Rosenhof Elrik

Rosenhofin kolmikko oli aivan erityinen projekti lopettaneella ruotsalaistallillani. Niiden tulevaisuuden suunnitelmia pohdittiin pitkään jo kauan ennen varsojen syntymää yhdessä kasvattajan, hyvän ystäväni Katin kanssa. Elrik on porukan keskimmäinen, mutta sen kanssa ehdin saavuttaa eniten ja siitä tuli minulle ajan myötä varsinainen silmäterä. Sitä se on edelleenkin ja siksi se jäi omistukseeni tallin lopetettua, aivan kuten myöhemmin minulle tullut neljäs rosenhofilainen Lydia.

Olkookin Elrik kasvanut ensimmäiset elinkuukautensa "punaisen paholaisen" kanssa, on se tullut luonteeltaan huomattavasti enemmän isäänsä. Siinä missä emä on ollut epäluotettava, on Elrik vakaa kuin kallio. Maitovarsa-aikaan olikin hauska seurata tätä parivaljakkoa, kun emä saattoi yhtäkkiä loikata ties minne, mutta pikkuori se joko seisoi niillä sijoillaan kuin oli ollut tai jatkoi matkaansa normaalisti eteenpäin siihen suuntaan mihin oli menossa. Aivan alussa minulla oli pieni pelko siitä, että millainen arkajalka varsasta tulisi, kun emä ei juuri päästänyt oikein ketään itsensä tai varsan lähelle, mutta onneksi se pelko on osoittautunut turhaksi.

Jo pienestä pitäen Elrik on totutettu matkusteluun, sillä pitihän komeaa oria päästä näyttämään maailmalle. Alkuun näyttelyissä ja sittemmin ratsastuskilpailuissa. Ensimmäiset kerrat sujuivat kuin vettä vaan, mutta sitten kerran sattui pieni onnettomuus, joka aiheutti orille pientä jännittyneisyyttä. Se on kuitenkin jo historiaa ja nykyään Elrik on kyydissä kuin kotonaan. Orin tavaramerkiksi on muodostunut töräyttää ilmoille aina melkoinen hirnahdus, kun se on päässyt taas turvallisesti maan kamaralle.

Työn parissa Elrik on elementissään, oltiin sitten treenaamassa kotikentällä tai tositoimissa kilpailemassa. Se pitää haasteista ja nauttii monipuolisista tehtävistä. Elrik on ehkä kaikkien aikojen paras hevonen, jonka selässä olen ollut, niin mukava se on ratsastaa, eikä askellajeissakaan ole valittamista. Olen kuitenkin huomannut orin olevan valikoiva ratsastajien suhteen. On nimittäin olemassa muutamia henkilöitä, joiden kanssa se on ollut jotenkin vaisu ja tahmea. Harvemmin sillä tosin ratsastaa muut kuin minä, mutta kun ratsukon kemiat pelaavat yksiin, sen huomaa kyllä.

Yksi miinus muuten niin täydellisessä orissa on. Sen karsina on kamalimmasta päästä siivota, sillä ori levittää kaiken kauniisti sekaisin ja tästä syystä kukaan ei oikein haluaisi sitä hommaa kontolleen, koska se vie aikaa ja paljon. Eikä Elrik muutenkaan ole siisteimmästä päästä. Yleensä se on tallin likaisin ja kuraisin hevonen, vaikka se olisi juuri puunattu ja harjattu. Jos sen kanssa täytyy lähteä jonnekin ihmisten ilmoille, on sille laitettava vähintäänkin loimi suojaksi, ettei työ menisi ihan kokonaan hukkaan. Onneksi ori kuitenkin nauttii harjaamisesta ja ylipäätään huomiosta. Kukapa tietää, jos Elrik tekeekin sen kaiken tahallaan vain saadakseen hellyyttä ja huomiota?

Saavutukset

Sukututkimus

Jalostusinfo ja jälkeläiset

Elrik tulee jalostuskäyttöön seuraavan kerran kun on saavuttanut GP-tason. Se astuu puoli- ja täysiveritammoja, sekä ratsuponijalostukseen hyväksyttyjä ponitammoja. Lisätietoja tulossa aikanaan.

trak-t. Rosenhof Ava, KTK-III, KRJ-I, KV-II (s. 14.03.2015) emä Rosenhof Adele
trak-t. Rosenhof Leona (s. 27.04.2015) emä Rosenhof Lili
trak-t. VIR MVA Ch Lyric, KTK-II, KV-I, Preferent (s. 21.06.2015) emä Rosenhof Lydia
trak-o. Oldfinion Alrik, KTK-I, KV-II (s. 30.11.2016) emä Athena D. HRW

Kilpailu- ja näyttelytulokset

Ominaisuuspisteet

Kilpailutulokset

100 starttia, joista 30 sijoituksia

Näyttelytulokset

Kuulumisia ja valmennuksia

12.11.2015 · Nyt se on varmaa. Elrik on kuin onkin ilmoitettu laatuarvosteluun. Kisatauolle se jäi tänään hienosti sininen ruusuke suitsissaan, kun käväisimme pitkästä aikaa Suomessa Oldfinion Dressagen kilpailuissa. Tai itseasiassa kun tarkemmin muistelin, kerta olikin orille ensimmäinen. Otin tällä kertaa mukaan vain Elrikin, jotta saisin keskittyä täysillä yhteen suoritukseen. Ja tuloksesta päätellen se kannatti. Vilinää kisoissa riitti, olihan ilmoittautuneita kaikenkaikkiaan lähemmäs seitsemänsataa, mutta Elrik ei siitä välittänyt. Meidän luokkaan oli ilmoittautunut kuusikymmentä ratsukkoa meidän lisäksemme, mutta kymmenen niistä hylättiin heti alkuunsa. Sijoittuneiden seitsikossa trakehnerit olivat hyvin edustettuina. Elrikin lisäksi kolmas, neljäs ja seitsemäs ratsukko oli trakehnereja. Loput sijoittuneet olivat joko holsteininhevosia tai suomalaisia puoliverisiä. Vaikka luokka oli osallistujiltaan muuten hyvin puoliverivoittoinen, nähtiin siellä ainakin yhden suomenhevosen suoritus. Päivä sujui oikein mukavasti, erityiskiitos siitä kilpailun järjestäjälle.

04.11.2015 · En meinaa pysyä enää housuissani, sillä tajusin, että joulukuussa olisi erittäin hyvä mahdollisuus ilmoittaa Elrik ensimmäisenä Katinan omistamana hevosena Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Myös Kati oli asiasta mielissään, kun laitoin hänellekin asiasta samantien viestiä. Ori täyttää siis muutaman päivän päästä kahdeksan vuotta, joka on laatuarvostelun vähimmäisikä. Ennen joulukuuta on tavoitteena kilpailla vielä (toivottavasti) menestyksekkäästi Vaativa A -radoilla, jonka jälkeen Elrik jää kisatauolle valmistautumaan laatuarvosteluun. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, viimeistään ensi vuonna lähdemme starttaamaan PSG-luokissa KRJ-palkitun orin kanssa.

Ensi vuoden tavoitteenamme on saavuttaa GP-taso ja sen jälkeen Elrik tulee tarjolle jalostukseen. Meillä on jo kasvamassa orista täydellinen trakehnertammavarsa, mutta haaveenani on saada vielä sitäkin täydellisempi orivarsa, joka ei kuitenkaan olisi trakehner, vaan mieluiten esim. ruotsalainen puoliverinen. Mielessäni on jo selkeä kuva miltä varsa tulisi näyttämään, mutta mistä löytää sopiva emätamma? Onneksi varsan saamisella ei ole vielä kiire, kun tallissa muutenkin tekee tiukkaa. Pakasteitakin on kaiken varalta otettu talteen, jotta tulevaisuus on turvattu, vaikka orille tapahtuisikin jotain. Mutta ei kannata ajatella pahinta, vaan toivon, että saamme nauttia Elrikin seurasta vielä silloinkin kun se on vanha pappa.

08.09.2015 · Mikähän ajatuskatkos minulle oli sattunut, kun olin Katinan kilpailuissa ilmoittanut peräti viisi hevosta vaativampiin luokkiin kuin oli tarkoitus. Jostain syystä tajusin asian vasta kun oli ensimmäisen väärään luokkaan ilmoitetun lähtövuoro. En kuitenkaan enää alkanut säätämään luokkien kanssa, vaan päätin kokeilla onnea. Olihan epähuomiossa Vaativaan B:hen ilmoittamani hevoset kilpailleet kyseistä luokkaa jo aluetasolla. Sen sijaan Elrikin kanssa oli tarkoitus mennä ensimmäinen kansallisen tason Vaativa B, mutta nyt olikin edessä Vaativa A. Onneksi sitäkin rataa on tullut treenattua, myös Elrikin kanssa, joten uskalsin lähteä yrittämään. No, eihän se hyvin mennyt, mutta ainakaan ei oltu viimeisiä! Onpahan sitten ainakin harjoiteltu ihan kisoissa asti. Ensi kerralla täytyy muistaa osallistua oikeaan luokkaan.

30.05.2015 · Minulla on kyllä nyt käsissäni yksi huikeimmista oreista, joita olen koskaan omistanut. Elrikin menestyksekäs kulku alkoi kantakirjauksesta, kun se palkittiin 83 pisteellä I-palkinnolla. Sen jälkeen sille on myönnetty VSN-näyttelyissä menestymisestä VSN National Champion ja NJ:n puolelta VIR MVA Ch -arvonimet. VSN-näyttelyistä sillä on tällä hetkellä neljä SW-sijaa ja NJ-näyttelyistä kolme BIS-sijaa. Nuorten kouluhevosten laatuarvostelussa sai kolmivuotiaana II-palkinnon.

Mitä Elrikin kisauraan tulee, en ole ikinä ratsastanut hevosella, joka olisi tällä tavalla napannut sijoituksia toisensa jälkeen. Starttasimme seuratasolla vain kaksi kertaa, sillä toinen ja ensimmäinen sija kahdesta ensimmäisestä kilpailusta oli merkki siitä, että kyllä herra nämä hommat osaa. Sen jälkeen sijoituksia kertyi vielä neljä aluetason Helposta B:stä ja viimeisimpänä starttasimme Helpossa A:ssa, niin ikään sijoittuen. Nyt orin kanssa pidetään pieni kisatauko, jonka aikana se tulee kääntymään viisivuotiaaksi. Vaativa B -luokkiin ei nimittäin ole asiaa ennen sitä.

Orin menestymistä ovat edesauttaneet myös upeat vanhemmat, KRJ-I-palkittu Tarostar ja VSN Champion-, KTK-II- ja KRJ-I-palkinnoin palkittu Elke, sekä muut hienot sukulaiset. Kiitos kuuluu myös Elrikin kasvattajalle Katille, joka on suonut minulle tämän huippuorin. Hän on itse käyttänyt oria jo kahdelle tammalleen, jotka kumpikin varsoivat ihastuttavat tammavarsat. Jään mielenkiinnolla seuraamaan näiden menestymistä. Vanhempi on jo kantakirjattu III-palkinnolla ja palkittu kouluvarsojen laatuarvostelussa II-palkinnolla.

Aika näyttää mitä Elrikistä ja sen varsoista vielä tulee, onhan kaikki vielä nuoria. Elrikin tulevaisuuden tavoitteena on saada ensimmäinen palkinto ainakin Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelusta.