lempinimi: Papu
rotu ja sukupuoli: suomenhevonen, ruuna
väri ja säkäkorkeus: rautias, 000cm
s. 24.08.2007 ; noin 7-vuotias*
omistaja: kkeijutar, Hillava
kasvattaja: Nokikylä, Kaarnikka
*Hevonen on ikääntynyt päivään 15.06.2008 asti siten, että yksi virtuaalinen vuosi kestää 40 IRL-päivää (tähän mennessä ikääntynyt 7.4-vuotiaaksi), mutta 16.6. ikääntymistä on muutettu siten, että 24.08.2008 hevonen täyttää kahdeksan vuotta, jonka jälkeen jatkaa reaaliaikaisella ikääntymisellä.
Papu asui kasvattitallillaan aina tallin lopettamiseen asti. Sen myötä "Paputsi" ja tämän emä, Marikki, muuttivat meille asumaan.
Alkujaan ruunan vanhempien astutusta sopiessa varsan ei pitänyt syntyä minun omistukseeni. Kuitenkin hälytyskellojen soidessa mielessäni minun oli pakko kysyä kasvattajalta, voisiko hän myydä Pikkupavun minulle. Ja voih, suorastaan me molemmat hypimme tasajalkaa ilosta, kun kasvattaja sai myytyä juuri ja nimenomaan minulle tämän varsan ja minä sain tämän ihanuuden omistaa. "Jo olisi siitä orista kerrottavaa!" kuten otsikoinkin aikoinani sähköpostiviestiin. Nimenomaan!
On vaikea sanoa Papua ruunaksi, sillä niin pitkän ajan saatoin sen oripäiviä seurata vierestä. Hevonen onkin minulle "ikiori". Tämä minun vielä nuori ikiori on sopeutunut muiden orihevosten joukkoon hyvin ja saatan jo ehkä nähdä Pavusta pieniä merkkejä, jotka se hyödyntäisi tämän hetkisen lauman johtajan siirryttyä taivaslaitumille...
Pikkupapu on hevonen, jonka kanssa näen valoisan tulevaisuuden. Olen myös sinetöinyt ruunan (ruunattu nelivuotiaana) kohtalon siten, että Papu on viimeinen virtuaalihevonen, jota tulen pitämään hengissä aina harrastuksen lopettamiseen saakka. Tällöin minulla on mahdollisuus antaa kaikki huomio ja hellyys tälle "elämäni hevoselle".
Sukutaulu
|
i. Hillavan Svengi ii. Pieni Leijonamieli ie. Kemiina e. Nokikylän Marikki ei. Mintun Kasimir ee. Viljamäen Metka eii. Sepitys eie. E.N. Katariina eei. Metsätähden Takku eee. LS Vilppu |
Sananen suvusta Pavun emän puolelta löytyy lisää sukua (mm. Melkein Enkeli ja Aurinkorannan Aamurusko)! Hevoseni on miksaus uutta ja vanhaa, lyhyttä ja pitkää. Isän puolelta suku on hyvin lyhyt ja taas emän puolelta sukua löytyykin sitten enempi "esi-isiä". Tällä hetkellä itse olen molempien ruunan vanhempien omistaja, mutta aikaisemmin Nokikylän Marikin omisti Kaarnikka, jolta myöhemmin Marikin ostin Nokikylän lopetettua. Pavun suku on minulle erityisen tärkeä siksi, koska Svengi on rakkaimpia kasvattejani ja Marikki oli pitkäaikainen hoitohevonen Nokikylässä. |
Alla oleva teksti on kirjoitettu hieman jälkeen hevosen syntymän.
Olen nähnyt, kuinka astutetun tamman vatsa kasvaa muustakin kuin ruuasta. Olen myös katsonut silmästä silmään tammaa sen huokaillessa ylimääräistä painolastia.
Olen pitänyt korvaani painettuna tiineen tamman vatsaan ja tuntenut pienet potkaisut sekä kuunnellut kohdun asukkaan elämää.
Varsan synnyttyä olen tarkkaillut haltioissani äidinrakkautta ja joutunut kestämään tuoreen mamman omistushaluisuutta ja äkäpussi-aikoja.
Olen nähnyt orivarsan "kastetilaisuuden" sekä lukenut emän omistajan huulilta nimen Nokikylän Pikkupapu.
Olen seurannut nuoren hevosen vahvistumista ja kasvukipuja. Silmäni ovat myös nähneet, kun varsa piilottaa pienen päänsä emän häntään paetakseen piiloon todellisuutta.
Voih, olen nähnyt ja kokenut orin ensitemppuilut muun muassa sen opetellessa riimuun ja tuijottanut suoraan sen elämänhaluisiin silmiin, joissa välkehtii pieni kipinä.
Korvani ovat saaneet kuulla sydäntä särkevät kimeät huudot puolin ja toisin vieroituksen ollessa ajankohtainen.
Kilpailut
Vain tarinaluokissa kilpaillut kisat listataan.
Kilpailujen yhteydessä myös lähetetyt tarinat, joiden perusteella tulokset on ratkaistu.
14.06.2008 Heijastus ERJ 60cm (2/3, tuomarina Amar)
Taivaalla pilvet kokoontuivat yhteen suureksi palapelin palaksi. Palanen tummeni hitaasti ja näytti kuin pilvet pullistelisivat lihaksiaan. Jossain kaukana jo jyrähteli, mutta se ei kuulunut vielä lähiaikoihin kenenkään korviin.
Paratiisi oli kadonnut. Se oli kadotettu iäksi tai hyvin pitkäksi aikaa. Vihreiden lehtien ja kasvien elinvoima ei enää tuonut lohtua heistä kenellekään. He olivat hallusinaatioiden vallassa tai muuten vain sekaisin niellessään tai pistäessään itseensä aineita. He olivat saastuneita.
Hikiset kropat nytkähtelivät musiikin tahdissa ja silmäkuopissa olevat silmät olivat väsyneitä. Musiikinsoittajat olivat yhtä pöllyssä kuin yleisökin. Musiikki oli paksua meteliä, joka sai kuitenkin yleisönsä tanssimaan tahdissa, vaikka horjahduksia tapahtuikin joka puolella.
Alkoi sataa. Sade koetti puhdistaa saastaisia ihmisiä, mutta epäonnistui yrityksessään. Yleisö siirtyi suojaan sadetta maneesiin, jonne puhdistava neste ei kyennyt pääsemään katosta johtuen. Ihmisten paljous selvisi seinien sisällä. Satapäisen joukon suonissa virtasi veren mukana likaiset aineet.
Nopeasti olivat puheet ja huhut kiertäneet. Festarit siellä ja silloin, ota kaverit mukaan. Ei järjestyksenvalvojia, järjestäjänä nuori hempukka. Nyt tämä nuori hempukka tuijotti järkyttyneenä maneesinsa sisältöä ja sitten siirsi katseensa pelokkaisiin kasvoihin. Herrajumala, voiko tämä olla totta?
Pelokkaita kasvoja riitti maneesin ulkopuolella ja lämmittelyalueella. "Tehdään tämä nopeasti, niin se on alta pois. Huomenna on uusi päivä", festareiden järjestäjä kuiski väristen. "Sinä ensimmäisenä."
Pelkäsin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Maneesissa leijui likainen ja saastainen ilma. Hengitin hyvin syvään tuntien hapen käyvän vatsanpohjassani asti. Hevoseni loi epäröivän vilkaisun minuun. Nieleksin kyyneleitä painaessani kannukset hevoseni kylkiin.
Tahdoin pitää katseeni kiinni vain esteissä. En vilkaissutkaan yleisöön, joka nautti erivärisiä ja -muotoisia pillereitä suustaan alas. En tahtonut, että silmiini kantautuu piikkien tai neulojen kiilto. Henkisellä tasolla esteradan ratsastus oli raskainta ikinä. Lopen uupunut mieleni kävi pyörtymisen rajoilla monesti.
Jaloissani oli voimaa hypätä esteiden yli, mutta ajatukseni eivät ylittäneet niitä. Sieluni leijui jossain katossa katsomassa ihmisjoukkoa. Mieleni teki oksentaa. En kestänyt hengittää enää kauaa saastunutta ilmaa, jota tupeksi seinien sisällä.
Haukoin henkeäni radan päättyessä. Hevoseni teki samoin. Pääni tuntui painavalta ja roikkuikin veltosti niskojeni varassa. Ratsuni käveli huohottaen kohti ovea, josta näin suloisen sateen. Vain muutama kymmenen metriä ja olen - olemme - turvassa.
Lähestyimme maneesin nurkassa heikossa kunnossa olevaa nuorta poikaa, jonka silmät seisoivat päässä. "Ei! Älä tule lähemmäs!" hän karjui äänessään pelkoa. "Paholainen, mene pois..." hän itki pian. En ymmärtänyt alkuunkaan, mitä nuorukainen tarkoitti, mutta lopulta tajusin, että hänen näkevän hallusinaatioita. Hallusinaatioita minusta ja hevosestani.
Pojan vieressä nuokkuva naisihminen kysyi tältä, mikä on hätänä. "Peto... ja Saatana. Ratsastaa pedon selässä... Tulee noutamaan minut..." poika tärisi ja hänen vasen kätensä lähestyi ruiskua. Olimme hevoseni kanssa pojan vieressä, kun hän pisti käsivarteensa ruiskun sisältävän nesteen. "Et voi ottaa minua mukaasi!" nuorukainen houraili huutaen raivokkaasti. Hetken kuluttua hänen silmistään alkoi sammua valo. Tahdoin oksentaa.
Ulkona irrotin otteeni ohjista, laskin käteni riippumaan kylkieni viereen ja annoin sateen puhdistaa minut.
Comments: :oooooo Pahoittelut, fiksut kommentit ovat vähän vähissä tällaisen yllättävän, astetta dramaattisemman tarinan jälkeen :p
04.07.2008 Gneissi ERJ 100cm (0/0, tuomarina Kiti K.)
Kyllä sai meikäpoika, Kipa-Kirppu, kyytiä! Pomppukone rymisti lautarykelmien yli ja minä pelkäsin niin julmetusti iskeytyväni tikkuun, mikäli päästäisin irti. Lentäisin kuin leppäkeihäs laudoista sojottaviin tikunpätkiin. "Keihäs, tirsk! Mikäpä muukaan!" Olisi siinä jälkikasvulla kerrottavaa, että isäpappa ripustettiin neulakeihästikulla kuin perhonen tapettiin. Perkule, vihoviimeisessä häntäjouhessa roikuin suu auki huutaessa apua muilta lajitovereilta. Heheh, näillä hampailla oli hyvä haukata välipalaa isännästäni, mutta siimanohuesta narusta terävillä pikkuhampailla ei ollut pitäminen kiinni. "Täältä tullaan!" toiset huusivat. Pikkukäteni, muutaman millimetrin mittaiset, pitivät tassut verillä kiinni anturoiden välissä polttelevaa jouhiköyttä. "Polttaa, polttaa!" valitin ja kiepautin siimahäntänikin pitkän karvan varaan tassukoiden kärsiessä kuumuudesta. "Sylkäise kouriisi!" isomummi neuvoi ja näytti mallia. "Phtyi, phtyi" kuului hevosen lautasten päältä. Phtyi, phtyi kuului hevosenkin suusta, kun se sylki vaahtoa suustansa. Silläkin taisi olla kuumat kaviot...
10.09.2008 Koti ERJ 40cm (0/0, tuomarina Feanaro)
Akseli risa.Arvaa mikä ajo ohi.Mahtuuha humma jäätelöautoon?
Ethän kopioi mitään luvatta!
Muistathan, että
Hillava on täysin fiktiivinen talli.