseessä oli kuitenkin Kati, jonka kanssa olemme jo ”valmennus-tuttuja”, mikä hieman helpotti ahdinkoani.

Saapuessani paikalle Kati oli jo tallipihassa odottamassa kärryineen ja kimoine poneineen. Hyppäsin ulos autostani ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset, ja Kati kertoi hieman ponistaan ja sen taustoista. Kuvankaunis kimo mountain-tamma Cyrillia oli jo kovasti menossa kärryineen päivineen, joten päätimme jättää höpöttelyt sikseen ja suuntasimme lähellä olevalle aidatulle nurmikentälle. Nappasin autostani tarittavat kimpsut sekä kampsut ja kipitin valjakon perässä niin nopeaa kuin pääsin. Nurmikentälle asettelin tuomistani keiloista erilaisia portteja, ja Kati aavistikin päivän treeniin kuuluvan tarkkuusajoa. Kentän reunustalta poimin muutaman puomin ja kasasin nopeasti pari kulmaestettä, jotta pääsisimme ihan kunnolla harjoittelemaan. Rakennellessani rataa Kati testaili avut läpi poniltaan, joka vaikutti olevan varsin pirteällä tuulella ja täysin valmis työntekoon. Se pärski innoissaan ja taisi kuvitella olevansa ihka oikeissa kisoissa, sen verran ryhdikkäästi ja ponnekkaasti se ravasi kenttää ympäri. Kun poni oli verrytelty, kävimme nopeasti läpi tämän lyhyen radan, joka koostui kymmenestä keilasta ja kahdesta puomiesteestä. Tiet olivat melko tiukkoja ja valjakko saikin tosissaan keskittyä, jotta keilat pysyisivät paikoillaan ja puomien väliin mahduttaisiin. Aloitimme käynnissä, jossa Cyrillia oli vähän hätäinen eikä muistanut kuunnella Katin ohjasapuja: keilojen pallot lentelivät kannattimiltaan ja nauroinkin, ettei tälläisella suorituksella kovin hyviä pisteitä kilpailuissa saisi. Onneksi olimme vain harjoittelemassa ja muutaman toiston jälkeen homma alkoi sujua. Ravissa kohtasimme taas saman ongelman, mutta onneksi Cyrillia tällä kertaa muisti kuunnella Katia ja tiukatkin kaarteet sujuivat varsin hyvin. Treeni oli aika haastavaa mutta erinomaista jumppaa ponille ja kuskille, ja loppua kohden meno oli oikein kaunista. Cyrillia on selvästi taitava poni, kunhan sen muistaa heti aluksi laittaa ruotuun niin, että se jaksaa keskittyä enemmän työntekoon.

Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut Siiri K.

Tänään saavuin jälleen Loitsulähteen tallille valmentamaan Katia ja hänen ponitammaansa Cyrilliaa. Edellinen kerta oli mennyt varsin hyvin, joten kurvailin tänäänkin hyvillä mielin töihin samalla miettien, minkälaisia temppuja valjakolla tänään teettäisinkään. Saapuessani paikalle Kati taluttikin juuri poniaan ulos tallista ja valjasti sen pihalla. Tervehdin häntä ja jutustelimme niitä näitä, joskin tuumasimme olevan parempi lähteä työntekoon heti, sillä sää näytti varsin tuuliselta ja enteili myrskyä. Cyrilliakin oli kuin lentoon lähdössä ja säikkyi hieman kaikkea tuulessa lepattavaa, mikä ei ollut paras mahdollinen alku treenille.

Aloitimme tekemällä runsaasti pysähdyksiä, sillä Cyrillia oli varsin herkällä ja säpsyllä tuulella. Se ei oikein malttanut seisoa paikoillaan odottaen ohjastajansa merkkiä, vaan steppasi, nyki ohjaa ja lähti liikkeelle omia aikojaan. Treenasimmekin pysähdyksiä sekä käynnissä että laukassa, ja lisäsin välillä mukaan muutamia isoja ympyröitä jotta meno ei menisi turhan yksitoikkoiseksi. Kun Cyrillia ymmärsi keskittyä Katin pyyntöihin, se alkoi pikkuhiljaa myödätä ohjalle ja liikkua oikein. Annoimme kuitenkin sille anteeksi sen hätäisen liikkumisen, tuulinen keli ei todellakaan ollut sen mieleen ja siirryimmekin nopeasti tehtävästä toiseen jottei treeni venyisi aivan liiaksi. Ympyröiden ja pysähdysten jälkeen harjoiteltiin eilisen tapaan tiukkoja käännöksiä ja linjoja kiemura-urilla. Tässä tehtävässä tamma joutuikin keskittymään kunnolla ja vaikka välillä huomio herpaantuikin, toimi valjakko tässä tehtävässä varsin hyvin: tamma taipui ja Kati oli nopea reagoimaan sen virheisiin, ja saikin korjattua niitä ennen kuin ehdin omaa suutani avata. Loppuun kokeilimme vielä laukkaa ja sen temponvaihtelua, joka tosin osoittautui hieman virheeksi Cyrillian hermostuessa aivan liikaa ja spurttaillessa ympäri kenttää jopa vaarallisen näköisesti. Päätimme yhteistuumin lopettaa harjoitukset siihen ja kiitin Katia taas mukavasta päivästä, hänen kanssaan on aina kiva tehdä yhteistyötä!

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Siiri K.

Tämänpäiväinen visiittini Loitsulähteen tallilla olikin erilainen kuin yleensä, sillä Kati oli pyytänyt minua liikuttamaan ponitamma Cyrillian puolestaan. Olinkin käynyt valmentamassa tätä parivaljakkoa muutamaan otteeseen, joten tiesin minkälainen poni minua siellä odottikaan. Saapuessani talliin Cyrillia oli selvästi ollut kauneusunillaan – ainakin vaaleasta purupeitosta päätellen. Tamman siistimiseen menisikin pieni tovi, mutta minullahan ei ollut muuta kuin aikaa. Talutin ponin käytävälle kiinni ja tartuin harjaan. Onneksi Cyrillia oli varsin hyvällä tuulella ja näytti suorastaan nauttivan puunauksesta, eikä ollut moksiskaan kun puin sille valjaat ylle. Omat kamppeeni kasattuani talutin ponin ulos ja valjastin sen loppuun. Ilma oli kauniin kesäinen ja lämmin, mikä sopi loistavasti rauhallisen maastolenkin tekemiseen. Tamma lähtikin mielellään metsäpolulle ainaisen kentän kiertämisen sijaan, kulkien reippaasti eteenpäin korvat hörössä. Siitä oli pitkä aika kun olin viimeksi istunut ponin (tai hevosenkaan) kärryillä, mutta homma tuli kuin itsestään ja nautin maisemista Cyrillian tepastellessa eteenpäin. Hyväkuntoinen hiekkatie oikein houkutteli ravaamaan, joten maiskautin hieman ja annoin Cyrillialle merkin. Pikkuinen poni suorastaan ampaisi liikkeelle ja ravasi innoissaan eteenpäin. En pidätellyt ponia sen kummemmin, vaan annoin sen ravata omaa tahtiaan rauhallisella tiellä. Seurasin hiekkatietä joka kierteli ja kaarteli metsän siimeksessä, Cyrillia edelleen reippaasti ravaten, ja pian olimmekin jo tiellä jonka tunnistin vievän takaisin tallille. Hidastin ponin käyntiin ja kävelimme rauhallisesti tienvierustaa takaisin tallille. Koko lenkin Cyrillia oli tuntunut todella kivalta ajaa ja se selvästi piristyi päästessään vähän erilaisiin maisemiin. Tallipihalla hyppäsin kärryiltä ja riisuin ponin niistä, taluttaen sen suoraan pesupaikalle. Kunnon kuuraus taisi olla Cyrillian mieleen, sillä se näytti nauttivan pesusta ja puunauksesta: lopuksi vielä ponille kuivatusloimi niskaan ja takaisin omaan karsinaan nokosille.